jos joutuu käymään taidenäyttelyssä, niin mitä siellä pitäisi tehdä jotta näyttäisi tietävältä?

Älä yritä liikaa (sillee "olen tosi fiksu ja osaan sanoo tämmöisiä asioita"), mutta yritä kommentoida sitä mitä mikäkin teos tuo mieleen jos selaista kommentoitavaa löytyy. Se voi olla jotain ihan simppeliä, vaikka lapsuusmuisto, ei tartte alkaa mitään suuria taideanalyysejä kertoilla joka maalauksesta :) toki jos tulee mieleen että tässä nyt varmaan kommentoidaan sitä ja tätä poliittista tilannetta niin siitä vain, mutta ole oma itsesi. Ja kuuntele mitä naisesi puhelee, ja kysele lisää, se on tärkeää.

Jos siellä on seinään teipattu banaani, älä syö sitä (ennen kuin olet ostanut sen).

Laita toinen kätesi miettivän näköisesti leukasi alle. Katso teosta etäältä, käy katsomassa ihan läheltä ja peruuta taas kauemmaksi. Voit myös kallistaa päätäsi hieman sivulle. Jokaisen teoksen kohdalla pitää pysähtyä edes hetkeksi. 

Nyökyttele päätäsi ja ynise tai hymise itseksesi kuin hyväksymisen merkiksi. Myös kohollaan olevat kulmakarvat luovat kiinnostuneen vaikutelman. Älä kuitenkaan tee näin joka teoksen kohdalla. Ehkä noin joka kolmannen teoksen kohdalla nämä rituaalit ovat sopiva frekvenssi.

T. taidenäyttelyitä naisten kanssa kiertelevä mies

Valitse mielessäsi kaksi kiinnostavinta teosta ja kehittele niille jokin oma tulkintasi, niin voit keskustella fiksusti naisen kanssa näyttelyn jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Nyökyttele päätäsi ja ynise tai hymise itseksesi kuin hyväksymisen merkiksi. Myös kohollaan olevat kulmakarvat luovat kiinnostuneen vaikutelman. Älä kuitenkaan tee näin joka teoksen kohdalla. Ehkä noin joka kolmannen teoksen kohdalla nämä rituaalit ovat sopiva frekvenssi.

T. taidenäyttelyitä naisten kanssa kiertelevä mies

Jotenkin tuli Rowan Atkinson mieleenXD

Ureliaisuus kantaa pitkälle! Taidetta ei tarvitse ymmärtää eikä siitä tarvitse tietää, riittää että sitä katselee, kuuntelee, ihmettelee. Harrastan näyttelyitä ja olen joskus nauranut teokselle ääneen, kun meni niin yli hilseen. Mene omana itsenäsi. Älä koske teoksiin, ellei koskeminen ole teoksen idea. Halutessasi voit googlailla etukäteen, jos koet mukavammaksi tietää mihin on menossa ja on paineita sanoa jotain älykästä (vaikka tosiaan se ääneen ajattelu ja ihmettely on aivan riittävää). Mukavaa näyttelykäyntiä!

Vierailija kirjoitti:

Valitse mielessäsi kaksi kiinnostavinta teosta ja kehittele niille jokin oma tulkintasi, niin voit keskustella fiksusti naisen kanssa näyttelyn jälkeen. 

Muista myös kysyä naiselta, mikä oli hänestä mieleenpainuvinta. 

Ole oma itsesi. Ole kiinnostunut ja avoin uusille asioille ja ajatuksille. Ole kiinnostunut seuralaisesi ajatuksista. Älä tee itsestäsi tyhmempää kuin olet, mutta älä myöskään yritä esittää tietävämpää kuin olet. Arvosta seuralaisesi tietämystä, jos sellaista on.

Olkaa myös ihan rehellisen hölmöjä, mutta kiinnostuneita yhdessä. Se voi olla todella vapauttavaa ja lähentää teitä kun kumpikin kokee ettei tarvitse esittää mitään ja tulee hyväksytyksi omana itsenään.

Miksi pitäisi teeskennellä? Taide itsessään puhuttelee. Ja jos pidät, niin sanat tulee itsestään mieleen. Miltä vaan tieteenalalta tai vaikka musiikista. Metaforina. Paskaa taidetta on paljon. Elämyksellisiä ja upeitakin on. Se on subjektiivinen kokemus. Joten ei kannata lainata tai apinoida toisten mielipiteitä. Jokaisen katsojan perspektiivi on uniikki.

Pue musta poolopaita ja pikkutakki. Puhu ruotsia. Käyskentele hitaasti. Elekieli kuvattiinkin jo edellä. 

Ota näyttelyluettelo ja kierrä näyttely se kädessäsi. Äläkä pulise turhia. Taidenäyttelyssä ei ole tarkoitus puhua. Se häiritsee muita. Näyttelyn jälkeen voitte mennä kahville tai lasilliselle keskustelemaan.

Muista musta poolopaita ja baskeri.

Tärkeintä on että osaa toimia asiaan kuuluvalla tavalla, eli jättää mahdolliset kantamukset narikkaan, ei koske teoksiin ja puhuu hiljaisella äänellä.

Ei tarvitse olla taidetietäjä että voi esittää omia tulkintojaan teoksista.

Senkin voi sanoa jos näyttelyn tyylisuunta ei ole sellainen mistä itse pitää. Näyttelyssä voi silti olla yksittäisiä teoksia jotka puhuttelevat tai joiden muotoilu on kiinnostava tms.

Otat joka teoksen edessä pohdiskelevan ilmeen. Vaikka tämän🤔 sitten olevinaan ymmärrät teoksen tarkoituksen ja otat tämän🥹

Mä tykkään käydä taidenäyttelyissä, vaikken ns mitään taiteesta ymmärräkään. Täysin jästi siinä asiassa, mutta joskus vaan tulee vastaan taulu, kuva taideteos, joka puhuttelee mua aivan järjettömällä tavalla, että tukka pois. Sen fiiliksen takia käyn toistuvasti, vaikka 90%sti näyttelyt ovat mulle täysin hepreaa.

Eli pukeudun siististi ja tallustan näyttelyyn. Pyrin olemaan huomaamaton ja hissukseen. Jos joku jotain joskus erehtyy sanomaan, hymyilen takaisin. Toisinaan joudun puhumaankin ja olen sanonut aika suoraan, että tämä ei nyt mene ymmärrykseen. Sitten saa pitkän selityksen hänen ymmärryksestään ja olen ihan, että joo voihan sen noinkin tulkita. Joskus tulee pitkiäkin keskusteluita, joskus tyrehtyy siihen. Ja taas leveän hymyn kanssa siirryn seuraavaa katselemaan.

Pyrin olemaan lähes inhorealisti, ettei vaan anna itsestäni artsya kuvaa, että tietäisinkin jotain. Kohtelias tietty pitää olla, kuten aina.

Suomessa nää piirit on niin pienet, että samat naamat niissä tuntuu pyörivän. Paljon on kasvotuttuja tullut ja varmaan osa olisi enemmänkin, jos sallisin. Pidän oman välini, enka juuri kahvittele tai juo viniä kutsuista huolimatta.

Ei oikeasti edes tarvitse olla mitään mieltä, muistat vaan katsoa niitä teoksiakin edes jokseenkin. :D

Minusta kannattaa olla juurikin sellainen ja sitä mieltä kuin on. Jos ei ymmärrä jotain, niin sen voi myöntää. Mikään ei oikeastaan ole typerämpää, kuin yrittää esittää tietävänsä jostain asiasta, josta ei tiedä. Tämä koskee kaikkea. 

Ikänä ei kannata halveksua mitään, mikä on museossa. Siihen on jokin syy, miksi se on siellä.

Vältä seuraavia repliikkejä:

"Mitä tuo on muka esittävinään?"

"Pikkulapsikin osaa tehdä paremman!"

"Miten tästä voi pyytää 10 000 euroa?!"

"Tämähän on tehty vanhoista jugurttipurkeista. Ihan roskaa."

"Minäkin voisin laittaa ruosteisen pyöränvanteen seinälle ja pyytää siitä tuhansia euroja."

En tajua varsinaisesti taiteesta mitään, mutta käyn näyttelyissä paljon ja aina niistä jotakin ajatuksia herää. Museokortti on nykypäivänä harvoja juttuja, jolla saa oikeasti rahalle vastinetta, se käy niin moneen paikkaan.