Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun äiti kävelee ylitse toistuvasti eikä mikään sanominen auta? Ei edes se, että ulkopuoliset puuttuu näihin tilanteisiin
17.10.2025 |
Onko välien poikki laittaminen silloin ainoa vaihtoehto? Äitini oli poissaoleva koko lapsuuteni. Kaikki muu oli hänelle aina tärkeämpää kuin vanhemmuus, tai siihen osallistuminen. Kertaakaan äiti ei esimerkiksi lapsuuteni aikana laittanut hiuksiani, vaan koulun kuvauspäivänä opettaja, varmaan säälistä, kampasi ja letitti hiukseni.
Kun aloin kasvaa, äitini nälvi jatkuvasti yrityksistäni näyttää tyttömäiseltä ja naiselliselta. Kerran yritin itse tehdä kampauksen koulun päättäjäisjuhliin ja en viitsi edes tähän kirjoittaa niitä ilkeitä sanoja, joilla äitini sitä kampausta luonnehti. Siitä lähtien, olin aina vääränlainen: liian vähän meikkiä, liian paljon meikkiä, liian lihava, liian laiha, liian laittautunut, en tarpeeksi huoliteltu, aina jotain liian vähän, tai liikaa. Koskaan en äidille oikeanlainen.
Aikuistuttuani otin häneen etäisyyttä, mutta elämäntilanne ajoi samalle paikkakunnalle ja voi pyhä Jeesus sentään, että se oli virhe. Elämäni hirveimpiä vuosia, jotka rikkoivat minut ihan kokonaan. Äitini on pitänyt oikeutenaan puuttua aivan kaikkeen elämässäni, jatkuvasti kommentoida kehoani, ulkonäköäni, tekemisiäni, mitään ei ole, johon hän ei puutu. Ja se sama halveksunta ilmeisesti tarttui myös siskooni, koska hänkin aloitti tämän saman pyytämättä kritisoinnin ja ulkonäköni rajattoman kommentoinnin milloin mistäkin.
Äitiäni ei kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut pätkääkään, mitä minä haluan. Hänelle pääasia on aina se, että hän on se joka saa tahtonsa läpi, hinnalla millä hyvänsä. Yleensä se hinta on minun henkinen hyvinvointi, koska hänellä ei ole mitään käsitettä rajoista ja hän vaikka rikkoo minut tuhanteen palaseen, kunhan saa tahtonsa läpi. Kerran hän soitti minulle kymmenen jälkeen illalla, kun olin menossa nukkumaan, sanoakseen, että kuvotan häntä. Tämä oli ilmeisesti kosto siitä, kun olin aiemmin päivällä yrittänyt pitää rajojani ja kieltäytynyt kertomasta hänelle yksityisasioitani.
Vuosien varrella nämä tilanteet ovat menneet jopa siihen, että ventovieraat ihmiset ovat puuttuneet äitini käytökseen ja kokeneet asiakseen yrittää puolustaa minua. Edes se ei ole saanut äitiäni havahtumaan. Mikään sanominen, minulta ei luonnollisesti auta eikä toimi, koska hän ei pidä minua yhtään minään. Ihmettelen vaan kovasti, mikä saa vanhemman vihaamaan omaa lastaan näin paljon? Silti kuitenkin roikkuu minussa kiinni ja pommittaa puheluilla ja viesteillä jatkuvasti.
Oma mitta alkaa olla ihan täynnä.
Kommentit (53)
Mutta äiti on aina äiti ja vanhempia kuuluu kunnioittaa. Ja paskat! Äitisi on lapsellinen hirviö, sulla ei ole mitään velvollisuutta pitää tuollaista ihmistä elämässäsi. Jos hän ei olisi äitisi, olisit heivannut hänet aikoja sitten. Tämä vaatii pitkän ajatusprosessin ja tulee sattumaan sua paljon, mutta voin sanoa, että sen jälkeen koittaa sellainen vapaus, jollaista et ole koskaan kokenut. Saat olla ja elää just niinkuin itse haluat, sun ei tarvii välittää hänen sanomisistaan, koska aina löytää jotain kritisoitavaa, AINA. Siksi hänen sanoillaan ei ole mitään vaikutusta, älä yritä enää miellyttää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta äiti on aina äiti ja vanhempia kuuluu kunnioittaa. Ja paskat! Äitisi on lapsellinen hirviö, sulla ei ole mitään velvollisuutta pitää tuollaista ihmistä elämässäsi. Jos hän ei olisi äitisi, olisit heivannut hänet aikoja sitten. Tämä vaatii pitkän ajatusprosessin ja tulee sattumaan sua paljon, mutta voin sanoa, että sen jälkeen koittaa sellainen vapaus, jollaista et ole koskaan kokenut. Saat olla ja elää just niinkuin itse haluat, sun ei tarvii välittää hänen sanomisistaan, koska aina löytää jotain kritisoitavaa, AINA. Siksi hänen sanoillaan ei ole mitään vaikutusta, älä yritä enää miellyttää häntä.
Totta! Itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia heivata muita ihmisiä, jotka on kohdelleet törkeästi. Mutta kun äiti on ainoa äiti, joka itselläni on. Kait sitä haluaa, vaikka väkisin pitää kiinni jostain illuusiosta, että on äiti. Vaikka se olisi millainen sitten. Ap
Viikonloppu alkaa. Aikuisten naisten viikonloppu, ajatella lapsuutta ja äitiä. Mitäpä sitä muutA voisi ihmisen elämässä olla.
Puhuminen auttaa tavallisten ihmisten kohdalla. Persoonallisuushäiriö on siitä ongelmallinen, että vaikeat toiminta- ja ajattelumalli ovat persoonatasolla. Ne eivät siis muutu. Ja ongelma on sekin, että läheiset käyttävät elämästään liian pitkän ajan toivoen muutosta, jota ei koskaan voi tulla. Myös sellaiset keskustelut, jotka voisivat riittävästi tai jopa täysin korjata ihmissuhteiden ristiriidat, vain loukkaavat ja satuttavat lisää toista osapuolta.
Joten, jos sinua satuttava käyttäytyminen on pitkäaikaista ja keskustelu ei auta mitään, on ainoa ratkaisu etäisyyden ottaminen siinä mittakaavassa mitä tilanne vaatii. Lopulta jokainen on itse vastuussa siitä, että ei anna kenenkään käyttää itseensä minkäänlaista väkivaltaa, ei myöskään henkistä.
Run, baby, run.
Mikään noista jutuista ei ole normaalia, ap.
Vähemmästäkin on ihmiset ghostanneet lähimmäisiään. Puhelimeen blokkaus, meilit ja muut blokkaa, älä käy, älä ole missään tekemisissä. Jos sisko tai muut hankaloittaa eroa niin sama juttu sinne suuntaan. Sama muille.
Muuta jos voit. Pelasta itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen satu tänään. Huolella koostettu. Pisteet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan koko kylä puhuu miten äitini kohtelee minua.
Vierailija kirjoitti:
Semmonen satu tänään. Huolella koostettu. Pisteet siitä.
Tuo on kyllä osalle ihmisiä ihan todellisuutta. Tuollaisia ihmisiä on olemassa, olen tavannut aika monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu alkaa. Aikuisten naisten viikonloppu, ajatella lapsuutta ja äitiä. Mitäpä sitä muutA voisi ihmisen elämässä olla.
Meinasitko, että koska on viikonloppu, niin kaikki vaikeat asiat vaan puuuf! haihtuu maagisesti ilmaan? Kaikki hankalat ihmiset lakkaa olemasta olemassa ja traumat paranee, simsalabim! Se on sitä viikonlopun taikaa. Kuinka paljon olet jo juonut?
Pidä rajat ja etäisyyttä. Älä sano suoraan kaikkea, kierrä. Rajaa aiheet. Sää on hyvä aihe. Ei ole pakko olla yhteydessä. On muu sukulainen ehkä. Tai muu ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu alkaa. Aikuisten naisten viikonloppu, ajatella lapsuutta ja äitiä. Mitäpä sitä muutA voisi ihmisen elämässä olla.
Meinasitko, että koska on viikonloppu, niin kaikki vaikeat asiat vaan puuuf! haihtuu maagisesti ilmaan? Kaikki hankalat ihmiset lakkaa olemasta olemassa ja traumat paranee, simsalabim! Se on sitä viikonlopun taikaa. Kuinka paljon olet jo juonut?
Olen tervepäinen. En ajattele lapsuuttani ja äitiäni koko ajan. Mulla on elämä.
Sinä olet olemassa vain silloin, kun voit valittaa. Ei äitisi ole kamala, sinä olet riippuvainen siitä, että voit häntä syytellä.
Normaali aikuinen ei edes samalla paikkakunnalla kohtaa äitiään kuin satunnaisesti. Outoa, että sinä kärtät häneltä koko ajan huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka asuu samalla paikkakunnalla ei ole pakko olla tekemisissä, minullakin asuu sukua yksi täti parin sadan metrin päässä, en ole missään tekemisissä hänen kanssaan
Äitiriippuvaisten ketjuja. Ei ole kasvettu aikuiseksi tai jotkut elämän vaikeudet taannuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu alkaa. Aikuisten naisten viikonloppu, ajatella lapsuutta ja äitiä. Mitäpä sitä muutA voisi ihmisen elämässä olla.
Meinasitko, että koska on viikonloppu, niin kaikki vaikeat asiat vaan puuuf! haihtuu maagisesti ilmaan? Kaikki hankalat ihmiset lakkaa olemasta olemassa ja traumat paranee, simsalabim! Se on sitä viikonlopun taikaa. Kuinka paljon olet jo juonut?
Olen tervepäinen. En ajattele lapsuuttani ja äitiäni koko ajan. Mulla on elämä.
Jotainhan sinä olet jäänyt vaille, kun koet tarpeelliseksi halveksuen ja ivallisesti kommentoida ketjussa muiden traumoja ja ylentää itseäsi alentamalla muita.
Vierailija kirjoitti:
Äitiriippuvaisten ketjuja. Ei ole kasvettu aikuiseksi tai jotkut elämän vaikeudet taannuttaneet.
Jos aihe ei kosketa sinua eikä kiinnosta, ei ole pakko avata ketjua eikä kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu alkaa. Aikuisten naisten viikonloppu, ajatella lapsuutta ja äitiä. Mitäpä sitä muutA voisi ihmisen elämässä olla.
Meinasitko, että koska on viikonloppu, niin kaikki vaikeat asiat vaan puuuf! haihtuu maagisesti ilmaan? Kaikki hankalat ihmiset lakkaa olemasta olemassa ja traumat paranee, simsalabim! Se on sitä viikonlopun taikaa. Kuinka paljon olet jo juonut?
Olen tervepäinen. En ajattele lapsuuttani ja äitiäni koko ajan. Mulla on elämä.
Jotainhan sinä olet jäänyt vaille, kun koet tarpeelliseksi halveksuen ja ivallisesti kommentoida ketjussa muiden traumoja ja ylentää itseäsi alentamalla muita.
Ihmetyttäähän tuo jatkuva äidistä valitus. Jos ei ome teini eikä ees asu äitinsä kanssa.
Ota reilusti etäisyyttä, ei tuohon muu auta oman kokemuksen mukaan. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana nähnyt äitiäni ehkä nelisen kertaa vuodessa, aina niin, että on muitakin paikalla. Alkuun äiti soitteli välillä, mutta lopetti aika pian kun en enää vastannut. Elämänlaatuni on parantunut ehkä 100%.
Liitympä trauma dump ketjuun, muistelin juuri taannoin ettei äitini ole sanonut minulle koskaan että olisin esimerkiksi kaunis. Kerran kyllä kommentoi, että näytän huoralta kun laitan liikaa meikkiä.
Laitoin välit poikki jo vuosia sitten ja hän uhriutui siitä ja oli minulle vihainen samoista asioista, mitä oli tehnyt minulle sekä laiminlöi kertakaikkisesti monessa muussakin asiassa. Hänen vihansa on todella repivää ja noin 30 vuotta olinkin suututamatta häntä. En ole enää. Se viha ei tapa minua vaan hänet.
No enpä siitä syytä häntä, tiedän että hänet painostettiin naimisiin isäni kanssa eikä hän edes pitänyt tästä. Oma äitinsä oli vielä ilkeämpi.
Käännä katseesi pois äidistäsi ja elä omaa elämääsi. Erota nämä kaksi toisistaan mielessäsi. Ota etäisyyttä, pidä taukoa. Jos hän ottaa yhteyttä, tee arvio tuoko yhteydenotto elämääsi lisää vai kuluttaako hän sinua.
Yhdelläkään vanhemmalla ei pitäisi olla mitään syytä pahoinpidellä lastaan missään vaiheessa elämäänsä. Ei edes silloin, jos on pakotettu johonkin. Yhtään sen enempää, kuin mitään muitakaan viattomia luontokappaleita.
Minut on r aiskattu ja olen luopunut lapsestani. Vihaan tietysti isäänsä ja lapsi kantaa tuota käärmeen perimää. En anna itsestäni mitään r aiskauslapselle, hän otti minusta jo väkisin, kuten isänsäkin. Abortti olisi pitänyt tehdä, mutta mies manipuloi minut pois siitä. Naisten pakottaminen avioon ja synnyttämään ei kerta kaikkiaan tuota mitään muuta kuin paskaa. Toivon kaikkien tällaisten lasten saavan vapautensa ja olemaan kiitollisia elämästään, mutta jättämään sen uhrivanhemman rauhaan. Ehkä sinunkin äitisi oli tällainen uhri.