Lue keskustelun säännöt.
Ihastuuko nainen enää ollenkaan yli 40-vuotiaana?
11.10.2025 |
Jotenkin tuntuu miehenä siltä, että naiset ihastuvat vain nuorena miehiin. Vanhemalla iällä heidän tunteensa jotenkin lässähtävät, ja he eivät enää ihastu miehiin?
Kommentit (81)
Olen 55- vuotias. En juurikaan tapaa miehiä missään, jos tapaan niin saatan viehättää jostain tämän olemuksessa. Mutta kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Viimeksi ihastuin 5 vuotta sitten, miehen todellinen luonne kun paljastui niin järkytyin. Oli keski- ikäinen sek*in saalistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se johtuu tästä.
Miehet kiinnostuvat naisista kun hormonit alkaavat hyrrätä ja kohtelevat näitä pari vuotta hyvin. Menee noin 5-10 vuotta että nainen oppii, että mies haluaa vain sitä yhtä ja on siksi naiselle kiva. Jos nainen ei anna sitä yhtä, mies ei ole kiva.
30-40v nainen arvioi jokaista kohtaamaansa miestä, että onko tuolla minulle sellaista tarjottavaa, minkä vuoksi kannattaa antaa sitä yhtä. 99,9% miehistä ei tarjoa naiselle mitään sellaista, miksi kannattaisi antaa sitä yhtä.
Nykyaikana sitä halun ja ihastumisen biologista perustaa jostain syystä kauheasti vähätellään. Lisääntymistähän niiden tunteiden on tarkoitus palvella, ja siitä seuraa, että lihallinen intohimo vähenee sitä mukaa kuin hedelmällisyys hiipuu. Tämä aika on kuitenkin siitä kummallinen, että ihmisten pitäisi olla himokkaita suunnilleen hautaan asti. Kai se jotain kuolemanpelkoa on pohjimmiltaan, että tältäkään osin ei saisi vanheta. Itse olen huomannut ihan selvän muutoksen nelikymppisenä. Se ei vaivaa minua mitenkään, mutta aika koomista on, että tämän toteaminen tuntuu provosoivan joitain ihmisiä kauheasti. N44
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse oon ihastunut 38 v. todella vahvasti, mutta on kyllä erilaista verrattuna teini-ikään sillä tavalla, että järki pysyy paremmin päässä. Onnistun tahdonvoimalla tukahduttamaan ja välttelemään tunteita tarpeeksi etten riudu niissä totaalisesti. Tuntuu itsestäni siltä, että on pakko tehdä niin sillä muuten tuo mies valtaisi kaiken mielessäni ja olisi sellaista kaipuussa riutumista. Nytkin silti ajattelen häntä käytännössä koko ajan. Saatan istua tunteja kuuntelemassa musiikkia tai katsomassa jotain videoita joista hän tulee mieleen. En saa mitään tehtyä.
Oon kieltänyt itseltäni täysin seksuaaliset ajatukset, sillä edes pieni lipsahdus ajatuksissa siihen suuntaan hänestä ja oma kehoni on koko päivän kiihottuneessa tilassa. En voi elää niin.
Eikö jo tuo ole tarpeeksi selvä merkki siitä, että mies ei ole sinulle sopiva, kun riudut tuntikausia ajatuksissasi?
On kyllä vaikeampaa kuin parikymppisenä huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 55- vuotias. En juurikaan tapaa miehiä missään, jos tapaan niin saatan viehättää jostain tämän olemuksessa. Mutta kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Viimeksi ihastuin 5 vuotta sitten, miehen todellinen luonne kun paljastui niin järkytyin. Oli keski- ikäinen sek*in saalistaja.
Mitä odotit? Että hän olisi monogaminen prinssi charmikas vai? :D
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana sitä halun ja ihastumisen biologista perustaa jostain syystä kauheasti vähätellään. Lisääntymistähän niiden tunteiden on tarkoitus palvella, ja siitä seuraa, että lihallinen intohimo vähenee sitä mukaa kuin hedelmällisyys hiipuu. Tämä aika on kuitenkin siitä kummallinen, että ihmisten pitäisi olla himokkaita suunnilleen hautaan asti. Kai se jotain kuolemanpelkoa on pohjimmiltaan, että tältäkään osin ei saisi vanheta. Itse olen huomannut ihan selvän muutoksen nelikymppisenä. Se ei vaivaa minua mitenkään, mutta aika koomista on, että tämän toteaminen tuntuu provosoivan joitain ihmisiä kauheasti. N44
Saman muutoksen minäkin olen huomannut. Vielä muutama vuosi sitten olin paljon kiinnostuneempi seksistä. Tällä hetkellä ei kiinnosta seksi, eikä romanttiset suhteet ylipäätään. Olen silti kohtuullisen tyytyväinen elämääni. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanoen olisin kyllä melko yllättynyt, jos nyt nelikymppisenä tulisi vielä joku "jalat alta" -ihastuminen, mutta eipä se miehen ikään liity, vaan vielä epätodennäköisempää olisi että jaksaisin kiinnostua jostain nulikasta. Se on kun on tarpeeksi monta kertaa ihmissuhteissa pettynyt ja havainnut että pidemmän päälle jokainen mies alkaa pitää naista itsestäänselvyytenä. Ja toisaalta kun lisääntymisvuodet on takanapäin niin ei ole oikein sitäkään tarkoitusta koko hommassa.
Jokainen mies.... ai että mä nautin näistä spermaviemäreistä jotka kertoo käyneensä kaikki miehet läpi. Tämä IL:n kolumnisti on sentään rehellinen:
##
Kolumni: Keski-ikäisillä miehillä on yksi supervoima, joka on ylitse muiden
Keski-ikäisenä naiset haluavat tasavertaisen kumppanin, eivät mitään passattavaa lapsimiestä. Myöskään viinaa juovat tai naisiin menevät renttumiehet eivät enää kiinnosta, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Anne Moilanen.
Deittailu keski-iässä on erilaista kuin nuorena. Tässä vaiheessa useimmilla meistä on jo kilsoja alla, kaikenlaisia elämänkokemuksia. Myös pettymyksiä.
Mutta nyt kyse onkin siitä, miten on selviytynyt niistä pettymyksistä.
Vieläkö löytyy elämäniloa, optimismia, uskoa tulevaisuuteen ja rakkauteen? Vai onko kaikki jo menetetty, elämän huippukohdat jo takana? Näkyvätkö peruutuspeilistä vain takavalot?
Monilla keski-ikäisillä miehillä on yksi supervoima ylitse muiden: kiltteys. Nyt naiset haluavat kiltin miehen. Asia ei välttämättä ollut näin nuorena, mutta viimeistään kun lasissa alkaa olla neljä-viisikymmentä, niin avot. Kiltit miehet nousevat arvoon arvaamattomaan kunnon miesten aika on täällä!
Nuorempana minä ja monet ystävättäreni rakastuimme renttuihin. Klassisiin tapauksiin, joilla oli seksikkäästi tukka sekaisin, paidannapit auki ja nahkarotsi niskassa. Erinäisiä taide- ja bändiprojekteja tulilla. Monilla oli myös päihde- tai mielenterveysongelmia, jotkut olivat jopa väkivaltaisia. Yksi mies heitti ystävääni silitysraudalla päähän.
Dynamiikka nuoruuden rakkauselämässä toimi suorastaan tervettä järkeä vastaan. Se, että rakkauden tiellä oli esteitä, vain lisäsi hullaantumista milloin mihinkin puolijuoppoon näyttelijään, basistiin tai tulevaan menestyskirjailijaan. Muita naisiakin näiden ihastuttavien renttujen ympärillä pyöri, mutta rakkauden puolestahan pitää taistella. Eikö vain? Juuri minun rakkauteni varmasti muuttaisi moniongelmaisen renttuhurmurin ihan toisenlaiseksi ihmiseksi!
Ja kävikö näin? Ei käynyt. Keski-iässä sitä viimein alkaa tajuamaan, että eivät ihmiset muutu. Usein ihmiset ja asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät.
Muistan, kun havahtuminen kunnon miesten mahtavuuteen jysähti päähäni jokunen vuosi sitten. Sitä ennen olin pitänyt esimerkiksi insinööriä maailman tylsimpänä ammattina. Mutta eihän se ole sitä! Tapasin cocktail-kutsuilla miehen, jolla oli oma maansiirtofirma. Maansiirtofirma! Kerro lisää! Eihän sitä mielenkiintoisempaa keskusteluaihetta melkein edes ole!
Luotettava, rehellinen, nykyaikainen mies on keski-ikäisten deittimarkkinoilla valttia. Monet osaavat hoitaa omat asiansa ilman, että naisen pitää alkaa höösimään miestä milloin missäkin.
##
Naiset ihan itse preferoivat noita miehiä jotka kohtelevat naisia huonosti. Sitten kun olette porsineet ja "kaikki on koettu" hyppäätte pois gullikarusellista.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu tästä.
Miehet kiinnostuvat naisista kun hormonit alkaavat hyrrätä ja kohtelevat näitä pari vuotta hyvin. Menee noin 5-10 vuotta että nainen oppii, että mies haluaa vain sitä yhtä ja on siksi naiselle kiva. Jos nainen ei anna sitä yhtä, mies ei ole kiva.
30-40v nainen arvioi jokaista kohtaamaansa miestä, että onko tuolla minulle sellaista tarjottavaa, minkä vuoksi kannattaa antaa sitä yhtä. 99,9% miehistä ei tarjoa naiselle mitään sellaista, miksi kannattaisi antaa sitä yhtä.
Se on just näin. Seksi ei ole asia joka naisia kiinnostaisi, se on kaikille naisille palkkä kaupankäyntiväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse oon ihastunut 38 v. todella vahvasti, mutta on kyllä erilaista verrattuna teini-ikään sillä tavalla, että järki pysyy paremmin päässä. Onnistun tahdonvoimalla tukahduttamaan ja välttelemään tunteita tarpeeksi etten riudu niissä totaalisesti. Tuntuu itsestäni siltä, että on pakko tehdä niin sillä muuten tuo mies valtaisi kaiken mielessäni ja olisi sellaista kaipuussa riutumista. Nytkin silti ajattelen häntä käytännössä koko ajan. Saatan istua tunteja kuuntelemassa musiikkia tai katsomassa jotain videoita joista hän tulee mieleen. En saa mitään tehtyä.
Oon kieltänyt itseltäni täysin seksuaaliset ajatukset, sillä edes pieni lipsahdus ajatuksissa siihen suuntaan hänestä ja oma kehoni on koko päivän kiihottuneessa tilassa. En voi elää niin.
Eikö jo tuo ole tarpeeksi selvä merkki siitä, että mies ei ole sinulle sopiva, kun riudut tuntikausia
Ihastuneisuus riuduttaa mua aina. Tulee järjetön jano toisen kehoa ja sielua kohtaan. Tottakai se sitten tuntuu mielettömältä kun saa täyttymystä tunteeseen tai edes vaihtaa pari sanaa. Ihastuneisuuden tunteesta en silti kauheasti tykkää. Vakaa rakastaminen enemmän mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Noh nuorempiin miehiin voi ihastua,mutta yli 50-70v ei,ovat jo pappoja.
Ei kyllä oo..itekkin oon yli 70 vuotta ja hyvin pelaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takana on niin paljon pettymyksiä, että ne kyllä hillitsee ihastumisen tunteita hyvin tehokkaasti. Kun on nähnyt kymmeniä kertoja prinssin muuttuvan sammakoksi, alkaa huomata sen kurnutuksen muutaman lauseen jälkeen, vaikka nuorempana olisi mennyt lankaan.
Tämä nimenomaan. Olin hiukan alle nelikymppisenä Tinderin lihamyllyssä, ja jo silloin huomasin että kärsivällisyyteni kaiken maailman ikiteinien, vilkkusilmien ja haihattelijoiden suhteen oli melko vähäistä. Joku olisi varmaan sanonut, että olin "liian nirso", mutta olen oikeastaan sitä mieltä, että olisin voinut olla vielä paljon nirsompi. Nyt olen naimisissa, mutta jos eroaisin, en näkisi mitään syytä etsiä enää ketään. Parisuhteesta on naiselle valtavasti vaivaa.
Jep, siinä saa aika karun katsauksen siihen mitä päällisin puolin normaalilta näyttävät miehet sanovat naisille kun siitä ei ole heille seurauksia. Ja kuinka vähäinen/olematon sielunmaisema miehillä on (olen hetero, voi päteä naisiinkin mutta en heitä deittaile). Yritän aina viedä keskustelua edes vähän "mitä teit tänään" liirumia syvemmälle, mutta se on kuin yrittäisi keskustella uutisista koiran kanssa. Saat enintään jonkun "haha jep mitäs sun iltaan" takaisin. Niin turhaa.
Nekin jotka voivat äkkiseltään vaikuttaa että heillä on jopa persoona, osoittautuvat aina vain copy-paste klooneiksi, kun saman (ekalla kerralla mietityltä vaikuttaneen) viestin saa viikon sisään neljänneltä hepulta. Mistä ne edes kopioi niitä, onko miehillä jokin salainen sivusto josta ne valitsee muutaman viestin väliltä mitä sanoa?! Vai liekö ne saman tekijän botteja...
Vierailija kirjoitti:
Niin miehet kuin naisetkin ihastuvat vielä vanhainkodeissakin.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanoen olisin kyllä melko yllättynyt, jos nyt nelikymppisenä tulisi vielä joku "jalat alta" -ihastuminen, mutta eipä se miehen ikään liity, vaan vielä epätodennäköisempää olisi että jaksaisin kiinnostua jostain nulikasta. Se on kun on tarpeeksi monta kertaa ihmissuhteissa pettynyt ja havainnut että pidemmän päälle jokainen mies alkaa pitää naista itsestäänselvyytenä. Ja toisaalta kun lisääntymisvuodet on takanapäin niin ei ole oikein sitäkään tarkoitusta koko hommassa.
Mulle olis plussaa että "lisääntymisvuodet takanapäin" kun en ole ikinä halunnut lisääntyä.
Pintapuolisesti kyllä, mutta miehen luonteelta ja käytökseltä, elämäntavalta, vaaditaan hyvin paljon enemmän kuin nuorena. Tunteet saattavat siis lässähtää nopeasti henkisistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanoen olisin kyllä melko yllättynyt, jos nyt nelikymppisenä tulisi vielä joku "jalat alta" -ihastuminen, mutta eipä se miehen ikään liity, vaan vielä epätodennäköisempää olisi että jaksaisin kiinnostua jostain nulikasta. Se on kun on tarpeeksi monta kertaa ihmissuhteissa pettynyt ja havainnut että pidemmän päälle jokainen mies alkaa pitää naista itsestäänselvyytenä. Ja toisaalta kun lisääntymisvuodet on takanapäin niin ei ole oikein sitäkään tarkoitusta koko hommassa.
Jokainen mies.... ai että mä nautin näistä spermaviemäreistä jotka kertoo käyneensä kaikki miehet läpi. Tämä IL:n kolumnisti on sentään rehellinen:
##
Kolumni: Keski-ikäisillä miehillä on yksi supervoima, joka on ylitse muiden
Keski-ikäisenä naiset haluavat tasavertaisen kumppanin, eivät mitä
Niin? Hyväksy faktat ja lopeta ulina. Kaikilla on omat oikeutensa, miksi yrität kontrolloida naisia?
Herttaista kun miehiä vihaava spermaviemäri yrittää provoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh nuorempiin miehiin voi ihastua,mutta yli 50-70v ei,ovat jo pappoja.
Ei kyllä oo..itekkin oon yli 70 vuotta ja hyvin pelaa
Mot, ikää 70v ja yhä vain oma pipeli mielessä (kommentoitu kirjoittaja ei millään lailla edes vihjannut elimien "pelaamiseen", pappuus on ulkonäkö, mielentila ja käytöstä, ei liity erektioon) . Ah mitä henkistä kypsyyttä!
Olen maallisen rakkauden saanut jo kokea .Kiitti riitti yhdessä kerrassa,en halua kokea enäö ikinä uudelleen!Vatsa ei kestä heikot hermot!Olen yli viisikymppinen.
Lapset on tehty. Ei tarvitse miestä. Voi hoitaa jälkikasvua. Se on biologinen juttu.
Ainakin itse oon ihastunut 38 v. todella vahvasti, mutta on kyllä erilaista verrattuna teini-ikään sillä tavalla, että järki pysyy paremmin päässä. Onnistun tahdonvoimalla tukahduttamaan ja välttelemään tunteita tarpeeksi etten riudu niissä totaalisesti. Tuntuu itsestäni siltä, että on pakko tehdä niin sillä muuten tuo mies valtaisi kaiken mielessäni ja olisi sellaista kaipuussa riutumista. Nytkin silti ajattelen häntä käytännössä koko ajan. Saatan istua tunteja kuuntelemassa musiikkia tai katsomassa jotain videoita joista hän tulee mieleen. En saa mitään tehtyä.
Oon kieltänyt itseltäni täysin seksuaaliset ajatukset, sillä edes pieni lipsahdus ajatuksissa siihen suuntaan hänestä ja oma kehoni on koko päivän kiihottuneessa tilassa. En voi elää niin.