Onko tama small talkkia vai utelemista? Alkaa kyllastyttaa jatkuva samasta asiasta kyseleminen, mutta pitaisiko vaan yrittaa jaksaa sita?
Joillakin on ärsyttävä tapa kysyä samaa asiaa kymmeniä kertoja jo saamastaan vastauksesta huolimatta ja se täysin sivuuttaen. Jos esim olen jo monta kertaa sanonut, että kesällä ollaan tulossa sinne teidän paikkakunnallenne X, niin silti pitkin kevättä kysytään aina uudelleen että no koskas tulette tänne päin. Ja sitten kun sanon että no edelleen kesällä, niin ollaan pettyneitä että jaa vasta sitten. Ihan kuin se ei olisi ollut jo tiedossa. Sama jankutus on etenkin sukulaisten suhteen ollut koska gradu on valmis, koska menette naimisiin, koska tulee vauva, koska talo on valmis. Olen varmaan erityisen herkkä ihminen, mutta koen tämän painostamisena ja etenkin kyläilyjen tai vastaavan kohdalla syyllistämisenä. Ollaan järjestetty kyläilymahdollisuus vanhojen ja aika vieraiden sukulaisten luoksi kesälomastamme, mutta siltikään se ei riitä, kun pitäisi ehtiä käydä jo aiemmin ja useammin.
Kommentit (5)
Rasittaa kun jollainen on aina sama levy päällä,samat kysymykset. Urkkiminen on eri asia kuin jutustelu.
Ilmeisesti on tosiaan niin tyhjäpäisiä ihmisiä, että puhutaan vaan jotain ja kysellään kaikenlaista, mutta yhtään ei kiinnosta vastaukset.
En tarkoita, ettetkö sinä olisi kysyjälle läheinen, mutta hänellä ei ehkä ole mitään kokemusta esim. gradun teosta.
Oma äitini on juuri tälläinen ja kyllähän se välillä rasittaa aika paljonkin, mutta toisaalta hänellä on jo tuota ikääkin.
No ensinnäkin minulta saa kysyä ihan kaikenlaista, mutta olisi tietenkin mukavaa, jos antamani vastaus nauttisi painoarvoa edes sen verran, ettei sitä joka kerta uudella kysymyksellä kyseenalaistettaisi. Muistan graduntekoaikaan, kun joka kerta kysyttiin onko se nyt valmis (aivan kun tilanne viikossa ratkaisevasti muuttuisi). Jos siis sanoin että se on puolivälissä ja menee vielä 3 kk, kuitenkin parin viikon päästä sama kysyjä kysyi että JOKO SE NYT on valmis. Ja samalla tietenkin ihmeteltiin, että eikö nyt vieläkään.
Noissa kyläilyhommissa on ihan selvää syyllistämistaktiikkaa, kun ei ole omia tapahtumia, ei vierailijoita ei kyläpaikkoja, tottakai kaivataan itselle seuraa ja vieraita. Sitten se odotus vaan purkaantuu noin, että painostetaan ja vihjaillaan että koska koska koska tulette käymään, vaikka aivan hyvin on tiedossa, että tullaan ensi kesänä, sillä ja sillä viikolla.
ap