Vihaan työtäni sairaalassa
Olen ajautumassa siihen pisteeseen, että tekisin melkein mitä tahansa päästäkseni vain pois. En jaksa:
- pissaa ja kakkaa
- potilaiden ja omaisten henkisiä ongelmia
- yleinen tuskan ja kivun ilmapiiriä
- yksinkertaisia ja ennen kaikkea ilkeitä ns. työkavereita
- h*lvetin sairaalahierarkiaa, joka ei ole katoamassa mihinkään
- koko elämän viettämistä ihmeellisen kuplan sisällä, vasta vuoron jälkeen ulkona tuntuu, että voi hengittää
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sairaalahierarkialla ja minkälaista pitäisi olla, jos se häviäisi?
Aika vaikea selittää, mutta se on sellaista, että tulet toistuvasti ylemmän tahon taholta kohdelluksi sillä tavalla, että saat tuntea olevasi jotenkin huonompi. Kun tätä jatkuu pitkään, ainakin itselläni se alkaa vaikuttaa itsetuntoonkin. Ja se, että oman alan esimiehetkin mielistelevät sitä ylempää tahoa. Eli tämä kaikki näkyy käytännössä ihan vuorovaikutuksessa työpaikalla, mutta myös itseeni liittyvässä päätöksenteossa.
Ap
Älä valita. Työ sairaalassa voittaa vuokratyön yksityisellä 100-0.
Sama fiilis, työpaikkana hoitokoti..
Voi ei ihmiset on katsonut syke sarjaa ja luulevat nyt, että hoitajille pitää kertoa koko elämän tarina ja hakea sääliä ja sitten hoitajat tulee sinun kotiin siivoamaan kun karkaat sairaalasta.
Pissalle ja kakkalle ei varmaan oikeen voi mitään tehdä tuolla, mutta kannattaa aina kysyä yli avautuvalta potilaalta haluaako hän psykiatrin tai papin kanssa puhua niin ehkä sitten ymmärtää, että sinun tehtäväsi ei ole kuunnella potilaiden huolia muuhun kuin terveyteen liittyen.
Itse olin hoitoalalle 20v ja se riitti, irtisanouduin ja opiskelin taloushallintoa. Nyt aivan ihana unelmatyö jota teen suurimmaksi osaksi etänä, toimistolla käyn pari kertaa kuussa. Tykkään niin paljon työstäni ettei se oikein edes tunnu työltä, aamulla herään 7.45, juon kahvit ja aloitan tukka pystyssä saunatakki päällä työt 😄
Mä taas aidosti tykkään työstäni sairaalassa, mutta en törmääkään mihinkään noista. Kiire on se ainoa mörkö. Onneksi on mahdollisuus osa-aikaan. sairaalahuoltaja
Itse olen gynegologian professori ja rakastan työtäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa sairaalahierarkia. Yksi hoitsuystäväni viettää säännöllisesti "aikaa" naimisissa olevien lääkäreiden kanssa.
Sitten siellä vois kuvata ihan oikeesti mitä sairaalassa tapahtuu 🤣
Kuvantamiseen on nykyään omat osastot.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen gynegologian professori ja rakastan työtäni.
Ehe ehe. Gynegologian. 🤣🤣🤣🤣🤣
Kannattee vaihtaa työtä ja ehkä ihan alaa. En usko, että hehkut hyvää ilmapiiriä ympärillesi ja potilaatkin kärsii. Minäkin olen aika väsynyt, mutta jatkuvaan kiireeseen ja Apottiin, en niinkään perustyöhön. Kevensin osa-aikatyöhön Apotin ja tämän digihullutuksen alettua, se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista hoitotyö on, olit sairaalassa, kotihoidossa, hoivakodissa tai lastentarhassa työssä. Jos et kestä, vaihda alaa. Hoitotyö ei sovi kaikille.
minä olin hoivakodissa töissä. Parasta olivat asiakkaat. Paikan esimies ja hännystelijänsä olivat se ongelma. Naisia kaikki
Sama. Halusin alalle, kun lapsena sain potilaana niin positiivisen mielikuvan työstä. Mikä valhe. Hoitajien luoma illuusio potilaalle, että asiat ovat hyvin ja että he nauttivat työstään.
Vähän kuin kerran Intiassa käytimme riksaa ja kuski hymyili ja kiitteli aurinkoisesti. Mua vain oksetti, koska me turistit hyväksikäytettiin häntä ja hänen epätoivoaan. Me hoitajat ja potilaat tehdään samaa omassa mittakaavassamme. Kaikki kai haluavat pitää yllä illuusiota, meidän maassamme on hyvä terveydenhoito ja ala on reilu työntekijöille.
Noh, kyllä tämä aikanaan romahtaa. Ritinä kuuluu jo..
Hoitajat ovat ihmeellisen ystävällisiä siihen nähden, millainen työpaine heillä on. Yritän aina ajatella heistä hyvää, koska työ on varmasti raskasta. Kaikkea hyvää sinulle ja ymmärrän, jos et jaksa enää.
Ei koskaan enää. Onneksi pääsin eläkkeelle.
Varmaan puolet hoitohenkilökunnasta on jo jostain muualta. Tai ovat 1.polven suomalaisia jotka puhuu könkkösuomea.