Lue keskustelun säännöt.
Epävarma mies, joka on aika hukassa itseltään mutta sydän vaikuttaa kultaiselta. Pitäiskö jättää vain kaveritasolle?
12.10.2025 |
Pitkästä aikaa tulin palstalle mutta tarvitsen neuvoa ja näkökulmia.
Olen suht nuori nainen vielä ja nautin elämästäni. Se on aika pientä, viihdyn valtavan hyvin yksin ja rakastan itseäni. Minulla on omia pieniä projekteja, pidän huolta itsestäni, käyn töissä sen verran kun tarvitsee. Vaikka elämäni ulospäin saattaisi näyttää vaatimattomalta niin sisäisesti minun on kovin hyvä olla. Minulle oma seura on parasta seuraa ja se on kovan työn aikaan saannosta enkä tahdo enää ihmissuhteita, jotka perustuvat riippuvuuteen vaan aitoja ihmissuhteita, joissa toisen seurasta nautitaan ja siinä tahdotaan olla sen sijaan, että sitä tarvitaan täyttämään sisällä olevia haavoja tai tyhjiötä.
Tapasin ihmisen, jossa nään paljon nuorempaa itseäni. Sitä epävarmuutta, toisten miellyttämistä. En voi enkä halua olla pelastaja mutta mielestäni hänellä on vielä kyllä aika paljon työstettävää itsensä kanssa. Ei huolehdi itsestään mutta minut tavattuaan haluaa alkaa liikkumaan ja syömään terveellisesti, elää muiden kautta ja minua pyrkii esimerkiksi miellyttämään, syyttelee muuta elämänsä tragedioista ja muutenkin vaikuttaa siltä, että on melko keskeneräinen itsensä kanssa. Minun olisi esimerkiksi helppoa käyttää häntä hyväkseni jos haluaisin mutta en missään nimessä tahdo.
Olen keskustellut hänen kanssaan asioista suoraan ja myötäilee. Hän on kovin ihastunut ja näkee, että tässä olisi selvästi potentiaalia hyvälle suhteelle.
Tässä on itsellekin kyllä opetusta taas, että olenko jälkeen roolissa, jossa omat rajat hämärtyvät kun ajattelen toisen ihmisen asemaa vai tahdonko itse oikeasti häneen tutustua. Minä näen hänessä kultaisen sydämen mutta olemme eri vaiheissa elämää. Hän olisi varmasti ihana ystävä tällä hetkellä mutta en tiedä toimisiko se, jos on jo tunteita. Mielestäni ihmisen olisi hyvä oppia olemaan yksin ja hänen erostaan on vasta puoli vuotta aikaa.
Minä en tahdo järkyttää mielenrauhaani ja suojelen itseäni. On vain hankalaa välillä erottaa, olenko jo liiankin varovainen. Kaipaan tietenkin yhteyttä ihmisiin mutta kuitenkin niin, että suhde olisi mahdollisimman tasavertainen.
Mitä ajatuksia ulkopuoliselle tulee?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä, ap, siis ota häntä! Ja ihan kokemuksesta voin sanoa. Hän joko kehittyy tai sitten ei, ja todennäköisesti ei. Koska alkaa elää sun itsetunnolla ja silloin vastuu kaikesta jää sulle. Hän ei tule tietämään, mitä haluaa ja siksi sä tuut tekemään kaikki päätökset. Hän ei ota mitään vastuuta, koska vastuun kantaminen vaatii itseluottamusta. Hän ei tiedä, haluaako naimisiin, lapsia, ostaa yhteisen kodin. Hän vain lilluu sun mukana ja tekee sun mieliksi kaiken, mitä keksit ehdottaa. Häneltä et tule saamaan rehellistä mielipidettä mihinkään, sanoo kaiken niin kuin kuvittelee sun haluavan kuulla, koska pelkää jäävänsä yksin. Ja kun sua alkaa kyllästyttää toisen saamattomuus, sulla on hyvin vaikea jättää hänet, koska tiedät ettei hän välttämättä pärjää yksin. Olette ansassa kumpikin! Sanoita haluavasi tasavertaisen suhteen, pidä siitä kiinni!!
M
Parisuhde ei ole mikään keskenkasvuisten miesten kasvatuslaitos. Naisen ja miehen sukupuolisuhde sisältää selkeän dynamiikan: mies huolehtii tietyistä asioista, jotta naisen energia ja huomio vapautuu lasten kasvatukseen. Jos mies yrittää olla parisuhteessa lapsen roolissa ja lisäksi siittää naista niin tämä on pelkkää perversiota ja naisen hyväksikäyttöä kaikilla tasoilla. Nainen ansaitsee oman lapsen eikä jotain aikuista miesvauvaa, joka raisaa häntä joka yö ja päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä se mies huolestuta yhtään. Monet miehet on semmoisia, että poikamiehenä ei oikein motivoidu noihin kuntojuttuihin, itsensä kehittämiseen jne. Kuitenkin se naisen löytäminen voi muuttaa asian ihan täysin, ikään kuin joku lievä masennus lähtisi pois. Omassa avioliitossa oli näin, mies oli joissain asioissa aika reppana poikamiehenä, mutta ei ole koskaan ollut sitä kanssani.
Se mikä tuossa huolestuttaa on, että luulet olevasi henkisesti niin kovasti tuon miehen yläpuolella. Et todennäköisesti edes ole, vaan olet kehittänyt itseäsi joissain asioissa enemmän, mutta hänessä on syvyyttä jota et vielä edes tunne. Mutta ei ole hyvä lähtökohta suhteelle, jos toinen ajattelee not ylimielisesti itsestään ja alentavasti toisesta.
Itseasiassa näen hänet ihmisenä, aivan kuten itsenikin. Minulla on omia kehitettäviä puoliani. Hänessä omansa ja tässä asiassa vain kävisi niin, että hän eläisi miellyttääkseen ja etsiessään vastauksia itsensä ulkopuolelta, kadottaen koko ajan enemmän itseään. Minulle kävisi niin, että katoaisin myös. Ymmärrän kuitenkin, että pohjimmiltaan hän kaipaa rakkautta ja yhteyttä elämäänsä, tietenkin, sitä me elämässä tahdomme jokainen ja kukin tavallaan sitä etsii. Se ristiriita tässä kuitenkin on, että se ei ole joku ulkopuolella oleva asia, jota tulisi etsiä vaan se on meissä itsessämme. Silloin voimme rakastaa myös toista aidosti.
En ole kenenkään ylä- tai alapuolella ja olemme ihmisiä, kuitenkin eri vaiheissa tässä elämässä. Sinäkin saat päättää itse miten tähän asiaan suhtaudut. - ap
Mitä sinä saat tuosta suhteesta? Tuoko se elämääsi mielihyvää ja kasvua, vai jarruttaako ja estääkö se sinua? Sinulla ei ole mitään velvollisuutta suhteeseen, jossa toinen on ihan hyvä ihminen mutta hänellä ei ole oikein annettavaa. Jos mielestäsi pystyisit saamaan kumppanin, joka olisi positiivisessa mielessä samalla tasolla kanssasi, tai voisit hyvin elää yksin yhtä onnellisesti tai onnellisemmin kuin tuon vaihtoehdon kanssa, olet todennäköisesti oikeassa. Olet nuori nainen, älä hukkaa elämääsi. Ne vuodet menee nopeasti eteenpäin ja oman hyvinvoinnin korkealle arvostus on paras asia mitä voit tulevaisuudellesi tehdä.
Vain sinä voit itse tietää, paitsi jos olet hukassa itseltäsi.