Aamu toi, ilta vei -laulun sanoista

Vierailija kirjoitti:

Hienot sanat

Vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa.

Ajattelen että kyse on kuolemasta.

Ei ehkä kuitenkaan fyysisestä. 

Vierailija kirjoitti:

"Sä olit yksi kukka vain minun tarhassain

Oli terälehdet juuri auenneet

Niin kaunista en kukkaa voi koskaan unhoittaa

Sen kesän olit minun kokonaan

 

Onkohan tämä kohta kuultu kappaleen julkaisuhetkellä yhtä rajulla tavalla kuin mikä mulle nyt tuli mieleen eli että ainakin yksi muisteltavista ja ehkä kaduttavistakin teoista olis liittynyt vähän liian nuoreen tyttöön?

Mä olen jotenkin aina itse ajatellut tuon laulun "minän" olleen myös silloin aikanaan nuori ja nyt katsoo elämäänsä taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

"Vain pieni tuuli joskus

Voi liekin sammuttaa

Taas toisinaan se myrskyn kestää voi."

---

Minulle nuo sanat merkitsevät kuolemaa.

Mä olen taas sen itse ajatellut koskevan rakkauden menettämistä tai sen säilymistä (myrskystä huolimatta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olit yksi kukka vain minun tarhassain

Oli terälehdet juuri auenneet.

Niin kaunista en kukkaa voi koskaan unhoittaa

Sen kesän olit minun kokonaan.

---

Tuosta voi päätellä, että henkilön katumus viittaa vain yhteen ihmiseen.

Hän tajuaa tuhonneensa jonkun elämän.

( Nyt katson käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin

Ne kyynelistä täyttyis, tunnen sen.

Tää aika elämästä on vuoroon itkuun mun

Ja silloin lasku maksettava on. )

 

 

Enemmänkin ajattelen, ettei silloin nuorena ymmärtänyt kohdanneensa elämänsä rakkauden vaan lenteli kukasta kukkaan ja vanhana katuu, että haaskasi elämänsä sen sijaan, että olisi asettunut aloilleen tuon naisen kanssa. Pettäminen ja lupausten pettäminen on ehkä se mitä teki ja lopulta jäi yksin elämään vanhuuttaan.

Kuumat kyyneleet kertoo Liisa vaimosta ja pojasta. Näistä joutui kuitenkin luopumaan, koska alkoholi voitti. Olen lapsuudessani tavannut Liisan ja pojan erään silloisen naapurimme luona. Jamppa oli keikalla. Poika oli minua nuorempi pellavapää. 

Vierailija kirjoitti:

"Vain pieni tuuli joskus

Voi liekin sammuttaa

Taas toisinaan se myrskyn kestää voi."

---

Minulle nuo sanat merkitsevät kuolemaa.

Meille 1960-luvulla syntyneille tuo merkitsee suhteen päättymistä. Joskus rakkaus (se liekki) päättyy johonkin varsin mitättömään, joskus se kestää mitä vain. Kyseessä on iskelmä, joka sanoitettiin 1970-luvun lopulla, tuo on ihan tyypillistä sen ajan rakkauslaululyriikkaa. Jo aikaisemmin sanailtiin tyyliin " Tulenliekkinä lähdit kerran, uuden luo toisen luo. Kylmä surun ääni 

hiipi sisimpääni, sävel tumma lohduton. Tulenliekkini sammui kerran, lämpö sen polte sen. Nyt on muisto musta täynnä kaipausta. Orpo sydämeni on." - ei tuossakaan kuolemasta lauleta, vaikka sydän orvoksi jäikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olit yksi kukka vain minun tarhassain

Oli terälehdet juuri auenneet.

Niin kaunista en kukkaa voi koskaan unhoittaa

Sen kesän olit minun kokonaan.

---

Tuosta voi päätellä, että henkilön katumus viittaa vain yhteen ihmiseen.

Hän tajuaa tuhonneensa jonkun elämän.

( Nyt katson käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin

Ne kyynelistä täyttyis, tunnen sen.

Tää aika elämästä on vuoroon itkuun mun

Ja silloin lasku maksettava on. )

Eihän siinä kukaan kuole. Tyttö oli sen kesän heilana, syksyllä mies lähti ja nyt on ikävä. Nainen todennäköisesti löysi pysyvän onnen, kyllä siinä on nyt miehen vuoro itkeä. 

 

Niin, Jampalla oli myös hitti: Kevään ensikukkanen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei tule mieleen, että mies olisi tuhonnut muiden elämän kuin omansa. Käsiin katsominen ja töiden miettiminen voi tarkoittaa sitäkin, että lähti maailmalle reissuhommiin tai pohjoisesta etelään ja miettii vanhana, että oliko se sen arvoista, että ihmissuhteet jäivät. Oli yleistä silloin viitisenkymmentä vuotta sitten ja silloin vanhaksi alettiin mieltää itsensä jo ennen keski-ikää. Jamppa Tuomisen Kuumat kyyneleet kertoo myös pohjoisen kasvatista, joka lähti rakkaansa luota töiden takia eli eiköhän teema ole sama ja olisiko siinä yhtymäkohtia myös todellisuuteen hänen kohdallaan.

No mutta Jamppahan palasi ja vei Liisan vihille, jonka seurauksena saivat pojan. Hän menetti tuon kaiken valitessaan juomisen.

Olisiko meille kaikille yllätys, jos Jamppa Tuomiset laulut olisi sanoitettu ihan vain sillä tavalla, joka keräsi kuulijoita? Ei tuohon aikaan kirjoitettu laulajan omasta elämästä, vaikka kivasti sanoituksia voidaan tulkita siten, että esikuvana on esittähä itse. 70-luvulla muutto Ruotsiin, ikävä, kaipaus ja rakkaan lähtö toisen matkaan sekä viina ja vieraat naiset olivat normisettiä sanoituksissa, en lähtisi henkilöimään näitä laulajille.

Ei Erkki Junkkarinenkaan asunut Lappeenrannassa vaan Riihimäellä, vaikka miten väkeä itäiseen Suomeen houkutteli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olit yksi kukka vain minun tarhassain

Oli terälehdet juuri auenneet.

Niin kaunista en kukkaa voi koskaan unhoittaa

Sen kesän olit minun kokonaan.

---

Tuosta voi päätellä, että henkilön katumus viittaa vain yhteen ihmiseen.

Hän tajuaa tuhonneensa jonkun elämän.

( Nyt katson käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin

Ne kyynelistä täyttyis, tunnen sen.

Tää aika elämästä on vuoroon itkuun mun

Ja silloin lasku maksettava on. )

 

 

Enemmänkin ajattelen, ettei silloin nuorena ymmärtänyt kohdanneensa elämänsä rakkauden vaan lenteli kukasta kukkaan ja vanhana katuu, että haaskasi elämänsä sen sijaan, että olisi asettunut aloilleen tuon naisen kanssa. Pettäminen ja lupausten pettäminen on ehkä se mitä teki

Miksi Kuumat kyyneleet kertoisi Liisasta ja pojasta? Laulussa kerrotaan ikävästä takaisin Liisan luokse ennen pojan syntymää, siis tyypillisestä suurten ikäluokkien tilanteesta, kun kotiseutu piti jättää ja lähteä muualle töihin.

Itse en niinkään mieti sanojen tarkoitusta, mutta minusta laulu on kaunis. Ja hyvin esitetty.  Sanat voivat merkitä eri ihmisille ihan eri asioita. Ja niin on hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vain pieni tuuli joskus

Voi liekin sammuttaa

Taas toisinaan se myrskyn kestää voi."

---

Minulle nuo sanat merkitsevät kuolemaa.

Meille 1960-luvulla syntyneille tuo merkitsee suhteen päättymistä. Joskus rakkaus (se liekki) päättyy johonkin varsin mitättömään, joskus se kestää mitä vain. Kyseessä on iskelmä, joka sanoitettiin 1970-luvun lopulla, tuo on ihan tyypillistä sen ajan rakkauslaululyriikkaa. Jo aikaisemmin sanailtiin tyyliin " Tulenliekkinä lähdit kerran, uuden luo toisen luo. Kylmä surun ääni 

hiipi sisimpääni, sävel tumma lohduton. Tulenliekkini sammui kerran, lämpö sen polte sen. Nyt on muisto musta täynnä kaipausta. Orpo sydämeni on." - ei tuossakaan kuolemasta lauleta, vaikka sydän orvoksi jäikin.

Kertoo paljon sen ajan positiivisesta maailmankuvasta :-D Hauskaa artisteillekin ilta toisensa jälkeen mennä lavoille ja laulaa kurjuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko meille kaikille yllätys, jos Jamppa Tuomiset laulut olisi sanoitettu ihan vain sillä tavalla, joka keräsi kuulijoita? Ei tuohon aikaan kirjoitettu laulajan omasta elämästä, vaikka kivasti sanoituksia voidaan tulkita siten, että esikuvana on esittähä itse. 70-luvulla muutto Ruotsiin, ikävä, kaipaus ja rakkaan lähtö toisen matkaan sekä viina ja vieraat naiset olivat normisettiä sanoituksissa, en lähtisi henkilöimään näitä laulajille.

Ei Erkki Junkkarinenkaan asunut Lappeenrannassa vaan Riihimäellä, vaikka miten väkeä itäiseen Suomeen houkutteli. 

Niin ja D ei asu Kuusamossa, vaikka se häntä kutsuu. Kertoo kuitenkin todellisuudesta. Näin myös suurin osa Jampan lauluista, kertoo hänen oikeasta elämästä. Tunnen hänen siskon. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko meille kaikille yllätys, jos Jamppa Tuomiset laulut olisi sanoitettu ihan vain sillä tavalla, joka keräsi kuulijoita? Ei tuohon aikaan kirjoitettu laulajan omasta elämästä, vaikka kivasti sanoituksia voidaan tulkita siten, että esikuvana on esittähä itse. 70-luvulla muutto Ruotsiin, ikävä, kaipaus ja rakkaan lähtö toisen matkaan sekä viina ja vieraat naiset olivat normisettiä sanoituksissa, en lähtisi henkilöimään näitä laulajille.

Ei Erkki Junkkarinenkaan asunut Lappeenrannassa vaan Riihimäellä, vaikka miten väkeä itäiseen Suomeen houkutteli. 

Juuri tuohon aikaan kerrottiin lauluissa eletystä elämästä, siis artistin. Junnu Vainion, Matkalla pohjoiseen on totisinta totta. Joka ikinen sana, on lausuttu, kun ajoivat pohjoiseen. Numminen on M.A Numminen.