Voiko 2-vuotiasta lasta hemmotella?

Kaverisi on oikeassa. Rajat asetetaan, mutta lempeästi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi on oikeassa. Rajat asetetaan, mutta lempeästi. 

Lempeästi on aika vaikea asettaa rajoja, kun parivuotias kyllä vastustaa todella voimakkaasti rajaamista...

Uhmaikä sillä on kohta, kannattaa nyt jo laittaa rajoja niin pääset vähän helpommalla kuin uhma alkaa.

Rajat tuo lapselle turvallisuutta, kun niitä ei ole lapsesta kasvaa mielenvikainen.

Ei koskaan liikaa. Niin pieni tarvii lämpöä ja rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi on oikeassa. Rajat asetetaan, mutta lempeästi. 

Lempeästi on aika vaikea asettaa rajoja, kun parivuotias kyllä vastustaa todella voimakkaasti rajaamista...

Tarkoittaa että lasta ei jätetä yksin, sano ei, ota syliin jos ei tottele, pidä säännöistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan liikaa. Niin pieni tarvii lämpöä ja rakkautta. 

Sopivat rajatkin on rakkautta. 

Tottakai pitää olla rajoja ja sääntöjä mutta lapsen ikä huomioiden. Esimerkiksi ruoka-aikaan syödään sitä ruokaa mitä on tarjolla mutta lapsi päättää paljonko. Ulkona pidetään pipo ja hanskat päällä, jos on kylmä. Lelut siivotaan päivän päätteeksi mutta riittää, jos se 2-vuotias osallistuu siihen edes vähän. Kiellot tottakai harmittavat mutta syliin saa aina tulla ja olla siinä niin kauan kuin haluaa. Jos tuolta taaperolta kysyisi, niin vetelisi aina nakupellenä ja söisi pelkästään tomaattia ja satsumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi on oikeassa. Rajat asetetaan, mutta lempeästi. 

Lempeästi on aika vaikea asettaa rajoja, kun parivuotias kyllä vastustaa todella voimakkaasti rajaamista...

 

Tarkoittaa että lasta ei jätetä yksin, sano ei, ota syliin jos ei tottele, pidä säännöistä kiinni.

Jossain lempeiden kasvattajien maailmassa lapsi alkaa aina totella kunhan sen ottaa syliin?

Ai, missä iässä sinun mielestäsi niitä rajoja aletaan sitten laittamaan jos kaksivuotias saa vielä tehdä mitä vain haluaa?

Yksi ensimmäisistä esikoisen oppimista sanoista oli EI. Ja hän oppi ensimmäiset sanansa 9kk iässä, eli kyllä vaan on kielletty tekemästä kaikenlaista typerää ja vaarallista jo tuolloin. Kielsin mm. puremasta mun nenääni kun pidin sylissä, availemasta keittiön alakaappeja ja -laatikoita, viemästä tavaraa vessanpyttyyn, läträämisen kissan vesikipossa, kissan kaikenlaisen repimisen ja kiljumisen vain äänentuoton ilosta. Olisiko tuo kaikki pitänyt sittenkin vain sallia ja kehua vieressä miten ihanan kaikkivoipainen hän onkaan?

Mutta eihän tämä aloitus aito ole? Eihän? :D

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi on oikeassa. Rajat asetetaan, mutta lempeästi. 

Kun tulee tahtojen taistelu ja toinen laittaa täysillä vastaan, kun taas toinen haluaa olla vain lempeä, niin kumpikohan sen taistelun voittaa?

Rajalla ei ole mitään arvoa jos vanhemmat eivät saa sitä pitämään. Siksi olisi oikeastaan parempi puhua kurista eikä rajoista. Kuri on aita minkä yli ei pääse, kun taas raja on pelkkä maahan piirretty viiva.

2-vuotias on tosi pieni, pieni ihmisen alku vasta. Tuon ikäisenä ei tarvitse vielä kuria, mutta rakkautta, rutiineja ja lempeitä rajoja sitäkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Rajat tuo lapselle turvallisuutta, kun niitä ei ole lapsesta kasvaa mielenvikainen.

Oikeassa olet. Terveisin Vanhapiika.   🤭🤭🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan liikaa. Niin pieni tarvii lämpöä ja rakkautta. 

Sopivat rajatkin on rakkautta. 

Ihanko totta ????

Vierailija kirjoitti:

Rajat tuo lapselle turvallisuutta, kun niitä ei ole lapsesta kasvaa mielenvikainen.

Mitä turvallisuuttaa se on että jos häiriköi niin äiti ottaa vaan syliin ja pitelee hyvänä? Mitä lapsi oppii siitä että törttöilystä palkitaan?

Voi hemmotella ja kuri pitää olla. Nimenomaan kuri eikä rajat. Rajoja joutuu vahtimaan, kuri taas oli "uoma" , jota pitkin karja kulki. Ei siis tarvinnut koko ajan vahtia, että kulkeeko eläin oikein. Näin olisi hyvä lapsiakin kasvattaa: olisi sellaiset aitaukset, että lapsi kulkisi oikeaan suuntaan, ilman, että tarvitsee koko ajan lykätä oikeaan suuntaan.

Rajat ovat vain silloin käytössä, kun kuri ei ole mahdollista. Kuri on mm. säännöllistä, turvallista ja tuttua elämää. Hemmottelua ehdottomasti pitää olla. Se, jota hemmotellaan, oppii hemmottelemaan toisia. Jos teet väsyneelle lapselle palveluksen eli siivoat vaikka lelut joskus lapsen puolesta, niin ylläri pylläri, lapsi ilahduttaa sinua ekaluokkalaisena, ja on imuroinut koko kodin yllätykseksi sinulle.

Pitää ohjata. Positiivisen kautta, silloin oppii "ei":n merkityksen paljon paremmin kuin sillon kun koko ajan hokee eitä, ja ei ole tarpeeksi lempeä.

Ihan pieniltä ei voi vaatia liikoja, mutta voi alkaa opettamaan jo asioita ja turvallisuuden kannalta se on tärkeää, etenkin jos lapsi on hyvin kokeilunhaluinen/vilkas/jne.