Onko itsetuhoiset ajatukset normaaleja?
Onko normaalia, että toivoo ettei heräisi aamulla, tai että sairastuisi vakavasti? En viiltele tai satuta itseäni, mutta kärsin ahdiatuneisuudesta ja minulla on päivittäin tuollaisia ajatuksia. Opiskelen ja minulla on läheisiä, rakkaita ihmisiä, mutta tuollaiset ajatukset tuskin kuuluvat ihmisen normaaliin olotilaan ja käytökseen.
Kommentit (8)
Mulla on ollut ainakin 20 vuotta vähän tuontyyppisiä ajatuksia. Leikittelen ajatuksella, että voisin hypätä katolta ja kaikki loppuisi, se olisi minun päätökseni. Oikeastihan minulla ei ole mitään aikeita toteuttaa tätäkään fantasiaa, mutta oikein ahdistavana hetkenä helpottaa vähän tietää, että minulla tosiaan on se vaihtoehto.
Tietyt piirit pitävät täytekakku kestit kun tapat itsesi.
Siksi kait sitä piruuttaan täällä vielä porskuttaa.
Sanotaan että ei, mutta en itsekään osaa kuvitella millaista olisi olla ilman. Elää esim. arkielämää jossa ei tulisi mieleen vähintään pari kertaa päivässä että olisipa ihanaa vain ottaa ragequit ja jättää kaikki sonta vain levälleen kun ei vaan enää jaksa.
Suurimmalla osalla on jossain vaiheessa elämää. Jos se jatkuu pitkään ja jää vallitsevaksi olotilaksi ja alkaa oikeasti suunnittelemaan itsensä vahingoittamista niin asialle pitää tehdä jotain.
Kannattaa lukea vähemmän hesaria tai kuunnella ylen ohjelmia, niin elämänlaatu paranee heti.
Vierailija kirjoitti:
Tietyt piirit pitävät täytekakku kestit kun tapat itsesi.
Siksi kait sitä piruuttaan täällä vielä porskuttaa.
Kakkukahvit ja konjakkia.
On. Ihan normaaleja ovat. Jatka vaan.