Lue keskustelun säännöt.
Onko se jotenkin huono asia jos ihminen pitää yksinkertaisesta fyysisestä työstä?
12.10.2025 |
Vaikuttaa siltä, että on. En ole koskaan kunnolla viihtynyt muunlaisessa työssä vaikka lahjoja olisi moneen muuhunkin. Muut ihmiset tuntuvat myös hiljaa painostavan korkeakouluttautumaan vaikka puheiden tasolla ihmiset ovat muka samanarvoisia.
Jos olen tyytyväinen vaikka vuokralla asumiseen, fyysiseen työhön ja siihen että viivan alle jää näin muutama satanen kuukaudessa niin se on silti jotenkin "säälittävää" siihen nähden että olisi statuskoulutus tai statusammatti ja statukseen sopivat tulot.
Mitä jos ihminen ei kerta kaikkiaan näe itseään millään tuollaisella urapolulla? Minusta olisi hirvittävää herätä aamulla johonkin tuollaiseen elämään jos en kokisi mitään sielun paloa siihen. Sen sijaan tykkään nykyisestä työstä kun saan liikkua joka päivä.
Kommentit (66)
Tuleekohan burnis helpommin, jos pakottaa itsensä sopimattomalle alalle vai jos on siitä älyttömän innostunut mutta tavattomasti perfektionisti? Tietysti työnantajankin asenne vaikuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan burnis helpommin, jos pakottaa itsensä sopimattomalle alalle vai jos on siitä älyttömän innostunut mutta tavattomasti perfektionisti? Tietysti työnantajankin asenne vaikuttaa...
Sopimattomalla alalla tulee varmaan helpommin leipääntyminen ja bore-out (mulla toimistossa, ihan sama mitä näpytin). Burnout sitten jos on todella kiinnostunut, ylitunnollinen perfektionisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se väärin ole fyysistä työtä tehdä. Onnellinen on se joka tekee työtä mistä tykkää.
Ehkä tuo akateemisten katkeruus fyysisentyön tekijöitä kohtaan tulee siitä että akateeminen ei näytä fyysisentyön tekijöille kelpaavaan. Ainakin omakohtaiset kokemukset on tusinasta tarjoilijoita, parista puistotyöntekijästä ja muutamasta muusta ammatista.
Vaimo tuli sitten hommattua akateemiselta puolelta.
Miksi ihmeessä akateeminen haluaisi duunarin?
Vierailija kirjoitti:
On huono, koska työstä ei makseta kunnon palkkaa. Vaikka työt ovat yksinkertaisia niissäkin vaaditaan tänä päivänä tehokkuutta johon läheskään kaikki eivät pysty.
Vielä 15-20 vuotta sitten ns matalapallkka työt oli oikeasti sitä helppoa työtä jossa ei ollut korkeaa kynnystä siitä suoriutumiseen,nykyään pitää olla nopea moniosaaja että suoriutuu niistä,muuten ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On huono, koska työstä ei makseta kunnon palkkaa. Vaikka työt ovat yksinkertaisia niissäkin vaaditaan tänä päivänä tehokkuutta johon läheskään kaikki eivät pysty.
Tehdastöistä maksetaan kyllä työn vaativuuteen nähden ihan poskettoman korkeita palkkoja. Sellaiseen kannattaa hakeutua, jos tykkää fyysisestä työstä.
Suomessa mistään tavallisesta työstä ei makseta liikaa palkkaa. Liikaa palkkaa saavat lähinnä poliitikot ja k-kauppiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ihmistä joka pitää työteosta.
Mua taas säälittää ihmiset, jotka tekevät työtä, josta eivät pidä. Sellaiset ilottomat leipääntyjät, jotka kuvittelevat, ettei työstä voi tai pidä saadakaan muuta kuin sen (pienen) palkan.
(Työ)elämä pakenee tällaisia haluttomia roikkujia. Eikä ihme, koska heillähän on "elämä ihan muualla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ihmistä joka pitää työteosta.
Mua taas säälittää ihmiset, jotka tekevät työtä, josta eivät pidä. Sellaiset ilottomat leipääntyjät, jotka kuvittelevat, ettei työstä voi tai pidä saadakaan muuta kuin sen (pienen) palkan.
(Työ)elämä pakenee tällaisia haluttomia roikkujia. Eikä ihme, koska heillähän on "elämä ihan muualla".
Aina sitä vaan ei ole mahdollisuutta saada sitä unelmatyötä. Silloin pitää tyytyä ja leipääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin. Oma tuntuma on että vaikka ammattikoulutukseen laitettua rahaa ei arvosteta, niin se olisi just sitä mitä nuorisokin kaipaisi.
Ei epämääräistä KORKEAKOULUTUSTA jota vaivaa kehittymisähky vain muutoksen tavoittelun vuoksi ja tekoälyn hyödynnys esim palvelualoilla.
Jos sullakin olisi itsetunto terve, et kokisi tuollaista typerää tarvetta halveksua sitä, mikä vie ihmiskuntaa eteenpäin: tiedettä ja perustutkimusta.
Ei tämä ole halveksuntaa. Vaan omasta mielestäni koulutus kokee inflaation jos kaikkien halutaan olevan näitä tieteentekijöitä. Ja itseohjautujia. Se ei vaan sovi kaikille vaikka järki siihen riittäisikin.
Tehtävissä oleellinen kehittyminen on eri asia. Ja on arvostettavaa, että jotkut tekevät suorittavaa fyysistä työtä.
Korkeakoulutusta tarvitaan. Mutta itseisarvoa sille on vaikea määritellä jos puhutaan yhteiskunnallista asioista. Jos koulutettu henkilö ei alalle kuitenkaan pääse tai edes sovi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se nuorena ole väärin. Mutta sitten viisikymppisenä kun se yksikertainen fyysinen tuö on aiheuttanut sulle kulumia sinne tänne etkä enää pysty tekemään sitä, on kyllä väärin heittäytyä vaimon elätettäväksi. Siinä vaiheessa on nieltävä hirvityksensä ja etsiydyttävä vähemmän fyysisiin siisteihin sisähommiin jotta voi edelleen ansaita ruokansa.
Yksi syy siihen miksi yksinkertainen fyysinen työ aiheuttaa kulumia ja työkyvyttömyyttä on se, ettei ihmiset pidä fyysisestä kunnostaan huolta. Suomalaiset on rapakunnossa (kyllä, kuulun itsekin tähän joukkoon ja onneksi olen herännyt asiaan ennen pysyviä ongelmia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ihmistä joka pitää työteosta.
Tämä. Siksi siitä maksetaan, koska se on vastenmielistä. Miellyttävissä töissä pitää sitä vastoin olla niin paljon muita parempi, että se on arvokasta osaamista. Urheilu, taiteet.
Ei työstä makseta siksi, että se olisi vastenmielistä. Siitä maksetaan siksi, että se olisi vastavuoroista. Sinä teet jotain jollekkin ja hän vastaa siihen maksamalla sinulle rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nuorena ole väärin. Mutta sitten viisikymppisenä kun se yksikertainen fyysinen tuö on aiheuttanut sulle kulumia sinne tänne etkä enää pysty tekemään sitä, on kyllä väärin heittäytyä vaimon elätettäväksi. Siinä vaiheessa on nieltävä hirvityksensä ja etsiydyttävä vähemmän fyysisiin siisteihin sisähommiin jotta voi edelleen ansaita ruokansa.
Yksi syy siihen miksi yksinkertainen fyysinen työ aiheuttaa kulumia ja työkyvyttömyyttä on se, ettei ihmiset pidä fyysisestä kunnostaan huolta. Suomalaiset on rapakunnossa (kyllä, kuulun itsekin tähän joukkoon ja onneksi olen herännyt asiaan ennen pysyviä ongelmia).
Ne voimat ja kunto pitäs hankkia harrastuksista, silloin fyysinenkin työ on kevyempää ja pysyy välilevyt paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se väärin ole fyysistä työtä tehdä. Onnellinen on se joka tekee työtä mistä tykkää.
Ehkä tuo akateemisten katkeruus fyysisentyön tekijöitä kohtaan tulee siitä että akateeminen ei näytä fyysisentyön tekijöille kelpaavaan. Ainakin omakohtaiset kokemukset on tusinasta tarjoilijoita, parista puistotyöntekijästä ja muutamasta muusta ammatista.
Vaimo tuli sitten hommattua akateemiselta puolelta.
Miksi ihmeessä akateeminen haluaisi duunarin?
Koska hän on mukava ihminen ja hyvä puoliso?
Kun sinne töihin joutuu ns. "joka päivä" lähtemään, niin pääasia on, että tykkää työstään. Ei me täällä muille eletä. Yksi asia, mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan on toisten pillin mukaan tanssiminen, kun ei ole uskallettu elää oman näköistä elämää https://hidastaelamaa.fi/2011/10/kuolinvuoteella-kadutaan-eniten-ettei-… .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei tämä ole halveksuntaa. Vaan omasta mielestäni koulutus kokee inflaation jos kaikkien halutaan olevan näitä tieteentekijöitä. Ja itseohjautujia. Se ei vaan sovi kaikille vaikka järki siihen riittäisikin.
Tehtävissä oleellinen kehittyminen on eri asia. Ja on arvostettavaa, että jotkut tekevät suorittavaa fyysistä työtä.
Korkeakoulutusta tarvitaan. Mutta itseisarvoa sille on vaikea määritellä jos puhutaan yhteiskunnallista asioista. Jos koulutettu henkilö ei alalle kuitenkaan pääse tai edes sovi."
Olet oikeassa siinä, että koulutus kokee inflaation, jos kaikkien halutaan olevan korkeakoulutettuja, kuten hallitus on nyt linjannut. Etenkin, kun lisää rahaa ei korkeakouluopetukseen ole luvassa. Ei se tutkinto ole minkään arvoinen, jos ei ole oppinut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono asia. Kun tekee hyvin työnsä ja vielä pitää siitä, sehän on maailman paras merkki siitä, että nuppi ja omanarvontunto ovat kunnossa.
Sensijaan tuo kyselemisesi kertoo, että olet epävarma asiasta ja tunnet alemmuutta (mikä taas indikoi mielenterveys- tai itsetunto-ongelmia)).
Ei muilla ole ongelmaa sun työsi suhteen vaan sulla itselläsi vaikuttaa olevan, kun koet niin valtavaa tarvetta saada muilta hyväksyntää. Se hyväksyntä annetaan itse itselle.
Yleensä ne syyt siihen miksei arvosta työtään lähtee lapsuuden perheestä. Tai ainakin itsellä on näin.
Lapsena oli jo hirveä painostus siihen että kouluja piti käydä. Itse rämmin lukion ja onneksi pääsin silloin suorittamaan opistotasoisen yo-pohjaisen tutkinnon. Olin vanhempien silmissä saavuttanut tarpeeksi
Ei puhettakaan siitä mitä itse halusi tehdä. Ja se ammatti mihin halusin kummittelee vieläkin taustalla. Mutta se jäi haaveeksi ja ehkä parempi niin.
itse mietin että vanhemmilla oli joku alemmuuskompleksi ja ainakin äiti jaksoi puhua lastensa koulumenestyksestä.
Muut sisarukseni on akateemisia. Ja yksi lapsenlapsi on myös. Ja kerran häneltä kysyin että tykkääkö työstään. Vastauksesta päättelin että nähtävästi ei mutta koska hän tykkää matkustella niin tulot riittävät tähän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On huono, koska työstä ei makseta kunnon palkkaa. Vaikka työt ovat yksinkertaisia niissäkin vaaditaan tänä päivänä tehokkuutta johon läheskään kaikki eivät pysty.
Tehdastöistä maksetaan kyllä työn vaativuuteen nähden ihan poskettoman korkeita palkkoja. Sellaiseen kannattaa hakeutua, jos tykkää fyysisestä työstä.
Suomessa mistään tavallisesta työstä ei makseta liikaa palkkaa. Liikaa palkkaa saavat lähinnä poliitikot ja k-kauppiaat.
Suomessa kaikki on matalapalkka-alalla. Siitä pitää huolen viimekädessä VEROTUS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ihmistä joka pitää työteosta.
Mua taas säälittää ihmiset, jotka tekevät työtä, josta eivät pidä. Sellaiset ilottomat leipääntyjät, jotka kuvittelevat, ettei työstä voi tai pidä saadakaan muuta kuin sen (pienen) palkan.
(Työ)elämä pakenee tällaisia haluttomia roikkujia. Eikä ihme, koska heillähän on "elämä ihan muualla".
Aina sitä vaan ei ole mahdollisuutta saada sitä unelmatyötä. Silloin pitää tyytyä ja leipääntyä.
Kyllä se hehkutettu unelmatyö muuttuu tavalliseksi työksi 20 vuoden työuran jälkeen. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee lehdissä.
Vierailija kirjoitti:
On huono, koska työstä ei makseta kunnon palkkaa. Vaikka työt ovat yksinkertaisia niissäkin vaaditaan tänä päivänä tehokkuutta johon läheskään kaikki eivät pysty.
No mutta jos sillä mainitsemallasi "huonolla palkalla" tulee toimeen ja tykkää käydä fyysisessä työssä niin miksi se muita kiinnostaa? Kaikilla ei ole sitä viettiä että pitää vaurastua ja saada vaikka mitä. Elävät ja ovat tyytyväisiä olotilaansa vähemmälläkin. Ovat downsiftaajia luonnostaan. Arvostan sitä jos joku ei halua kuulua lammaslaumaan.
Kouluttamattomuus ei nuoren kohdalla ole ehkä vielä niin huono tai kuolemanvakava juttu. Paitsi siinä vaiheessa kun heräät huomaamaan että muilla saman ikäisillä (kouluja käyneillä) alkaa olla perhettä, oma asunto jne. Jos tuloerot eivät alkuun ole olleet isot niin vähitellen erot alkaa näkyä. Lisäksi tuttavapiiriä muokataan jatkuvasti ja jäät vähitellen kokonaan sen ulkopuolelle. Teillä ei ole enää mitään yhteistä.
Tää on niin nähty, kerta toisensa perään. Kun lopulta päätät lähteä opiskelemaan joskus kolmikymppisenå tai ehkä vasta nelikymppisenä jäätyäsi työttömäksi se on jo huomattavasti vaikeampaa. Olet niin tottunut säännölliseen palkkatuloon että opiskelijan niukka leipä tulee olemaan vaikea pala. Jne.
Olen tällä hetkellä itse duunaritöissä koulutuksesta huolimatta. Työkavereissa on pari juuri kolmenkympin rajapyykin ohittanutta nuorta miestä joiden kummankin koulutus on jäänyt peruskouluun. Kuulemma välillä käy mielessä että voisi opiskella mutta ei sitten viitsitä tai ei tiedetä mitä haluaa opiskella. Vuodet vierii ja hemmot arpoo mitä tehdä isona. Kun pointti ei ole kirjoittaa koko tarinaa kerralla valmiiksi jokaista askelta myöten vaan koulutus antaa valmiudet ja mahdollisuudet työskennellä eri tehtävissä oman mielenkiinnon mukaan. Työelämässä nyt vaan vaaditaan yleensä jonkinlainen tutkinto teki sitten mitä tahansa.
Sitten vähän ohiksena mutta mausteeksi vähän parisuhdeasiaa vauvalla kun ollaan. Firmassa on joka kesä töissä harjoittelijoita eli nuoria opiskelijoita. Joka kesä useampi nuori duunaripoika ihastuu johonkin opiskelijatuttöön ja yrittää tehdä tuttavuutta. Ikinä se ei johda mihinkään koska samoista kuvioista tulevat opiskelijat, tytöt ja pojat, viihtyvät keskenään. Puhuvat opinnoista, kouluista, opettajista, tulevaisuuden työpaikoista, urasta jne. Siinä ei vaan todellisuudet kohtaa. Ja miksi pitäisikään kohdata, sen verran eri maailmasta ovat. Tämä vinkkinä nuorille miehille, opiskelkaa niin saattaa käydä flaksi.
Oho. Et kai. Miten teet tämän uskomattoman teon? Olet sankarini.