Elämänhaluan katoaminen (kriisi?) 34-vuotiaana!

30 kriisi. menee ohi. ja sitten tulee neljänkympin kriisi.

parhaat vuoden ei tosiaankaan ole ohi. tee mielikuvaharjoituksia sun elämästä vaikka 50 vuotiaana. tai 60 vuotiaana. ja ala nauttimaan elämästäsi nyt.

Mäkin muistan kokeneeni tuon "latautumisvaiheen" ja jotenkin kai uudestisynnyin 30v jälkeen. Kun tavallaan ei ole enää teini, ja ne tavat jäävät vähemmälle (päihteet, jatkuva ympäriinsä hengailu) mutta ei ole vanhakaan. Elämässä on paljon mahdollisuuksia, kun vain tietäisi mitä tehdä. Itsestä pitää pitää parempaa huolta että jaksaa.

En osaa antaa vastausta kriisiisi, itselläni tuo vaihe ennakoi sisäistä ja ulkoista murrosta.

LOL

Et ole välttämättä edes lähelläkään puolessa välissä sun elämää. Tylsää tulee loput vuosikymmenet olemaan. Kannattaa olla enemmän kiitollinen, se voisi auttaa. 

Väsymys? Teet aika paljon kuitenkin asioita jotka vievät voimia. Viileä sää.

Monella tulee tuo tässä iässä. Johtuu ehkä siitä, ettei se vanha elämä enää tunnu omalta ja siellä olleita asioita on alkanut jättää pois, mutta tilalle ei ole vielä keksinyt uutta. Ei oikein tiedä, mitä haluaisi tehdä ja helposti jää sitten odottamaan inspiraatiota. Mutta tarviiko väkisin tehdä mitään? Ehkä ne kaipaamasi asiat tulevat mieleen ajan kanssa. Itsellä jäi hikiliikunta ja iltariennot. Tilalle tuli kirjat, maalaaminen ja jooga. Ota tämä sillä asenteella, että nyt sulla on aikaa kokeilla eri asioita ja lupa jättää ne kesken, jos ei tunnu hyvältä.

Tavallista ikääntyville naisille. Jos elämä tähän mennessä on perustunut hedonismille ja "villeille" jutuille, kuten ap itse kertoo, ei ihme, että iän myötä menettää elämänhalun kun ei ole muille asioille omistautunut, kuten perheen perustamiselle jne. Teitä on loputon määrä. 

Muista kuitenkin että jos on yksinäistä, lapsen hankkiminen ei ole siihen ratkaisu. Lapsi ei ole terapeutti. Hanki kavereita ja harrastuksia yms.

Sielun pimeä yö? Hengellinen tie voi alkaa nuoressa iässäkin, jopa tietämättä tai tahtomatta.

Olet masentunut. Hanki apua. Erossakin voi olla vielä käsiteltävää. Pakota itsesi ihmisten pariin ja liikkumaan, jos se on mitenkään mahdollista, koska se tutkitusti auttaa, vaikka ei huvittaisi.

Minulle tuli tuon ikäisenä vauvakuume. Tuloksena ensimmäinen lapsi 36-vuotiaana, seuraava 39- ja viimeinen 41-vuotiaana. Kai sekin jokin kriisi oli.

Kiitos vastauksista! Tuli hyviä laidasta laitaan. Totta on tuokin, että olen elämässä ollut liian hedonistinen ja nyt kaipaan jotain muuta merkityksellistä. En vain tiedä mitä. Sisällä tyhjyys. Lapsia en halua enkä ole koskaan halunnut.

T. Ap

Naiset tajuaa että kun ei ole miestä ja lapsia kun ne olisi pitänyt hommata reaaliteetit iskee juuri noin. Lattialla makoilu on aika vaikeaa kun lapset pyörii ympärillä.



Oma valinta.

Näkisin, että on ihan normaalia ja tervettä, että samat asiat jotka kiinnosti parikymppisenä (esim. biletys) ei enää kiinnosta kolmekymppisenä. Tarvitset uusia mielenkiinnonkohteita ja ehkä myös uusia tuttavuuksia? Ystävienkään näkeminen ei välttämättä ole mielekästä, jos jutut kiertävät samaa rataa. Välillä voi ottaa etäisyyttä kehittääkseen itseään ja miettiäkseen mitä elämältään haluaa. Tärkeintä olisi kuitenkin oppia elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista. On ihan okei, että elämässä on välillä tylsempiä vaiheita. Ei elämää tarvitse suorittaa ja tuntea painetta tehdä samoja asioita kuin muut. Aloita pienestä ja kysy itseltäsi, että mikä sinua kinnostaa? Oli se sitten vaikka uusien ruokien laittaminen, kunnon kohottaminen, luonnosta nauttimisen tai luovat harrastukset kuten valokuvaus/maalaus.