Synnyttäisitkä down lapsen?

Miten aiotte toimia, jos kuitenkin teille down-lapsi tulee? Työnnättekö sen takaisin samaa reittiä mistä tulikin, vai kuinka?

Miten voit yleensä synnyttää? Ethän voi tietää miten söpö lapsestasi tulee. Söpöyden perusteellako lapsia tehdään?

Vierailija:

Miten aiotte toimia, jos kuitenkin teille down-lapsi tulee? Työnnättekö sen takaisin samaa reittiä mistä tulikin, vai kuinka?

Down itsessään ei ole sairaus.

Minun käsittääkseni tuossa alussa kysytään vain synnyttäisitkä down-lapsen.

Miksi downien pitäisi olla koko ajan ihania ja ruusuisia?

kun se ei av:n mukaan ole synnyttämistä

Minä olen hoitanut kehitysvammaisia yhtä kauan kuin sinäkin ja siinä ajassa on tullut selväksi, että vammainen on ihminen siinä kuin muutkin ja heillä on oikeus elämään. Joten ehdottomasti synnyttäisin sen lapsen jonka sattuisin saamaan.

Olen heitä myös työni puolesta nähnyt, joten siltä kannaltani päätös syntynyt.

Mihin siis laittaisit saamasi down-lapsen? Työntäisitkö takaisin?

olen huolinut myös yhden sinisilmäisen (joka kaiken kukkuraksi oli kalju )

kun se on äidistä ulkona. ei synnytystä voi perua työntämällä lapsi takaisin. Mihin sitten lapsi laitetaan kun se on syntynyt, yleensä kätilö pesee ja käärii kapaloon ja antaa äidille.

ja jos isäkään ei niin sit laitetaan vauvan sänkyyn lämpimään.

Ihan vain siksi että kahden sektion jälkeen seuraavat menevät automaattisesti leikkausiksi ;o) Mutta siis sektiolla ottaisin vastaan downin ihan siinä kuin terveenkin.



Tottakai kehitysvammaisiin lapsiin liittyy paljon sellaista työtä ja huolta mitä terve lapsi ei tuo tullessaan. Mutta toisaalta etukäteen ei voi sanoa kuinbka paljon huolta lapseen liittyy, oli tämä sitten terve tai sairas joten jätän tämän asian korkeamman päätettäviksi. Enhän edes tiedä omia voimavarojani, nehän voivat olla paljon suuremmat mitä olisin ikinä uskonut (niin on ainakain muiden esteiden eteen sattuessa käynyt). Ja raskaudestaan huolimatta, se arki voi todellakin olla kaiken sen arvoista.



Tunnen paljon vammaisten, erityisesti juuri downien perheitä ja täytyy kyllä myöntää että vähemmän heiltä valitusta kuulee kuin terveiden lasten vanhemmilta. Vähän ihmettelen näitä " kehitysvammahoitajien" kielteisiä näkemyksiä, välillä herää kysymys kuinka moni oikeasti on alalla. Tai sitten se jostuu samasta kuin kaikki muukin suomen hoitoalalla, palkka ja arvostus on huonoa ja siksi kaikki työhön liittyvä nähdään kamalana ja raskaana. Tiedä häntä.

pidättekö myös sitä ettei joku halua esim. kolmatta lasta kun kokee ettei voimat riittäisi enää yhteenkään uuteen? tai aborttia jo ensimmäisen lapsen kohdalla kun kokee ettei olisi äidiksi?

ja olen down-lapsen äiti. Ja en tekisi aborttia jos sellainen sattuma (todella epätodennäköistä) kävisi että toinenkin down-lapsi meille olisi tulossa.

Down-lapsen kohdalla kun on kyse niin monen muunkin elämästä, kuinka tälläinen lapsi vaikuttaa kaikkiin, jotka siinä perheessä asuvat.

Voin kuulostaa itsekkäältä, mutta tosiaan olen työn puolesta nähnyt näitä perheitä keiden voimavarat ovat aivan loppu, ei ole muuta annettavaa äidillä kuin itkuisuus itsestään, kun ei enään jaksa.

Monesti saan kiittää luojaa, että itse voin sulkea työpaikan oven ja unohtaa...seuraavaan työvuoroon asti, mutta mitä tekevät nämä, keiden perheessä asuu down-lapsi? Heille henkinen taakka on tosiasia 24/7

T: 50

Ja jos sitä vammaisuutta ei raskauden aikana huomattaisi, antaisin pois synnyttyään.

Kyllä totuus mitä näkee päivittäin on se mikä antaa mielipiteen.

T. Yks kehitysvammaishoitaja

Totuus mitä näen töissä kehitysvammalaitoksessa joka päivää osoittaa, että down-lapsen saamista ei kannata pelätä.