Onko elämäsi mennyt niinkuin olet suunnitellut?

Ei tosiaan ole eikä miltään osin. Siksi en enää jaksa miettiä saati suunnitella edes huomista vaan aivan sama kaikki.

Ei mutta on se näinkin hyvä

Ei ole

On ja ei. Paljon toivottuja ja hyviä asioita on tapahtunut. Ei toki itsestään, vaan niiden eteen olen ponnistellut. Olen tehnyt virheitäkin ja saanut korjattua ne sitten ja elämä jatkunut parempana.

Koko lapsuuden ja nuoruuden kuulin varsinkin äidiltäni sitä, että ei ole ollut mahdollisuuksia ja ei ole voinut sitä ja tätä. Tosi asiassa äitini olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta oma valinta oli olla kouluttautumatta ja jäädä paikalleen. Itse olen tehnyt eri tavalla, vaikka tosin itsekin meinasin jämähtää.

Elämää en ole suunnitellut pitkällä tähtäimellä, vaan asia kerrallaan ja niiden eteen olen hommia tehnyt. 

En ole koskaan suunnitellut elämääni muutamaa vuotta pitemmälle, niin ei ole tullut mitään hirveitä pettymyksiä. Olen tällainen elämänvirran mukana ajelehtiva yksinäinen lehti 🍁

Ei todellakaan! Mutta nyt se alkaa! 

En kyllä syöpään suunnitellut sairastuvani

Kaiken kaikkiaan kyllä. Onhan matkaan kuoppia mahtunut, mutta suunta on pääosin ollut oikea. Olen päässyt opiskelemaan haluamaani alaa, työllistynyt omalle alalleni, voinut ostaa mieleiseni asunnon, löytänyt ihanan vaimon, harrastaa mitä olen halunnut jne. Terveyttä ja ystäviäkin on riittänyt.

Nyt täytyy vissiin koputtaa puuta.

Päin v***ua enimmäkseen. Olen kuitenkin hyväksynyt sen ja yritän olla niistä muutamasta asiasta kiitollinen, jotka ovat hyvin.

Ei sinne päinkään. Ainoa toteutunut ns. haave/suunnitelma on oma kissa, joka on minulle itse elämääkin rakkaampi Silti olen ihan tyytyväinen nykyiseen, töitä on, katto pään päällä, ruokaa (jää)kaapissa ja omaisuuttakin ihan mukavasti. Mikäs tässä on elellessä 😊

Osittain on (ammatti, naimisiin meno, lasten saaminen), osittain todellakaan ei (miesvalinta, asuinpaikka, puolet lapsistani kuoli vauvoina).

Aika pitkälti on.

Ei todellakaan :D En lapsena oikeastaan edes tiennyt, että voisi olla olemassakaan tällainen elämä kuin minulla nyt. Elinpiirissäni ei ollut ketään aikuista ihmistä, jolla olisi ollut tällainen elämä. 

No ei, mikään ei mennyt suunnitellusti. Mutta ei se tarkoita sitä että elämäni olisi jotenkin arvottomampaa tai huonompaa. 

Mulla meni juuri niinkuin suunittelin. 

Saksassa on saninta, joka suomennettuna menee jotenkin näin

"Ihminen suunittelee, Jumala nauraa"

Myöskin kannattaa muistaa, että

"Et saa aina mitä haluat,

mutta saat aina, mitä tarvitset"

Jos alkoholistisukulaiseni voittaisi vaikka lotossa, tuskin eläisi enää pitkään. Nyt juomista rajoittaa rahan puute.

Vituiksi meni

Seuraavalla kierroksella paremmin

Ei, mutta oikeastaan paremmin joten en todellakaan valita.

Hyvä kysymys! Vastaus riippuu aika paljon siitä missä kohtaa suunnittelemista tässä nyt ajattelee: 10-vuotiaana, 15-vuotiaana. 20-vuotiaana vai vanhempana? Mun elämäni on rakentunut paljon rikkaammaksi ja moniuloitteisemmaksi kuin olisin noina aikoina nuorempana uskaltanut kuvitellakaan! - Yliopistotutkinto ja ammatti suvulleni täysin oudosta maailmasta, Monia vuosia asumista ja työskentelemistä aivan toisessa kulttuurissa. Puoliso myös sieltä. Eli paremmin on mennyt kuin osasin suunnitella. Ei kuitenkaan itsestään, vaan oman tahtoni valintojen myötä.

Voisin sanoa, että ei. Elämä ylitti odotukseni ja minä ylitin tavoitteeni.

n47

On ja ei. Nyt on joku junnaamisvaihe kun ei etene. Olkoon sitten niin.