Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan työtäni sairaalassa
17.10.2025 |
Olen ajautumassa siihen pisteeseen, että tekisin melkein mitä tahansa päästäkseni vain pois. En jaksa:
- pissaa ja kakkaa
- potilaiden ja omaisten henkisiä ongelmia
- yleinen tuskan ja kivun ilmapiiriä
- yksinkertaisia ja ennen kaikkea ilkeitä ns. työkavereita
- h*lvetin sairaalahierarkiaa, joka ei ole katoamassa mihinkään
- koko elämän viettämistä ihmeellisen kuplan sisällä, vasta vuoron jälkeen ulkona tuntuu, että voi hengittää
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai auta muu kuin tuon viha-energian taltuttaminen. Suhtaudu työhösi työnä. Sitten vapaalla on voit toteuttaa itseäsi.
Saat säännöllisen palkan ja voit elää palkalla kuten muutkin ihmiset. Vihaamalla työtäsi tai mitä sitten vihaatkaan, aiheutat itsellesi
raskaita aikoja. Vapaa-aika ja työ ovat toisiaan täydentäviä toimintoja.
Kaikista naisista ei ole hoitajiksi koittakaa ymmärtää. Jos työ kuormittaa liikaa niin ei jaksa tehdä vapaa-ajallakaan oikein mitään. Olet vain masentunut ja ahdistunut.
Miksi naiset yleensäkin loukkaantuvat kun sanoo ettei pidä hoitotyöstä? Tärkeää työtä, mutta ei vaan kaikille naisille sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas aidosti tykkään työstäni sairaalassa, mutta en törmääkään mihinkään noista. Kiire on se ainoa mörkö. Onneksi on mahdollisuus osa-aikaan. sairaalahuoltaja
Sellaista ammattia kuin sairaalahuoltaja ei ole olemassakaan! Enkä usko siihenkään, että missään päin Suomea on mahdollisuus osa-aikaan.
Tervetuloa meille tänne Pirhalle (kun yt:t taas joskus loppuvat). Moni meistä sairaalahuoltajista, täällä se on ammattinimike, tekee osa-aikaa siksi, ettei ykkösvapaista toivu. Etkö usko niihinkään? Minä olen 50%. Teen pyynnöstä lisävuoroja työvuoron muutoskorvauksella, paikallisesti sovittu 120 euroa/kpl. Katsotaan onko vuodenvaihteen jälkeen ja mitä sitten kannattaa tehdä.
Ymmärrän todella hyvin, sairaalassa tuntuu välillä, että kaikki se kärsimys, kipu ja kuoleman läsnäolo jopa tarttuu ja itsekin vanhenee ja kyynistyy siinä sivussa. Lisäksi on raskasta, kun vastuu ja vasta eivät millään tasolla kohtaa eli olet suoraan potilaista vastuussa, mutta samalla ei ole valtaa tehdä mitään epäkohdille, jotka estävät laadukkaan hoidon antamisen.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ihmiset on katsonut syke sarjaa ja luulevat nyt, että hoitajille pitää kertoa koko elämän tarina ja hakea sääliä ja sitten hoitajat tulee sinun kotiin siivoamaan kun karkaat sairaalasta.
Pissalle ja kakkalle ei varmaan oikeen voi mitään tehdä tuolla, mutta kannattaa aina kysyä yli avautuvalta potilaalta haluaako hän psykiatrin tai papin kanssa puhua niin ehkä sitten ymmärtää, että sinun tehtäväsi ei ole kuunnella potilaiden huolia muuhun kuin terveyteen liittyen.
Näin juuri. Tuo perinpohjainen avautuminen kuormittaa aivan kauheasti. Sitä pitäisi jaksaa myötäelää. Samaa on joissain muissakin ammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Oon käynyt sairaalassa. Ihan hyviä paikkoja minusta.
ON TÄÄ USKOMATON PALSTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sairaala-hierarkia on kyllä naurettavaa, ihan kuin menisi aikakoneella jonnekin 1950-luvulle kun lääkäreille ei edes kannata käytävällä sanoa huomenta, kun kävelevät vaan nyrpeä ilme naamallaan ghostaten ohitse.
Ruokalassa heillä on omat pöytänsä jonkun kirjoittamattoman säännön mukaan, johon ei kannata tavisten mennä istumaan Osastonhoitajat tylyttää ja itkettää hoitajia, hoitajat lähäreitä, ja alinpana kastissa laitoshuoltajat.
Oman urani olen tehnyt kuljetuksessa ja logistiikassa, nykyään monipalvelussa mikä on oikeastaan ihan kivaa. Tykkään itsenäisestä työstä missä tuon hierarkian kanssa tarvitsee olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Potilaskuljetus on etenkin mukavaa liikunnallista työtä.
Kuulostaa ihan normaalilta elämältä johon liittyy muita ihmisiä. Päivä päivältä ymmärrän erakkoja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sairaala-hierarkia on kyllä naurettavaa, ihan kuin menisi aikakoneella jonnekin 1950-luvulle kun lääkäreille ei edes kannata käytävällä sanoa huomenta, kun kävelevät vaan nyrpeä ilme naamallaan ghostaten ohitse.
Ruokalassa heillä on omat pöytänsä jonkun kirjoittamattoman säännön mukaan, johon ei kannata tavisten mennä istumaan Osastonhoitajat tylyttää ja itkettää hoitajia, hoitajat lähäreitä, ja alinpana kastissa laitoshuoltajat.
Oman urani olen tehnyt kuljetuksessa ja logistiikassa, nykyään monipalvelussa mikä on oikeastaan ihan kivaa. Tykkään itsenäisestä työstä missä tuon hierarkian kanssa tarvitsee olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Potilaskuljetus on etenkin mukavaa liikunnallista työtä.
Pääseekö noihin tekemiisi hommiin lähärin papereilla? Terveisin sairaalassa työskentelevä, mutta potilastyöstä pois haluava. Varastolla olen tehnyt nuorena hommia myös, eli joku käsitys logistiikasta on.
Jos oot niin paljon fiksumpi kuin muut, niin varmaan voit kouluttautua paremmalle alalle, vaikka juristiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sairaala-hierarkia on kyllä naurettavaa, ihan kuin menisi aikakoneella jonnekin 1950-luvulle kun lääkäreille ei edes kannata käytävällä sanoa huomenta, kun kävelevät vaan nyrpeä ilme naamallaan ghostaten ohitse.
Ruokalassa heillä on omat pöytänsä jonkun kirjoittamattoman säännön mukaan, johon ei kannata tavisten mennä istumaan Osastonhoitajat tylyttää ja itkettää hoitajia, hoitajat lähäreitä, ja alinpana kastissa laitoshuoltajat.
Oman urani olen tehnyt kuljetuksessa ja logistiikassa, nykyään monipalvelussa mikä on oikeastaan ihan kivaa. Tykkään itsenäisestä työstä missä tuon hierarkian kanssa tarvitsee olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Potilaskuljetus on etenkin mukavaa liikunnallista työtä.
Mä taas olen tehnyt reilut 20 v sairaalahuoltajana (joo, tämä on se nimike täällä) ja mun urani varrella se hierarkia on jäänyt pois jo kauan sitten. Teen töitäni vuorossa yksin, kuulun hallinnollisesti tukipalveluihin, en osastolle, ja pesin osastokeittiössä, en yleensä ota niitäkään ylimääräisiä askeleita kahvihuoneeseen.
Hoitohenkilökunnan kanssa on hyvää yhteistyötä, tosin suuri osahan on jo paljon nuorempiakin, kuka sitä tädille yrppisikään. Lääkäreitä harvoin näkee, morjenstellaan. Lähihoitajia ei ole. Ruokaloissa en käy, liian pitkä matka, ehkä siellä vielä vanha aika elää. Muutos täällä tapahtui oikeastaan joskus kun tajuttiin yleisesti ettei kohta ole enää ketään töissä jos uppoavasssa laivassa vielä kohdellaan toisia paskasti. Muistan kyllä ajan, kun vääränvärisessä työpaidassa ei saanut mennä kahvihuoneeseen, mutta siitä on se 20 v.
Vaihda ihmeessä työpaikkaa! Itse olen tehnyt jo monta vuotta töitä pelkästään etänä digiklinikassa. Sama kuin jollain edellisellä, tukka sekaisin herään töihin 10 min aiemmin kotona. Sairaalaan minua ei saa palaamaan millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oot niin paljon fiksumpi kuin muut, niin varmaan voit kouluttautua paremmalle alalle, vaikka juristiksi.
Narskuja noissa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hoitoalalle 20v ja se riitti, irtisanouduin ja opiskelin taloushallintoa. Nyt aivan ihana unelmatyö jota teen suurimmaksi osaksi etänä, toimistolla käyn pari kertaa kuussa. Tykkään niin paljon työstäni ettei se oikein edes tunnu työltä, aamulla herään 7.45, juon kahvit ja aloitan tukka pystyssä saunatakki päällä työt 😄
Samat kuviot täällä. Viimeinen niitti hoitoalalla oli korona, arvostus todellisuudessa nolla ja se äärimmäinen joustaminen jatkuvasti (tämä toki ennen koronaakin, mutta sen piikkiin yritettiin vyöryttää ties mitä). Jatkuva psykiatrina toimiminen niin potilaille kuin omaisille kaiken muun ylimääräisen homman lisäksi. Ei mitään järkeä koko touhussa.
Irtisanouduin ensimmäisen koronavuoden jälkeen ja kouluttauduin taloushallinnon alalle. Työskentelen kirjanpitäjänä. Rehellisesti voin sanoa, että nautin työstäni. Etätyömahdollisuus ja siisti sisätyö, työpanostani arvostetaan aivan eri tavalla ja palkkaus kohdillaan. Liukuva työaika eikä kukaan kyttää kauan teen töitä päivässä kunhan hommat hoituu. Elämänlaatuni on parantunut aivan järjettömästi, myös psyykkinen ja fyysinen terveys.
Arvostan hoitoalalla työskenteleviä aivan älyttömästi, etenkin hoitajia, koska tiedän tasan tarkkaan millaista se työ on.
Ketjun aloittaja taitaa olla se Rouva Tärkeilijä osastoltamme joka on olevinaan ah-niin-osastonhoitajaa että! Rouva viihtyy toimistossa koneella vaikka ei ole esim. mitään kirjattavaakaan. Tai menee muuten vaan pakoon potilaita ja jättää toisen vuorossa olevan täysin yksin välillä. Vastaamaan juuri näihin Minua ahdistaa tai pelottaa-kysymyksiin sekä rauhoittelemaan levottomia jne....tyyppi on vaan aivan tavallinen hoitaja muiden joukossa. Välillä tuota tärkeilyä on hauskakin seurata mutta loppujen lopuksi se on kovin surullista koska kyseinen rouva voisi varmasti paremmin jossain muualla. Semmosta.
Alue: Aihe vapaa
Ap'n kannattaa ehdottomasti lähteä muihin hommiin. Noilla asenteilla myrkyttyy koko hänen työympäristö. Potilaat ja muu henkilökunta kärsivät. Terv. sair.hoitaja. Mukavaa työpäivää kaikille!