Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäinen potkaisi kaapinoven sormilleni tahallaan. Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Ei ole edes pahoillaan asiasta.
18.10.2025 |
Olin etsimässä hänelle kaapista tavaraa kun ei itse laiskuuksissaan viitsi. Penska makasi sängyssä ja siitä potkaisi oven rystysille ja koko kämmen jäi oven väliin. Häneen ei mitkään puhelimen eikä pleikan poisottamiset auta, riehuu vaan entistä enemmän.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin ja pleikka pois, siinähän riehuu. Mitä enemmän riehuu sitä kauemmin pidä niitä takavarikossa.
Jos on sen ikäinen että voi potkia pellolle niin potki pellolle.
Alaikäinen on. Penska on muutenkin väkivaltainen ja jos ottaisin nuo tavarat pois niin en tiedä mitä kävis. Nyt jo lyö, tönii ja sylkee päin. Henkisestä väkivallasta en edes viitsi puhua, se on päivittäistä.
Täällä samanlaista. (Olen vaan täti.) Kaikin tavoin on yritetty auttaa. On rakastava koti, rajat jne. Ihan mahdoton käytös. Eilenkin sanoi minulle niin julmasti, että itkin varmaan tunnin. Olen ajatellut, että jos on painaita koulussa, kaveripiirissä tai harrastuksissa.
Aikuinen tarttuu asiaan eikä alistu kaikkea kestämään. Poliisi on se taho, joka on meitä varten näissäkin tapauksissa. Eikä siinä mietitä lapsen ikää, se on iso varoitusmerkki ja pelote noin käyttäytyvälle kun joutuu virkavallan kirjoihin. Olkaa rohkeita, arkailu ei vie eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, että täällä on sentään muutama ymmärtävä kommentti. Ihan kauheaa tämä, että apua kysyvä, välittävä ja joo, varmasti selkeästi liian kiltti äiti tuomitaan ja halveksutaan, eikä selkeästi ymmärretä, miten hel vetin vaikeaa on vain "lopettaa" olemasta liian kiltti, läheisriippuvainen ja pelokas, jos ihminen sellaiseen on ehdollistunut. Ei kukaan halua menettää lastaan, että siitä tulee väkivaltainen, että elämä on kärsimystä! Elämä ja lasten kasvatus on oikeasti vaikea laji, niillekin jotka osaavat reflektoida. Eikä kaikilla ole tukijoukkoja, toista vanhempaa, kovaa persoonaa. Toiset tekevät kaikkensa ja yrittävät vielä enemmän ja silti asiat saattaa mennä päin hel vettiä. Se on todella surullista. Ja aina äitejä syytetään ihan kaikesta. Mites ne isät jotka on ehkä hylänneet lapsensa, jättäneet kasvamaan ilman kunnon mallia miehestä? Tai sitten ovat vaikka niitä kiusaajia ensimmäisessä sukupolvessa, lapsi seuraten m
Läheisriippuvaisiin ei auta loputon ymmärtäminen. Läheisriippuvaisen toiminta on haitallista sekä itselleen että uhreilleen, eikä se lopu, ellei sitä tuomita selkeästi ja yksiselitteisesti.
Läheisriippuvaisiin ei auta loputon ymmärtäminen. Läheisriippuvaisen toiminta on haitallista sekä itselleen että uhreilleen, eikä se lopu, ellei sitä tuomita selkeästi ja yksiselitteisesti.
Mitä tarkoitat tällä tässä asiayhteydessä? Ap on selvästi läheisriippuvainen, ei lapsi. Miksi ap:n toiminta pitäisi tuomita selkeästi ja yksiselitteisesti. Mitä ap mielestäsi tekee väärin?
En lukenut ketjua kokonaan läpi, joten en tiedä, millaisia neuvoja olet jo saanut.
Noihin "puhelin pois, pleikkari pois" - juttuihin sanoisin, että ne jotka tuota ehdottaa, ei ole oikeasti olleet häiriintyneen tai erittäin haastavakäytöksisen teinin kanssa tekemisissä. Noilla voi rangaista "normaalia" teiniä hyvälläkin menestyksellä, mutta esim uhmakkuushäiriöisellä ei oikein toimi.
Samoin neuvoisin sivuuttamaan kommentit kasvatuksesta, joihinkin ei vaan kasvatus tehoa vaikka parhaansa yrittäisi.
Poliisille soittamista kannatan siinä tilanteessa, jos teini riehuu tai hajottaa paikkoja tai on väkivaltainen. Pelkkä poliisin maininta voi jo vaikuttaa, ja tieto siitä että todella soitat tarvittaessa.
Huostaanotto on myös vaihtoehto, jota voit itse pyytää, jos tuntuu että mikään ei auta.
Sitten vielä se, että huomioi positiivisesti silloin, kun siihen on aihetta. Ei tarvitse palkita ylenpalttisesti normaalista käytöksestä, mutta hyväksyntää ja kannustusta tarvitsee jokainen.
Terv. Uhmakkuushäiriöisen kanssa 17 vuotta taistellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikainen siis. Joko geenit tai huolimaton kasvatus. Ei ole päässyt kehittymään uhmaiästään eteenpäin.
Minun esikoinen on samankaltainen. Hänellä todettiin persoonallisuushäiriö. Muut lapset ovat normaaleja. Persoonallisuushäiriöisen lapsen vanhempien syyllistäminen ei auta mitään. Vain samassa tilanteessa voi ymmärtää, minkälaista helvettiä elämä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikainen siis. Joko geenit tai huolimaton kasvatus. Ei ole päässyt kehittymään uhmaiästään eteenpäin.
Minun esikoinen on samankaltainen. Hänellä todettiin persoonallisuushäiriö. Muut lapset ovat normaaleja. Persoonallisuushäiriöisen lapsen vanhempien syyllistäminen ei auta mitään. Vain samassa tilanteessa voi ymmärtää, minkälaista helvettiä elämä voi olla.
Tämä ja varsinkin kun joidenkin jotka oikein uhoavat ja haukkuvat aloittajaa ja vastaavassa tilanteessa olleita, kirjoituksista paistaa täysin omakohtaisen kokemuksen puute ja tulee tunne että kirjoittavat vain miten olisi teoriassa ja vaikutelma on ettei heillä edes ole omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ansaitsee rajat. Vanhemman tehtävä on ne asettaa mutta joskus vanhemmasta, lapsesta itsestään tai muista syistä niitä rajoja ei pystytä kotona ylläpitämään. Silloin tarvitaan lastensuojelua, mahdollisesti kodin ulkopuolista sijoitusta.
Ajattelisin asiaa kuitenkin niin päin, ettei sijoitus pois kotoa ole rangaistus vaan rajat kuuluvat kasvatukseen, joka jokaiselle lapselle pitäisi jollain tavalla järjestää. Toki ne rajat tulevat vastaan aikuisenakin viimeistään vankilassa mutta tuskin kukaan vanhempi sitä lapselleen ensisijaisesti toivoo.
Missä tämä tapahtui? Vai onko kyse lapsestasi? Jos näin, niin kirjoita ihmeessä seuraavalla kerralla aloitukseen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin ja pleikka pois, siinähän riehuu. Mitä enemmän riehuu sitä kauemmin pidä niitä takavarikossa.
Jos on sen ikäinen että voi potkia pellolle niin potki pellolle.
Alaikäinen on. Penska on muutenkin väkivaltainen ja jos ottaisin nuo tavarat pois niin en tiedä mitä kävis. Nyt jo lyö, tönii ja sylkee päin. Henkisestä väkivallasta en edes viitsi puhua, se on päivittäistä.
Mä ymmärrän sua. Meillä oli samanlaista, kunnes lapsi muutettiin 18-vuotiaana omaan kämppään kaikkien mielenterveyden takia. Tajusin kyllä jossain vaiheessa korona-aikana, ettei ole normimurrosikää, mutta silloin ei apua saanut mistään. ADHD:tahan meillä tämä kaikki oli. Mutta ei se silti lohduta kun päivästä toiseen aamusta iltaan kotona on sotatila. Kasvatuksen puutteesta ei ollut kysymys, kun sitäkin täällä
Sama täällä. Vaikean käytöksen taustalla olikin ADHD, jonka kanssa pinnistely aiheutti teinissämme valtavan yliväsymystilan. Rangaistukset ei auttaneet ollenkaan, sai vain lisäkierroksille. Rauhallisella hetkellä keskusteleminen auttoi vähän. Samoin liikunta. Parhaan avun toi vasta psykiatrinen hoito. Nyt kaikki on paljon paremmin. Toivotan ap:lle ja kaikille vastaavassa tilanteessa oleville jaksamista ja voimia, ja toivon, että saatte apua mahdollisimman ajoissa. Oli oireiden syy sitten adhd (kuten usein on) tai jokin muu.
Sanoudu huoltajuudestasi irti. Väkivaltainen alaikäinen joutuu laitoshoitoon. Suojaudu, ajoissa, ettei käy huonosti. Käyttääkö mahdollisesti joitain laittomia päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on rikkaus. Näin olen kuullut mut en tiedä kun ei ole omia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelin ja pleikka pois, siinähän riehuu. Mitä enemmän riehuu sitä kauemmin pidä niitä takavarikossa.
Jos on sen ikäinen että voi potkia pellolle niin potki pellolle.
Alaikäinen on. Penska on muutenkin väkivaltainen ja jos ottaisin nuo tavarat pois niin en tiedä mitä kävis. Nyt jo lyö, tönii ja sylkee päin. Henkisestä väkivallasta en edes viitsi puhua, se on päivittäistä.
Älä nyt siedä ihan kaikkea, ota yhteys lastensuojeluun, ehkä muualle sijoitus auttaisi.
Noita löytyy paljon AA:sta itkemästä, kuinka kauhea isä oli.