Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten lasten vanhemmat, missä vaiheessa lakkasitte olemasta päivittäin yhteydessä?
15.10.2025 |
Lapsi asuu omillaan nyt toista vuotta mutta joka päivä vaihdellaan vähintään muutama viesti. Pitäisikö sitäkin vähentää? Muistelen omaa nuoruuttani niin eihän mulla ollut edes puhelinta kun muutin pois kotoa!
Kommentit (49)
Jos päivittäinen viestittely on lapselle ok ja hän lähettelee sinulle viestejä oma-aloitteisesti, niin voi sitä varmasti jatkaa.
Mutta jos sinä olet aloitteellisempi osapuoli ja vaadit lapselta vastaamista, niin silloin kannattaa harventaa yhteydenpitoa.
Itse jouduin katkaisemaan välit muutamaksi vuodeksi kokonaan ennenkuin äiti ymmärsi ettei ole asiallista soittaa monta kertaa päivässä, ei edes joka päivä. Ei etenkään silloin jos hänelle on useita kertoja sanonut, että ne puhelut ovat kuirmittavia ja aiheuttavat ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun v 88 lähdin kotoa viikoksi naapurikaupunkiin ei ollut edes kännyköitä. Ei me soiteltu jos ei sattunut mitään. Edellisenä vk loppuna sovittiin tulenko kotiin seuraavana viikonloppuna vai en. Ei mulla ollu mitään asiaa äidille koska pääsääntöisesti inhosin sitä tyrannia, eikä sillä varmaankaan mulle. Oli varmaan helvetin tyytyväinen ku sai olla omassa rauhassa miesystävänsä kanssa.
Nuorin tyttäreni muutti opiskelemaan loppukesällä. Aluksi viestittelimme päivittäin useita kertoja, nyttemmin muutaman kerran viikossa. Soittele emme kumpikaan. Muiden lasten kanssa viestitellään/soitellaan vaihtelevasti, heidän aloitteestaan. Aina välillä laitan viestiä toiseksi nuorimmaiselle, hän on aika laiska ottamaan yhteyttä. Ex-mieheni on yhteydessä omiin vanhempiinsa päivittäin monta kertaa, oli jo yhdessäolomme aikana. Anoppi tiesi mieheni asioista enemmän kuin minä. Appiukko totesikin, että ei kai liittomme voinut kestää, kun siinä oli kahden ihmisen sijasta kolme 😏 Jos minulta kysytään, neljähän meitä siinä oli: appiukko yhtenä osallisena.
Ihan kai alusta lähtien tuli päiviä, jolloin ei oltu yhteyksissä. Alkuun toki näitä oli vähemmän, mutta ei silti joka päivä viestitelty. Ja lapsi asuu 400 km päässä, eli nähdäänkin tosi harvakseltaan. On nyt neljättä vuotta omillaan.
Mennään lapsen ehdoilla. Toistaseksi hän on oma-aloitteisesti halunnut olla yhteydessä joka päivä. Lapsi kolmatta vuotta omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitenkäs usein palstalaiset olette yhteydessä omiin vanhempiinne, jos he vielä elävät.
Vierailija kirjoitti:
Höh, eikö tästä ole kenelläkään mitään mielipiteitä/kokemuksia? Jatketaan siis joka päivä viestittelyä :)
Me viestittelimme ihan tavallisesti perheen omassa ryhmässä. Miksi pitäisi lakata yhteydenpito kun toinen muuttaa pois kotoa? Ainakin minun lapseni sanovat suoraan, etteivät ehdi muutamaan päivään pahemmin seurata perheen viestejä kun lukevat tenttiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitenkäs usein palstalaiset olette yhteydessä omiin vanhempiinne, jos he vielä elävät.
Joka päivä ellei ole jotain poikkeavaa, kuten leikkaus tms.
N42
Vierailija kirjoitti:
Mies ja hänen äitinsä ovat yhteydessä päivittäin, mikä on mun mielestä todella outoa. Vähintään soittelevat joka päivä ja mies käy kylässä useamman kerran viikossa. Jos sattumoisin joskus miehestä ei kuulu, niin äiti soittaa perään tai laittelee viestejä. Äiti on kuitenkin vasta kuudenkymmenen, työssäkäyvä, terve ihminen. Miehen isä kuoli kolme vuotta sitten ja siitä lähtien tää homma on karannut ihan käsistä.
Täällä vastaava tilanne, sillä erotuksella että poika on pian kuudenkymmenen. Koko elämän ajan joka päivä äitinsä soittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla enää päivittäin yhteydessä kun mies alkoi nukkumaan eri huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja hänen äitinsä ovat yhteydessä päivittäin, mikä on mun mielestä todella outoa. Vähintään soittelevat joka päivä ja mies käy kylässä useamman kerran viikossa. Jos sattumoisin joskus miehestä ei kuulu, niin äiti soittaa perään tai laittelee viestejä. Äiti on kuitenkin vasta kuudenkymmenen, työssäkäyvä, terve ihminen. Miehen isä kuoli kolme vuotta sitten ja siitä lähtien tää homma on karannut ihan käsistä.
Täällä vastaava tilanne, sillä erotuksella että poika on pian kuudenkymmenen. Koko elämän ajan joka päivä äitinsä soittanut.
Mitä pahaa siinä on ? Miksi pitäisi olla olematta tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi asuu jo omillaan, on vanhemman tehtävä antaa aikuistuvan ihmisen kokeilla siipiään ja tehdä omia virheitä.
Mielestäni vanhemman ei tule olla enää tuossa vaiheessa aloitteellinen osapuoli että on päivittäin viestejä laittelemassa.
Vierailija kirjoitti:
No mitenkäs usein palstalaiset olette yhteydessä omiin vanhempiinne, jos he vielä elävät.
Joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä ärsytä, että ensin on tehnyt kaikkensa lapsen eteen 20 vuotta ja loppuiän siitä kuulee mitään vaan pari kertaa kuussa?
Ei todellakaan. Lapsilla on oma elämä, heistä on kiva kuulla ja mielelläni autan ja tuen edelleen jos tarvetta on, mutta minäkin elän omaa elämääni.
Vähitellen vähennettiin, alussa joka päivä. Nyt kun lapset asuvat omillaan ja tienaavat omat rahansa ja näyttävät osaavansa asiat, kerran viikossa soitetaan kuulumiset ja muullon jos on erityistä asiaa, puolin ja toisen.
Vierestä olen seurannut äitiä joka on symbioosissa lastensa kanssa. Ovat kuulemma bestiksiä jne. On paljon muutakin mitä en nyt kirjoita mutta siihen symbioosiin ei muita mahdu ja se on jotenkin ulkopuolisesta tosi ahdistavan näköistä. Kyseessä kuitenkin reippaasti aikuiset ihmiset. Eikö.äiti näe itse tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja hänen äitinsä ovat yhteydessä päivittäin, mikä on mun mielestä todella outoa. Vähintään soittelevat joka päivä ja mies käy kylässä useamman kerran viikossa. Jos sattumoisin joskus miehestä ei kuulu, niin äiti soittaa perään tai laittelee viestejä. Äiti on kuitenkin vasta kuudenkymmenen, työssäkäyvä, terve ihminen. Miehen isä kuoli kolme vuotta sitten ja siitä lähtien tää homma on karannut ihan käsistä.
Täällä vastaava tilanne, sillä erotuksella että poika on pian kuudenkymmenen. Koko elämän ajan joka päivä äitinsä soittanut.
Mitä pahaa siinä on ? Miksi pitäisi olla olematta tekemisissä?
Se on ok, jos päivittäinen yhteydenotto on ok ja "vapaaehtoista", ilman velvollisuutta tapahtuvaa. Mutta jos kokee, että äidille on "pakko" vastata, että on oltava tavoitettavissa, jos/kun äiti soittaa, se ei enää ole ok.
En ole koskaan ollut lapsiini yhteydessä päivittäin, heidän muutettua omilleen. Ei ole ollut tarvetta viestitellä edes viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ja hänen äitinsä ovat yhteydessä päivittäin, mikä on mun mielestä todella outoa. Vähintään soittelevat joka päivä ja mies käy kylässä useamman kerran viikossa. Jos sattumoisin joskus miehestä ei kuulu, niin äiti soittaa perään tai laittelee viestejä. Äiti on kuitenkin vasta kuudenkymmenen, työssäkäyvä, terve ihminen. Miehen isä kuoli kolme vuotta sitten ja siitä lähtien tää homma on karannut ihan käsistä.
Täällä vastaava tilanne, sillä erotuksella että poika on pian kuudenkymmenen. Koko elämän ajan joka päivä äitinsä soittanut.
Mitä pahaa siinä on ? Miksi pitäisi olla olematta tekemisissä?
Se on ok, jos päivittäinen yhteydenotto on ok ja "v
Päivittäisten pitkien puheluiden karsastamisen ilman asiaa ymmärrän. Mutta viestiin vastaaminen ei ole koskaan "liian vaivalloista"
Ei Z-sukupolven lapset ole enää kasvaneet siinä sivussa, maaseutukin on jo autioitunut. Puhut nyt paljon vanhemmista ihmisistä. Harvalla 60 veellä myöskään lapsi on juuri muuttanut pois kotoa.