Työnantajat: Miksi usein ihan sinänsä kiva työ ja työpaikka pilataan karmealla säheltämisellä ja huonosti organisoidulla meiningillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut työelämässä yli kolme vuosikymmentä niin julkisella kuin yksityiselläkin, enkä ole törmännyt tuollaiseen. Joskus on joku hankala esimies ollut, mutta en sen perusteella yleistyksiä tekisi.

Ja jos on ollut siihen on yhdessä mietitty ratkaisuja, eikä haukuttu työnantajaa selän takana. Monilta tuntuu unohtuneen mistä se työyhteisö koostuu, meistä ihmisistä.

N53

Asiat ei muutu tosiaan sillä että kirjoittaa nettiin kuinka päin persettä kaikki on. Siihen perseilyyn pitää uskaltaa puuttua ja esittää myös itse niitä ratkaisuja miten voisi toimia toisin.

Usein työpaikoilla onkin yritetty puuttua, mutta muutaman vuoden päänseinänhakkauksen jälkeen mikään ei ole muuttunut, paitsi työntekijät apaattisiks

Siksi työpaikkaa pitääkin vaihtaa kyllin usein ettei ns leipiinny..

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun siellä on ihmisiä töissä. 

Tää on samaa tasoa kuin huonon kasvatuksen ja nuorison idiotismin puolustelu sillä että "etkö ole itse ollut koskaan lapsi/nuori?". Kyseessä ei ole mikään luonnonlaki, vaan asia johon voi itse aktiivisesti vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilöiden osaamattomuus on syy.

Tämä on totta tai sitten hän on Psyko-paatti. Tämäkin näkyy Suomen konkurssitilastoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut työelämässä yli kolme vuosikymmentä niin julkisella kuin yksityiselläkin, enkä ole törmännyt tuollaiseen. Joskus on joku hankala esimies ollut, mutta en sen perusteella yleistyksiä tekisi.

Ja jos on ollut siihen on yhdessä mietitty ratkaisuja, eikä haukuttu työnantajaa selän takana. Monilta tuntuu unohtuneen mistä se työyhteisö koostuu, meistä ihmisistä.

N53

Asiat ei muutu tosiaan sillä että kirjoittaa nettiin kuinka päin persettä kaikki on. Siihen perseilyyn pitää uskaltaa puuttua ja esittää myös itse niitä ratkaisuja miten voisi toimia toisin.

Usein työpaikoilla onkin yritetty puuttua, mutta muutaman vuoden päänseinänhakkauksen jälkeen mikää

 

Tehty. Leipiintyminen tulee aina vaan nopeammin, kun huomaa että sama sähläys vallitsee joka paikassa ja käy entistä työläämmäksi kun joutuu pahimmillaan käymään läpi samat vaiheet uudessa paikassa, kuin niissä edellisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun siellä on ihmisiä töissä. 

Tää on samaa tasoa kuin huonon kasvatuksen ja nuorison idiotismin puolustelu sillä että "etkö ole itse ollut koskaan lapsi/nuori?". Kyseessä ei ole mikään luonnonlaki, vaan asia johon voi itse aktiivisesti vaikuttaa

 

Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita, eikä suurin osa saavuta niitä korkeimpia. 

Ja kun uusi henkilö tulee niin perehdyttäminen on surkeata. Ja uusi työntekijä saa kyllä kuulla kunniansa. Tämä esiintyy myös kunnissa ja valtiolla. Ei ole ihmekkään ettei Suomi menesty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut työelämässä yli kolme vuosikymmentä niin julkisella kuin yksityiselläkin, enkä ole törmännyt tuollaiseen. Joskus on joku hankala esimies ollut, mutta en sen perusteella yleistyksiä tekisi.

Ja jos on ollut siihen on yhdessä mietitty ratkaisuja, eikä haukuttu työnantajaa selän takana. Monilta tuntuu unohtuneen mistä se työyhteisö koostuu, meistä ihmisistä.

N53

Asiat ei muutu tosiaan sillä että kirjoittaa nettiin kuinka päin persettä kaikki on. Siihen perseilyyn pitää uskaltaa puuttua ja esittää myös itse niitä ratkaisuja miten voisi toimia toisin.

Jos puutut niin seuraavassa yt:ssä olet ulkona. Näin se menee, vaikka esittäisit asiat kuinka rakentavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kuinkahan mones organisaationmuutos menossa. Joka kerta menee vuosia toipumiseen ja että joten kuten homma toimisi. Sitten tulee uusi organisaatiomuutos, jotta kaikki toimisi paremmin. Älytöntä valtion rahiojen haaskausta. Nyt meillä on sekava organisaatio, esimiehiä ja vaikka mitä tittelinpyörittäjiä ja kukaan ei tiedä mistään mitään tai tiedä, mikä on kenenkin vastuulla. Ja homma menee hääräilyksi. Mutta ainakin johtajille tuntuu pestejä riittävän ja säästöpaineiden alla palkkaakin. Ja joku ehdotti että viekää eteenpäin, mitä se auttaa kun siihen organisaatiomuutokseen sokeana tuijotetaan ja eihän kukaan koskaan sano, et eihän tää toiminutkaan. Siinhään menisi kasvot!

Yliopistoissa sama juttu: opettajilta ja tutkijoilta viedään amanuenssit ja sihteerit ja laitetaan työntekijät palvelemaan itse itseään kankeiden sovellusten kautta. Tukipyyntöjä voi laittaa sähköpostilistoille. Mutta hallinnon herroille ja rouville riittää sihteereitä niin, ettei tarvitse edes omaa kalenteria katsoa, ja jostain kumman syystä erilaisia johtajia ja kehittäjiä ja suunnittelijoita on aina vain enemmän, samoin byrokratiaa. Pelkästään opetuksen suunnittelusta on tehty kuormittava ja byrokraattinen prosessi.

Ei osata johtaa eikä organisoida

Toimin itse työnjohdossa, eli linkkinä asiakkaan ja meidän työntekijöiden välillä.

Meidän alalla se menee usein niin, että asiakas tulee sisään todella vajavaisilla lähtötiedoilla ja lupailee että "ei mikään kiire, tulkaa kun ehditte, tehkää niinkuin parhaaksi näette, se saa sit maksaa sen mitä se maksaa ymym" annetaan tyyliin vapaat kädet.

Sitten seuraavan viikon maanantaina klo 7 tulee vihaisia puheluita että "miksette jo tule, tää ja tää homma ei sitä saa maksaa mitään, valmista pitää olla päivämäärällä x ja y, tiedättekö yhtään kuinka kalliiksi tämä tulee minulle kun ette olekaan jo nyt töissä (vaikkei edes aloituspäivää ole sovittu, eikä sopimustakaan allekirjoitettu), jos teiltä ei ukkoja ala kohta tulemaan tontille niin perutaan kaikki!!."

Kyse on kuitenkin karkeasti sadan tuhannen euron keikoista, niin ei sitä ihan kevyesti viittis niille kintaalla viitata, vaan on tanssittava asiakkaan pillin mukaan..

Kun asiakas sekoilee, työnjohto sekoilee, kun työnjohto sekoilee, se näkyy työntekijöille sekoiluna. Mutta kokonaisuutta ajatellen, töitä riittää ympäri vuoden ja se takaa meille kaikille firmassa työpaikan ja toimeentulon. Jos haluaisi sekoilun minimiin, pitäisi monta keikkaa vuodessa hylätä jo tarjouspyyntövaiheessa ja se taas tarkoittaisi että hommia olisi vain 6-8kk vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun siellä on ihmisiä töissä. 

Tää on samaa tasoa kuin huonon kasvatuksen ja nuorison idiotismin puolustelu sillä että "etkö ole itse ollut koskaan lapsi/nuori?". Kyseessä ei ole mikään luonnonlaki, vaan asia johon voi itse aktiivisesti vaikuttaa.

Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla ja teoilla on jotain merkitystä ja he vain alistuvat olosuhteisiin. Mitä enemmän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut työelämässä yli kolme vuosikymmentä niin julkisella kuin yksityiselläkin, enkä ole törmännyt tuollaiseen. Joskus on joku hankala esimies ollut, mutta en sen perusteella yleistyksiä tekisi.

Ja jos on ollut siihen on yhdessä mietitty ratkaisuja, eikä haukuttu työnantajaa selän takana. Monilta tuntuu unohtuneen mistä se työyhteisö koostuu, meistä ihmisistä.

N53

Asiat ei muutu tosiaan sillä että kirjoittaa nettiin kuinka päin persettä kaikki on. Siihen perseilyyn pitää uskaltaa puuttua ja esittää myös itse niitä ratkaisuja miten voisi toimia toisin.

Jos puutut niin seuraavassa yt:ssä olet ulkona. Näin se menee, vaikka esittäisit asiat kuinka rakentavasti. 

Eli alistut olosuhteisiin koska pelkäät. Ja se on työnantajan vika? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilöiden osaamattomuus on syy.

Miksi et ole itse esihenkilö? 

Siksi, että kukaan ei voi itse päättää olevansa esihenkilö. Osaamista, kokemusta ja kyseiseen työhön sopivuutta enemmän valinnassa painaa suhteet, pärstäkerroin ja taito mielistellä ylempiä esihenkilötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut työelämässä yli kolme vuosikymmentä niin julkisella kuin yksityiselläkin, enkä ole törmännyt tuollaiseen. Joskus on joku hankala esimies ollut, mutta en sen perusteella yleistyksiä tekisi.

Ja jos on ollut siihen on yhdessä mietitty ratkaisuja, eikä haukuttu työnantajaa selän takana. Monilta tuntuu unohtuneen mistä se työyhteisö koostuu, meistä ihmisistä.

N53

Asiat ei muutu tosiaan sillä että kirjoittaa nettiin kuinka päin persettä kaikki on. Siihen perseilyyn pitää uskaltaa puuttua ja esittää myös itse niitä ratkaisuja miten voisi toimia toisin.

Näin on tehty ja sen jälkeen on näytetty ovea. 

Vierailija kirjoitti:

Toimin itse työnjohdossa, eli linkkinä asiakkaan ja meidän työntekijöiden välillä.

Meidän alalla se menee usein niin, että asiakas tulee sisään todella vajavaisilla lähtötiedoilla ja lupailee että "ei mikään kiire, tulkaa kun ehditte, tehkää niinkuin parhaaksi näette, se saa sit maksaa sen mitä se maksaa ymym" annetaan tyyliin vapaat kädet.

Sitten seuraavan viikon maanantaina klo 7 tulee vihaisia puheluita että "miksette jo tule, tää ja tää homma ei sitä saa maksaa mitään, valmista pitää olla päivämäärällä x ja y, tiedättekö yhtään kuinka kalliiksi tämä tulee minulle kun ette olekaan jo nyt töissä (vaikkei edes aloituspäivää ole sovittu, eikä sopimustakaan allekirjoitettu), jos teiltä ei ukkoja ala kohta tulemaan tontille niin perutaan kaikki!!."

Kyse on kuitenkin karkeasti sadan tuhannen euron keikoista, niin ei sitä ihan kevyesti viittis niille kintaalla viitata, vaan on tanssittava asiakkaan pillin m

Sekin on totta ettei asiakas osaa olla asiakas. Olemme ihan hemmetin epätäydellisiä ja meidän on vaikea kestää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Toimin itse työnjohdossa, eli linkkinä asiakkaan ja meidän työntekijöiden välillä.

Meidän alalla se menee usein niin, että asiakas tulee sisään todella vajavaisilla lähtötiedoilla ja lupailee että "ei mikään kiire, tulkaa kun ehditte, tehkää niinkuin parhaaksi näette, se saa sit maksaa sen mitä se maksaa ymym" annetaan tyyliin vapaat kädet.

Sitten seuraavan viikon maanantaina klo 7 tulee vihaisia puheluita että "miksette jo tule, tää ja tää homma ei sitä saa maksaa mitään, valmista pitää olla päivämäärällä x ja y, tiedättekö yhtään kuinka kalliiksi tämä tulee minulle kun ette olekaan jo nyt töissä (vaikkei edes aloituspäivää ole sovittu, eikä sopimustakaan allekirjoitettu), jos teiltä ei ukkoja ala kohta tulemaan tontille niin perutaan kaikki!!."

Kyse on kuitenkin karkeasti sadan tuhannen euron keikoista, niin ei sitä ihan kevyesti viittis niille kintaalla viitata, vaan on tanssittava asiakkaan pillin m

Joo, tuttua. 

Tällaisessa mitataan kyky ennakoida:  jos etukäteen tiedetään että liian usein tilanne menee juuri tuollaiseksi, on työnjohdon ja esimiesportaan tehtävä ennakoida se jo valmiiksi ja varautua sopivilla keinoilla.  Tällöin sen sekoilun vaikutukset on edes hieman lievemmät. 

Pitää olla namimania, tahtotilaa ja pöhinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esihenkilöiden osaamattomuus on syy.

Miksi et ole itse esihenkilö? 

Siksi, että kukaan ei voi itse päättää olevansa esihenkilö. Osaamista, kokemusta ja kyseiseen työhön sopivuutta enemmän valinnassa painaa suhteet, pärstäkerroin ja taito mielistellä ylempiä esihenkilötä. 

Niin, se vaatii työtä ja ponnisteluja. Ensin ei viitsitä koulussa katsoa sinne taululle ja haukutaan muita opettajan perseen nuolijoiksi ja sitten tullaan työelämään jatkamaan siitä mihin koulussa jäätiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut työelämässä yli kolme vuosikymmentä niin julkisella kuin yksityiselläkin, enkä ole törmännyt tuollaiseen. Joskus on joku hankala esimies ollut, mutta en sen perusteella yleistyksiä tekisi.

Ja jos on ollut siihen on yhdessä mietitty ratkaisuja, eikä haukuttu työnantajaa selän takana. Monilta tuntuu unohtuneen mistä se työyhteisö koostuu, meistä ihmisistä.

N53

Asiat ei muutu tosiaan sillä että kirjoittaa nettiin kuinka päin persettä kaikki on. Siihen perseilyyn pitää uskaltaa puuttua ja esittää myös itse niitä ratkaisuja miten voisi toimia toisin.

Näin on tehty ja sen jälkeen on näytetty ovea. 

Ja perseilyyn on todella vaikeaa puuttua silloin kun ei edes kerrota miksi täysin toimiva toimintatapa halutaan esimiehen käskystä vaihtaa toiseen. Hän suunnittelee mitä ruvetaan tekemään ja saa jo heti palautetta ettei tule onnistumaan syystä a, b, c. Ei ota kuuleviin korviinsa vaan runnoo muutoksen väkisin läpi. Jälleen, sitten kun se toimintatapa ei toimi, kuten työntekijät täysin tiesivätkin, palaute menee kuuroille korville. Miten esität mitään ratkaisuja kun esihenkilö ei ole missään vaiheessa kertonut mikä muu on toimintatavan muutoksen syy kuin hänen oma tarpeensa pönkittää omaa johtajuuttaan? Hänen oma halunsa sanella ja määrätä?

Täysin sama kokemus. Olen työpaikassa jossa mitään ei kerrota alaisille. Jos tulee joku muutos niin yhdelle kerrotaan ja sitten toivotaan että muutkin saa tietää jotenkin. Kun tämä yksi sitten kertoo asian muille niin muut käyvät kysymässä ja varmentamassa asian esimiehiltä. Onneksi työ on ihan perustyötä eikä ihmishengistä ole kyse.

Esim työvuorot voi vaihtua ilman että työntekijä tietää. Ja sehän on laitonta.