Lue keskustelun säännöt.
Joudun komentamaan lapsenlasta vaikka en haluaisi
18.10.2025 |
Lapsenlapseni ovat niin villejä ja huonosti kasvatettuja, että joudun isovanhempana ottamaan kasvattajan roolin, vaikka en haluaisi. Esimerkiksi omassa kodissa on sääntö, että kaikki ruoka pitää syödä ennen jälkiruokaa. Lapsenlapsilla ei ole tällaista sääntöä kotonaan ja joudun heidän vieraillessaan jatkuvasti vääntämään syömisestä. Lisäksi lapset riehuvat ja pelleilevät paljon (ovat 4-7-vuotiaita). Yhdenkin kerran toinen (4v) söi suklaata keittiön pöydän ääressä ja samalla 7v pelleili pöydän lähellä niin että 4v nauraa räkätti ja suklaata melkein valui suusta. Yritin ensin käskeä 4-vuotiasta olemaan nauramatta, mutta lapsen vanhempi sanoi, ettei 4v:tä saisi komentaa nauramisesta. Vein sitten pelleilevän/naurettavan 7-vuotiaan ulos kylmään autoon istumaan rangaistukseksi.
Tällaisia vierailut ovat järestään.. Joudun aina kasvattajan ja komentajan rooliin, vaikka en haluaisi. Haluaisin olla kiva "hemmotteleva" isovanhempi, mutta en pysty, koska lapseni kasvattaa omia lapsiaan ilman kunnollista kuria. Ei oikeastaan huvita nähdä lapsenlapsia, kun ovat niin vilkkaita, eivätkä toiveideni mukaisesti istu kiltisti paikallaan hiljaa vaikkapa piirtelemässä. Kohtalotovereita? Tuntuu, että me boomerit osataan pitää kunnon kuria, mutta lastemme pullamössösukupolvi (80-90-luvulla syntyneet) eivät osaa pitää kuria lapsilleen, ja tämä estää minua olemasta kiva isovanhempi.
Kommentit (24)
Siihen saattaa löytyä ihan oikea syy, miksi lapsesi kasvattavat omat lapsensa erilailla kuin sinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaan kyllä, miten sinä omat lapsesi eli heidän vanhemman kasvatit. Päättivät jo lapsena, että ei sitten varmasti tällaista, jos on omia lapsia.
Sinusta olisi varmaan ihanaa, kun nuo lapset istuisivat koko ajan paikallaan ja vahtaisivat jotain ruutua.
Ehkä voisit lakata tapaamasta heitä. Luulen että se olisi kaikkien voitto lopulta.
Toisia et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Voisit päivittää tietosi kasvattamisesta ja lasten kehityksestä tämän päivän tasolle:
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/4-5-v/
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/
Kehitä kommunikointitapojasi, jotta voit ottaa nämä asiat rakentavasti puheeksi lasten vanhempien kanssa.
Tässä on esimerkiksi materiaalia joka on suunnattu suoraan isovanhemmille:
https://www.vaestoliitto.fi/isovanhemmat/
Tässä ilmainen opas haastaviin tilanteisiin lasten kanssa: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiukkukirja/
Toivottavasti näistä on hyötyä!
Ei kai lapsia saa opettaa ja kieltää nykyisin ollenkaan etteivät saa traumoja ja luovuus tukahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tämä hieman provo, koska lämpimikseen kirjoitin aloituksen vanhempieni näkökulmasta. Olen siis oikeasti sitä 80-90-luvun pullamössösukupolvea oleva vanhempi. Vanhempani ovat taas ilmaisseet että haluaisivat nähdä taas lapsiani mutta itseäni harmittaa että ovat niin tiukkiksia, ja pelkään että lapseni saavat traumoja tommosista "autoon jäähylle"-episodeista, joita saattaa langeta ihan vaan hyväntahtoisesta pikkuveljen naurattamisesta.
Halusin että lapset menis innoissaan mummolaan ja se ois semmosta "hitsi kun se mummo varmaan taas vähän hemmottelee, semmosia ne mummot on, varmaan saatte herkkujakin" ja sit lapset itkua tihertää kun herkut jää saamatta jos lautaselle laitetusta (ihan liian isosta) annoksesta onkin jäänyt vielä jäljelle. Itse täytyy olla kokoajan paikalla suojelemassa lapsia, en uskalla jättää heitä keskenään. Tympeää. Oma lapsuuden mummola oli ihana (siitä huolimatta että välillä riehuttiin veljeni kanssa silmittömällä tavalla myös siellä), mutta sellaista lapseni eivät saa.
Reaktioista päätellen oot ap ihan oikealla asenteella liikenteessä, et valita turhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän kai on mummuja jotka antaa hyvää vaikkei ruoka maistukaan.
Itse kuin rasittavana kun 4 ja 7 vuotiaat sisarukset ottivat yhteen. Yritin keksiä jonkun mukavan uuden leikin sitten. Mummona ei oikeen tiedä miten uskaltaa kieltää tai neuvoa
Ehdoton nukkuma-aika oli kaikkein hankalin. Klo 20.00 pitää olla unessa. 20.05 äiti soitti, joko lapset nukkuu. Havahtuivat puhelimen ääneen kolmiossa ja uni ohi tunniksi
Vierailija kirjoitti:
Oli tämä hieman provo, koska lämpimikseen kirjoitin aloituksen vanhempieni näkökulmasta. Olen siis oikeasti sitä 80-90-luvun pullamössösukupolvea oleva vanhempi. Vanhempani ovat taas ilmaisseet että haluaisivat nähdä taas lapsiani mutta itseäni harmittaa että ovat niin tiukkiksia, ja pelkään että lapseni saavat traumoja tommosista "autoon jäähylle"-episodeista, joita saattaa langeta ihan vaan hyväntahtoisesta pikkuveljen naurattamisesta.
Halusin että lapset menis innoissaan mummolaan ja se ois semmosta "hitsi kun se mummo varmaan taas vähän hemmottelee, semmosia ne mummot on, varmaan saatte herkkujakin" ja sit lapset itkua tihertää kun herkut jää saamatta jos lautaselle laitetusta (ihan liian isosta) annoksesta onkin jäänyt vielä jäljelle. Itse täytyy olla kokoajan paikalla suojelemassa lapsia, en uskalla jättää heitä keskenään. Tympeää. Oma lapsuuden mummola oli ihana (siitä huolimatta että välillä riehuttiin veljeni kanssa silmi
Oot oikeessa, lapsia ei saa kieltää. Mum mo tekee väärin kun Ei anna sisarusten riehua ja tapella ja purkaa energiaa tai näkäkiukkuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisia et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Voisit päivittää tietosi kasvattamisesta ja lasten kehityksestä tämän päivän tasolle:
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/4-5-v/
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/
Kehitä kommunikointitapojasi, jotta voit ottaa nämä asiat rakentavasti puheeksi lasten vanhempien kanssa.
Tässä on esimerkiksi materiaalia joka on suunnattu suoraan isovanhemmille:
https://www.vaestoliitto.fi/isovanhemmat/
Tässä ilmainen opas haastaviin tilanteisiin lasten kanssa: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiukkukirja/
Toivottavasti näistä on hyötyä!
Lässynlää- ja sanoituskasvatus on nykypäivää.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kai on mummuja jotka antaa hyvää vaikkei ruoka maistukaan.
Itse kuin rasittavana kun 4 ja 7 vuotiaat sisarukset ottivat yhteen. Yritin keksiä jonkun mukavan uuden leikin sitten. Mummona ei oikeen tiedä miten uskaltaa kieltää tai neuvoa
Ehdoton nukkuma-aika oli kaikkein hankalin. Klo 20.00 pitää olla unessa. 20.05 äiti soitti, joko lapset nukkuu. Havahtuivat puhelimen ääneen kolmiossa ja uni ohi tunniksi
Tässä nyt on ongelmana liian tiukka mummu, vaikka koetkin että yleensä ollaan liian rajattomia. Nyt puhutaan tiukoista.
Jos lasten välille tulee kinaa, auta heitä ratkomaan se. Se että yrittää ohittaa koko tilanteen keksimällä jotain muuta, opetat vain ettei asioista tarvitse sopia. Kysy kummaltakin, mistä riita lähti ja anna kummallekin aikaa vastata oman näkemyksensä mukaan. Ja auta heitä näkemään toisen näkökanta ja siten se ymmärryskin lähtee avautumaan.
Ja lasten äidin puheluun olisi voinut suhtautua niin, että laittaa äänettömälle. Tai sovitte ennakkoon että laitat viestin kun nukkuvat.
Eli kommunikaatiolla ratkaistaan aika paljon asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi vaatia syömään liikaa tai pahaa ruokaa. Et itse maista sitä. Lapsi aistii maut voimakkaina. Pitää kuulostella lapsia kuitenkin ja uskoa jos joku pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisia et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Voisit päivittää tietosi kasvattamisesta ja lasten kehityksestä tämän päivän tasolle:
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/4-5-v/
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/
Kehitä kommunikointitapojasi, jotta voit ottaa nämä asiat rakentavasti puheeksi lasten vanhempien kanssa.
Tässä on esimerkiksi materiaalia joka on suunnattu suoraan isovanhemmille:
https://www.vaestoliitto.fi/isovanhemmat/
Tässä ilmainen opas haastaviin tilanteisiin lasten kanssa: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiukkukirja/
Toivottavasti näistä on hyötyä!
Lässynlää- ja sanoituskasvatus on nykypäivää.
Niinpä. Mistään ei saa seurata mitään, kaikki pahanteko kuitataan "tunnetaidoilla", komentaminen ja rankaisu luokitellaan väkivallaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kai on mummuja jotka antaa hyvää vaikkei ruoka maistukaan.
Itse kuin rasittavana kun 4 ja 7 vuotiaat sisarukset ottivat yhteen. Yritin keksiä jonkun mukavan uuden leikin sitten. Mummona ei oikeen tiedä miten uskaltaa kieltää tai neuvoa
Ehdoton nukkuma-aika oli kaikkein hankalin. Klo 20.00 pitää olla unessa. 20.05 äiti soitti, joko lapset nukkuu. Havahtuivat puhelimen ääneen kolmiossa ja uni ohi tunniksi
Tässä nyt on ongelmana liian tiukka mummu, vaikka koetkin että yleensä ollaan liian rajattomia. Nyt puhutaan tiukoista.
Jos lasten välille tulee kinaa, auta heitä ratkomaan se. Se että yrittää ohittaa koko tilanteen keksimällä jotain muuta, opetat vain ettei asioista tarvitse sopia. Kysy kummaltakin, mistä riita lähti ja anna kummallekin aikaa vastata oman näkemyksensä mukaan. Ja
Ei kaikkien äitien. Mummot ei saa juonia. Puhelimeen on vastattava just ettei tule poliisi ovelle. Mummojen tehtävä ei ole "sanoittaa " ja käydä tuntikausien keskustelua asiasta saako veli sanoa prum prum autolla leikkiessään jos se häiritsee sisarta tms
Mummot ei ole kasvattajia. Sen tehkööt vanhemmat ihan ite.
Mummoja saa tietenkii lyödä olan tekee, etenkin anoppimummoja. Joskus voisi äideilläkin olla peiliin katsomien paikka, mummolle ollaan ehkä kateellisuakim jos lapset taas tykkäävät olla mummolassa. Sit etsitään vikoja mummosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kai on mummuja jotka antaa hyvää vaikkei ruoka maistukaan.
Itse kuin rasittavana kun 4 ja 7 vuotiaat sisarukset ottivat yhteen. Yritin keksiä jonkun mukavan uuden leikin sitten. Mummona ei oikeen tiedä miten uskaltaa kieltää tai neuvoa
Ehdoton nukkuma-aika oli kaikkein hankalin. Klo 20.00 pitää olla unessa. 20.05 äiti soitti, joko lapset nukkuu. Havahtuivat puhelimen ääneen kolmiossa ja uni ohi tunniksi
Tässä nyt on ongelmana liian tiukka mummu, vaikka koetkin että yleensä ollaan liian rajattomia. Nyt puhutaan tiukoista.
Jos lasten välille tulee kinaa, auta heitä ratkomaan se. Se että yrittää ohittaa koko tilanteen keksimällä jotain muuta, opetat vain ettei asioista tarvitse sopia. Kysy kummaltakin, mistä riita lähti ja anna kummallekin aikaa vastata oman näkemyksensä mukaan. Ja
Mummot ei ole kasvattajia ja sanoittajia. tehkööt vanhemmat sen.
Äidit voi olla kateellisiakin jos lapset viihtyy mummolassa, etenkin anoppimummolassa. Sit etsitään vaikka mitä vikoja mummosta itse peiliin katsomatta.
Mun miniä tuli ainakin ihan hysteeriseksi jos sillä sekunnilla ei vastannut puhelimeen kun hän soitti tarkastuspuheluja. Mitä siellä on sattunut, miksi et vastannut ?
Olen syntynyt vuonna 1989, enkä pakota lastani syömään lautasta tyhjäksi. Tarjoan pienen annoksen, josta kaikkea maistetaan ja salaatti syödään loppuun ennen kuin saa nousta pöydästä. Lisääkin saa ottaa. Lapsen pakottamisesta syömään tulee vain turhan kireitä ruokailuhetkiä, eikä lapsi opi kuuntelemaan omaa kylläisyydentunnettaan.
Syömään pakottaminen saa aikaan lähinnä lapsen kylläisyyden tunteen katoamisen, mistä seuraa lopulta ylipainoisuus. Tai sitten siitä saa aikaan omituiset vääristyneet ruokasodat... syömisestä ei tapella.
0/5 tai sekopäinen mummo.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1989, enkä pakota lastani syömään lautasta tyhjäksi. Tarjoan pienen annoksen, josta kaikkea maistetaan ja salaatti syödään loppuun ennen kuin saa nousta pöydästä. Lisääkin saa ottaa. Lapsen pakottamisesta syömään tulee vain turhan kireitä ruokailuhetkiä, eikä lapsi opi kuuntelemaan omaa kylläisyydentunnettaan.
Olen 40-luvulla syntyneen äidin 60-lukulainen tytär. Kumpikaan meistä ei ole pakottanut lapsiaan syömään.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Syömään pakottaminen saa aikaan lähinnä lapsen kylläisyyden tunteen katoamisen, mistä seuraa lopulta ylipainoisuus. Tai sitten siitä saa aikaan omituiset vääristyneet ruokasodat... syömisestä ei tapella.
0/5 tai sekopäinen mummo.
Ei tarvitse tapella jos motivointi on kunnossa.
Jos lapsen ei tarvitse syödä niin seuraa nälkäkiukkuja, ruuan haaskausta ja ruokavalion yksipuolistumista.
Sinähän sen lapsesi olet tuollaiseksi kasvattanut.