Lue keskustelun säännöt.
Epävarma mies, joka on aika hukassa itseltään mutta sydän vaikuttaa kultaiselta. Pitäiskö jättää vain kaveritasolle?
12.10.2025 |
Pitkästä aikaa tulin palstalle mutta tarvitsen neuvoa ja näkökulmia.
Olen suht nuori nainen vielä ja nautin elämästäni. Se on aika pientä, viihdyn valtavan hyvin yksin ja rakastan itseäni. Minulla on omia pieniä projekteja, pidän huolta itsestäni, käyn töissä sen verran kun tarvitsee. Vaikka elämäni ulospäin saattaisi näyttää vaatimattomalta niin sisäisesti minun on kovin hyvä olla. Minulle oma seura on parasta seuraa ja se on kovan työn aikaan saannosta enkä tahdo enää ihmissuhteita, jotka perustuvat riippuvuuteen vaan aitoja ihmissuhteita, joissa toisen seurasta nautitaan ja siinä tahdotaan olla sen sijaan, että sitä tarvitaan täyttämään sisällä olevia haavoja tai tyhjiötä.
Tapasin ihmisen, jossa nään paljon nuorempaa itseäni. Sitä epävarmuutta, toisten miellyttämistä. En voi enkä halua olla pelastaja mutta mielestäni hänellä on vielä kyllä aika paljon työstettävää itsensä kanssa. Ei huolehdi itsestään mutta minut tavattuaan haluaa alkaa liikkumaan ja syömään terveellisesti, elää muiden kautta ja minua pyrkii esimerkiksi miellyttämään, syyttelee muuta elämänsä tragedioista ja muutenkin vaikuttaa siltä, että on melko keskeneräinen itsensä kanssa. Minun olisi esimerkiksi helppoa käyttää häntä hyväkseni jos haluaisin mutta en missään nimessä tahdo.
Olen keskustellut hänen kanssaan asioista suoraan ja myötäilee. Hän on kovin ihastunut ja näkee, että tässä olisi selvästi potentiaalia hyvälle suhteelle.
Tässä on itsellekin kyllä opetusta taas, että olenko jälkeen roolissa, jossa omat rajat hämärtyvät kun ajattelen toisen ihmisen asemaa vai tahdonko itse oikeasti häneen tutustua. Minä näen hänessä kultaisen sydämen mutta olemme eri vaiheissa elämää. Hän olisi varmasti ihana ystävä tällä hetkellä mutta en tiedä toimisiko se, jos on jo tunteita. Mielestäni ihmisen olisi hyvä oppia olemaan yksin ja hänen erostaan on vasta puoli vuotta aikaa.
Minä en tahdo järkyttää mielenrauhaani ja suojelen itseäni. On vain hankalaa välillä erottaa, olenko jo liiankin varovainen. Kaipaan tietenkin yhteyttä ihmisiin mutta kuitenkin niin, että suhde olisi mahdollisimman tasavertainen.
Mitä ajatuksia ulkopuoliselle tulee?
Kommentit (45)
Älä tee sitä, ap, siis ota häntä! Ja ihan kokemuksesta voin sanoa. Hän joko kehittyy tai sitten ei, ja todennäköisesti ei. Koska alkaa elää sun itsetunnolla ja silloin vastuu kaikesta jää sulle. Hän ei tule tietämään, mitä haluaa ja siksi sä tuut tekemään kaikki päätökset. Hän ei ota mitään vastuuta, koska vastuun kantaminen vaatii itseluottamusta. Hän ei tiedä, haluaako naimisiin, lapsia, ostaa yhteisen kodin. Hän vain lilluu sun mukana ja tekee sun mieliksi kaiken, mitä keksit ehdottaa. Häneltä et tule saamaan rehellistä mielipidettä mihinkään, sanoo kaiken niin kuin kuvittelee sun haluavan kuulla, koska pelkää jäävänsä yksin. Ja kun sua alkaa kyllästyttää toisen saamattomuus, sulla on hyvin vaikea jättää hänet, koska tiedät ettei hän välttämättä pärjää yksin. Olette ansassa kumpikin! Sanoita haluavasi tasavertaisen suhteen, pidä siitä kiinni!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tuo kultainen sydän on iso plussa.
Mikä oli eron syy. Se kertoo paljon.
Puolustaisiko perhettään, jos tulisi sekasortoinen tilanne ja taloonne tulisi ryöstäjiä.
Ehkä etsii itseään, koska kärsii vielä erostaan. Ehkä tuli hyväksikäytetyksi. Sinä kohtelisit paremmin.
Katso, millainen dynamiikka lapseuudenperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpommalla pääsee kun valitsee sellaisen ihmisen, jota ei tarvitse alkaa kasvattaa, kouluttaa, parantaa. Nytkin tyyppi muokkaa itseään sinulle sopivaksi, mutta kuinka kauan sitä kestää? 10 vuoden päästä tyyppi tajuaa, ettei elä omaa elämää lainkaan, elämä ei tunnu omalta ja hän huomaa, miten sinä olet määritellyt hänelle sen, millainen hänen pitäisi olla. Vaikket sitä siis olisi tietoisesti edes tehnyt ja olet vain hyvää halunnut. Jokaisen pitää löytää itse itsensä, siinä ei voi kukaan auttaa kuin vain antamalla peiliä ja uusia asioita ajateltavaksi. Mutta se ajatustyö pitää jokaisen tehdä itse.
No juuri tämä. Tätä tilannetta en halua. Ihmisen täytyy löytää itsensä ja alkaa rakastamaan. Muuten sitä alkaa elämään täysin toisen kautta. Olen sen hänelle kertonut mutta ei oikein ymmärrä mistä puhun. Enkä voi olla tosiaankin se ihminen jo
Nyt tuntuu, että ulkoistat omia epävarmuuksiasi mieheen ja koet, että auttamalla miestä tulisit itse jotenkin ehjemmäksi. Tarvitset oikeasti nyt jotain kevyttä keskusteluapua, vaikkapa lyhytterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä, ap, siis ota häntä! Ja ihan kokemuksesta voin sanoa. Hän joko kehittyy tai sitten ei, ja todennäköisesti ei. Koska alkaa elää sun itsetunnolla ja silloin vastuu kaikesta jää sulle. Hän ei tule tietämään, mitä haluaa ja siksi sä tuut tekemään kaikki päätökset. Hän ei ota mitään vastuuta, koska vastuun kantaminen vaatii itseluottamusta. Hän ei tiedä, haluaako naimisiin, lapsia, ostaa yhteisen kodin. Hän vain lilluu sun mukana ja tekee sun mieliksi kaiken, mitä keksit ehdottaa. Häneltä et tule saamaan rehellistä mielipidettä mihinkään, sanoo kaiken niin kuin kuvittelee sun haluavan kuulla, koska pelkää jäävänsä yksin. Ja kun sua alkaa kyllästyttää toisen saamattomuus, sulla on hyvin vaikea jättää hänet, koska tiedät ettei hän välttämättä pärjää yksin. Olette ansassa kumpikin! Sanoita haluavasi tasavertaisen suhteen, pidä siitä kiinni!!
Miksi tuo olisi huono alku, jos noin kävisi. Nainen voi ohjata häntä löytämään omat mielipiteensä. Keskustelua se vaatii. Ehkä suhteen edetessä parisuhdeleirille vertaisoppimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies operoi naisen kanssa hän ei operoi sydämen vaan sukuelimensä tasolta. Hän voi kyllä vastaanottaa naisen rakkautta, mutta hänen ensisijainen motiivinsa hedelmällisen naisen läheisyydessä lähtee aina palleista. Nainen, joka ei kutita miehen palleja, ei ole hänelle olemassakaan.
Seksuaalisuus on luonnollista, niin miehellä kuin naisella. Se kuuluu luonnollisena asiana parisuhteeseen. Sinun asenteesi saattaa perustua naisvihaan tai bi/homoseksuaalisuuteen, jota vastaan taistelet syyllistämällä naista. Et kykene parisuhteeseen naisen kanssa ja se on OK. Ei sinun tarvitse esittää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä, ap, siis ota häntä! Ja ihan kokemuksesta voin sanoa. Hän joko kehittyy tai sitten ei, ja todennäköisesti ei. Koska alkaa elää sun itsetunnolla ja silloin vastuu kaikesta jää sulle. Hän ei tule tietämään, mitä haluaa ja siksi sä tuut tekemään kaikki päätökset. Hän ei ota mitään vastuuta, koska vastuun kantaminen vaatii itseluottamusta. Hän ei tiedä, haluaako naimisiin, lapsia, ostaa yhteisen kodin. Hän vain lilluu sun mukana ja tekee sun mieliksi kaiken, mitä keksit ehdottaa. Häneltä et tule saamaan rehellistä mielipidettä mihinkään, sanoo kaiken niin kuin kuvittelee sun haluavan kuulla, koska pelkää jäävänsä yksin. Ja kun sua alkaa kyllästyttää toisen saamattomuus, sulla on hyvin vaikea jättää hänet, koska tiedät ettei hän välttämättä pärjää yksin. Olette ansassa kumpikin! Sanoita haluavasi tasavertaisen suhteen, pidä siitä kiinni!!
M
Miksi naisen pitäisi ohjata miestä? Kyllä tavallinen mies löytää oman tiensä, ei siihen tarvita naista joka uhraa oman elämänsä ohjatakseen miestä. Näin miehenä sanon, että tuollaiset ohjailtavat nössykät ovat pahempia hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo kultainen sydän on iso plussa.
Mikä oli eron syy. Se kertoo paljon.
Puolustaisiko perhettään, jos tulisi sekasortoinen tilanne ja taloonne tulisi ryöstäjiä.
Ehkä etsii itseään, koska kärsii vielä erostaan. Ehkä tuli hyväksikäytetyksi. Sinä kohtelisit paremmin.
Katso, millainen dynamiikka lapseuudenperheessä.
No tässä näen myös tämän puolen. Tässä siis itselläni rationaalinen puoleni huutaa ehdottomasti ei. Ymmärrän täysin mikä tässä takkuaa ja miksi tämä ei toimisi.
Sitten on tunnepuoli, joka näkee hänessä ihmisen, joka ei ole päässyt kasvamaan vielä itsekseen mutta varmasti hänessä olisi potentiaalia. On kiltti ja sydämellinen, muita huomioiva. Kuitenkin silti hänen täytyy etsiä ja löytää itsensä.
Tässä on vaaran paikat, että minä kadotan itseni ja hän katoaa myös. Eli on kyllä täysin epätasapainoinen lähtökohta.
En tahdo tällaista elämääni. Olen vihdoin itseni kanssa jo hyvällä polulla ja rakastan elämääni. Tämä on testi itselleni miten tietoisena pysyn omien aiempien toimintamallieni suhteen. Olen ollut aiemminkin auttajan roolissa, itseasiassa aika usein ja kadottanut itseni. En missään nimessä halua sitä enää. Tämä kuitenkin herätti minut, että miten edelleen saatan luiskahtaa sille puolen, jossa pohdin miten voin toista auttaa. Olen kuitenkin empaattinen mutta olen jo oppirahani maksanut aiemmin. En lähde tällaiseen enää. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä, ap, siis ota häntä! Ja ihan kokemuksesta voin sanoa. Hän joko kehittyy tai sitten ei, ja todennäköisesti ei. Koska alkaa elää sun itsetunnolla ja silloin vastuu kaikesta jää sulle. Hän ei tule tietämään, mitä haluaa ja siksi sä tuut tekemään kaikki päätökset. Hän ei ota mitään vastuuta, koska vastuun kantaminen vaatii itseluottamusta. Hän ei tiedä, haluaako naimisiin, lapsia, ostaa yhteisen kodin. Hän vain lilluu sun mukana ja tekee sun mieliksi kaiken, mitä keksit ehdottaa. Häneltä et tule saamaan rehellistä mielipidettä mihinkään, sanoo kaiken niin kuin kuvittelee sun haluavan kuulla, koska pelkää jäävänsä yksin. Ja kun sua alkaa kyllästyttää toisen saamattomuus, sulla on hyvin vaikea jättää hänet, koska tiedät ettei hän välttämättä pärjää yksin. Olette ansassa kumpikin! Sanoita haluavasi tasavertaisen suhteen, pidä siitä kiinni!!
M
Miksi tuo olisi huono alku, jos noin kävisi. Nainen voi ohjata häntä löytämään omat mielipiteensä. Keskustelua se vaatii. Ehkä suhteen edetessä parisuhdeleirille vertaisoppimaan.
Kuvaat vanhemman ja lapsen suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä, ap, siis ota häntä! Ja ihan kokemuksesta voin sanoa. Hän joko kehittyy tai sitten ei, ja todennäköisesti ei. Koska alkaa elää sun itsetunnolla ja silloin vastuu kaikesta jää sulle. Hän ei tule tietämään, mitä haluaa ja siksi sä tuut tekemään kaikki päätökset. Hän ei ota mitään vastuuta, koska vastuun kantaminen vaatii itseluottamusta. Hän ei tiedä, haluaako naimisiin, lapsia, ostaa yhteisen kodin. Hän vain lilluu sun mukana ja tekee sun mieliksi kaiken, mitä keksit ehdottaa. Häneltä et tule saamaan rehellistä mielipidettä mihinkään, sanoo kaiken niin kuin kuvittelee sun haluavan kuulla, koska pelkää jäävänsä yksin. Ja kun sua alkaa kyllästyttää toisen saamattomuus, sulla on hyvin vaikea jättää hänet, koska tiedät ettei hän välttämättä pärjää yksin. Olette ansassa kumpikin! Sanoita haluavasi tasavertaisen suhteen, pidä siitä kiinni!!
Niin. Ymmärrän täysin tämän kuvion. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu, että ulkoistat omia epävarmuuksiasi mieheen ja koet, että auttamalla miestä tulisit itse jotenkin ehjemmäksi. Tarvitset oikeasti nyt jotain kevyttä keskusteluapua, vaikkapa lyhytterapiaa.
En näe ap:saa kyllä tällaista vikaa. Hän on nuori vielä itsekin, mutta hyvin hoksannut jo, ettei toista pysty kehittämään kuin esimerkin avulla, jos sitenkään. Hän kaipaa vain lämmintä sydäntä vierelleen ja se on ihan oikein. Sellaista ihmistä, joka on samalla tasolla ja haluaa kehittää itseään, sitä pystyy kyllä tekemään yhdessä kun kumpikin sitä haluaa ja lähtökohdat ja henkisen kasvun vaihe ovat suht samat. Nuoreksi ihmiseksi ap on tosi fiksun oloinen, hieman vielä itsevarmuutta ja muistaa sen, mitä itse haluaa ja kaipaa, niin kaikki tulee menemään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä rakastu potentiaaliin.
Hyvin sanottu itseasiassa. - ap
Kylläpä ap jaksat vatvoa tällaista asiaa edestakaisin. Anteeksi vaan, mutta kuulostaa tosi typerältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu, että ulkoistat omia epävarmuuksiasi mieheen ja koet, että auttamalla miestä tulisit itse jotenkin ehjemmäksi. Tarvitset oikeasti nyt jotain kevyttä keskusteluapua, vaikkapa lyhytterapiaa.
En näe ap:saa kyllä tällaista vikaa. Hän on nuori vielä itsekin, mutta hyvin hoksannut jo, ettei toista pysty kehittämään kuin esimerkin avulla, jos sitenkään. Hän kaipaa vain lämmintä sydäntä vierelleen ja se on ihan oikein. Sellaista ihmistä, joka on samalla tasolla ja haluaa kehittää itseään, sitä pystyy kyllä tekemään yhdessä kun kumpikin sitä haluaa ja lähtökohdat ja henkisen kasvun vaihe ovat suht samat. Nuoreksi ihmiseksi ap on tosi fiksun oloinen, hieman vielä itsevarmuutta ja muistaa sen, mitä itse haluaa ja kaipaa, niin kaikki tulee m
Kiitos kovasti.
Olen myötätuntoinen kyllä itseäni kohtaan näissä koska eihän ihmisyys ja etenkään suhteet ole kovin helppoja monilla ihmisillä ja minä kuulun kyllä siihen porukkaan. Olen kuitenkin ottanut asiakseni tiedostaa ja ymmärtää itseäni. Etenkin rehellisyys ja totuudellisuus on kaikista tärkeintä. On pakko oppia kuuntelemaan itseään ja kompassiaan. Se työskentely on helpottanut elämää mutta edelleen tietenkin opettelen, todennäköisesti koko elämän ajan. Nämä ovat hyviä peilejä ja kokemuksia, kehityksen paikkoja kun huomaa edelleen joidenkin asioiden nostavan päätään suhteissa. - ap
En jaksanut edes lukea aloituksen lapsellista vuodatusta. Anna palaa jos haluat pilata elämäsi kitisevällä sairaalloisen mustasukkaisella riippakivellä.
Kantsii muistaa että noi on just niitä jotka eron tullessa ajankohtaiseksi alkaa uhkailla ja kiristää itsemurhalla yms. Vieläkö olet sitä mieltä että sydän on kultaa?
Tunnistan tuon itsessänikin, mistä ap puhuu. Teoriassa tietää tasan tarkkaan, mitä kaipaa ja haluaa, miten parisuhteen kuuluu toimia. Mutta kun reaalimaailmassa tulee vastaan jokin tilanne, sitä vain sokaistuu, eikä osaa yhdistää todellisuutta omiin teorioihin. Koska harvoin tilanteet ovat elämässä niin suoraan oppikirjasta ja asioita ilmaantuu pikkuhiljaa, ettei niitä heti edes tunnista. Ollaan samalla itsetutkimuksen matkalla ap:n kanssa, eikä se todellakaan ole helppoa! Hyvä että kuitenkin tunnistit vaaran paikan, ettei tämä ole sitä mitä haluat vaikka osittain siltä tuntuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon itsessänikin, mistä ap puhuu. Teoriassa tietää tasan tarkkaan, mitä kaipaa ja haluaa, miten parisuhteen kuuluu toimia. Mutta kun reaalimaailmassa tulee vastaan jokin tilanne, sitä vain sokaistuu, eikä osaa yhdistää todellisuutta omiin teorioihin. Koska harvoin tilanteet ovat elämässä niin suoraan oppikirjasta ja asioita ilmaantuu pikkuhiljaa, ettei niitä heti edes tunnista. Ollaan samalla itsetutkimuksen matkalla ap:n kanssa, eikä se todellakaan ole helppoa! Hyvä että kuitenkin tunnistit vaaran paikan, ettei tämä ole sitä mitä haluat vaikka osittain siltä tuntuisikin.
Kiva kuulla, kiitos tästä viestistä.
Niin. Olen suorastaan ollut hämmentynyt miksi olen vaipunut tässä tutustumisen vaiheessa tällaiseen moodiin, missä oikeasti olen sokaistunut joltain osin. Huokaisen kuitenkin helpotuksesta, että pystyn myös katsomaan tilannetta kauempaa ja rationaalisemmin. Ihmisyys on kyllä hyvin mielenkiintoista.
Se mitä olen kaivannut tietenkin ihmissuhteissa nykyään on yhteys. Ilman, että kumpikaan ripustautuu toiseen vaan jos vaikka ihmisen kanssa viettää aikaa yhdessä aikaa, niin sillon vietämme yhdessä aikaa, emme odota toisiltamme muuta kuin olemista. Menisin vaikka mielelläni luontoon, nuotion äärelle toisen ihmisen kanssa, joka arvostaa elämää ja itseään. Olisi ihana jakaa yhteisiä hetkiä. Parisuhde vaatisi sitten jo todella sen, että on toisen kanssa samalla aaltopituudella niin itsestäänselvältä kuin se kuulostaakin.
Kuitenkin tällainen joka saa rauhan järkkymään ja hermoston sekaisin on kyllä suuri punainen lippu. Minä ihan oikeasti vaivuin hetkeksi takaisin johonkin sellaiseen mikä on aiemminkin kadottanut itseni. Tätä täytyy kyllä pohdiskella tätä lisää.
Kaikkea hyvää sinne- ap
Se mies rypee vielä erotuskissaan, siksi se on tuollainen. Siksi herättää sinussa yliymmärryksen ja hoivavietin. Ei se oikeasti ole tuollainen. Älä vaan haksahda siihen, että tarjoat sylisi hänen paikakseen parantua koska heti itsensä korjattua hän dumppaa sinut, ja näet todelliset kasvot.
Ei tässä se mies huolestuta yhtään. Monet miehet on semmoisia, että poikamiehenä ei oikein motivoidu noihin kuntojuttuihin, itsensä kehittämiseen jne. Kuitenkin se naisen löytäminen voi muuttaa asian ihan täysin, ikään kuin joku lievä masennus lähtisi pois. Omassa avioliitossa oli näin, mies oli joissain asioissa aika reppana poikamiehenä, mutta ei ole koskaan ollut sitä kanssani.
Se mikä tuossa huolestuttaa on, että luulet olevasi henkisesti niin kovasti tuon miehen yläpuolella. Et todennäköisesti edes ole, vaan olet kehittänyt itseäsi joissain asioissa enemmän, mutta hänessä on syvyyttä jota et vielä edes tunne. Mutta ei ole hyvä lähtökohta suhteelle, jos toinen ajattelee not ylimielisesti itsestään ja alentavasti toisesta.
Kun mies operoi naisen kanssa hän ei operoi sydämen vaan sukuelimensä tasolta. Hän voi kyllä vastaanottaa naisen rakkautta, mutta hänen ensisijainen motiivinsa hedelmällisen naisen läheisyydessä lähtee aina palleista. Nainen, joka ei kutita miehen palleja, ei ole hänelle olemassakaan.