Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapset pienellä ikäerolla?

13.04.2007 |

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia siitä, miten arki on sujunut kahden pienen kanssa. Onko lapsista seuraa toisilleen, onko valtavan rankkaa jne.? Meillä on esikoinen nyt 11 kk ja juuri tein plussatestin. Lasten ikäeroksi tulisi n. 1v7kk, ja hiukan pelottaa, että miten selviän kotona pienten kanssa. Toisaalta olen tosi onnellinen plussasta ja odotan innolla toista lasta meille.

Minttuli79 4+3

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
13.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei ihan noin pienellä ikäerolla, mutta 1v11kk kuitenkin. Ja siihen päälle, että kummatkin olivat pahasti allergisia ja meidän perheessä ei nukuttu vuosiin. Silti olen niiiiin tyytyväinen, että lapset syntyivät niinkin peräkkäin. Aika nopeasti heistä oli seuraa toisilleen ja koin, että paljon helpompaa ja mukavampaa kuin yhden kanssa. Kaiken kaikkiaan ihanaa aikaa oli vaikka väsy painoikin.

Onnea raskauteen:)

Vierailija
2/5 |
13.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kolme pientä lasta ja ekan ja tokan ikäero on 1v1kk ja tokan ja kolmannen ikäero on 1v2vk ja ihan hyvin olen jaksanut tyttöjen kanssa ja tekis mieli saada jo se pikku nelonenkin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3/5 |
13.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kahden vanhimman ikäeroksi tuli vain 1v1kk. Odotusaika oli ihan ok, kroppa ei ehtinyt kunnolla palautua edellisestä, mutta suuria ongelmia ei ollut. Kaikkein pahimpana pidin ensimmäistä 3kk, kun molemmat olivat vaipoissa, toinen oli kiinni rinnassa ja toistakin piti välillä syöttää, kun ei itse kaikkia vielä osannut. Yöt oli alussa aika katkonaisia, ja kun miehestä ei aina apua ollut pitkien työpäivien takia, olin välillä aika kuitti. Kun nuorempi oli suunnilleen vuoden, kaikki oli ihan toisin. Lapsista on siitä lähtien ollut seuraa toisilleen, ei ole välttämättä tarvinnut kavereita kylältä etsiä. Mustasukkaisuutta ei ollut ollenkaan, esikko oli vielä sen verran pieni, ettei osannut vaatia omaa aikaa sen kummemmin.



Kai se on vähän persoonastakin kiinni, ja tietysti lapsista. Meidän lapset ovat kaikki olleet helppoja, hyviä nukkumaan ja syömään.

Vierailija
4/5 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mut en osaa pelätä. Suurta perhettä olen aina halunnut ja kyllä se sit lähtee rullaamaan omalla painollaan ja löytyy keinot. Meille tulossa kolmas vuodenvaihteessa..noin ja nämä kaksi edellistä ovat nyt iältään 2v7kk ja 1v eli ei kauhean suurella erolla tule kolmaskaan :)

Välillähän tuntuu ettei kädet riitä ei millään mutta kummasti pärjätään. Mies kiinni maatilassa mut on aina lähellä hätävarana jos en pärjääkkään vaikka muuten ei kauheasti kerkee autella.

Isoveli on suuren suuri apu pikku siskon hoidossa. Ollut ihan alusta asti. Olen siis ottanut hänet mukaan ihan kaikkeen " toisitko vaipan, pitäisitkö pulloa" jne. Ja veli innoissaan kun on saanut olla tärkeä :D

Kyllä se elämä lutviutuu. Voi se olla rankkaa yhdenkin kanssa ja onhan lapsista iän myötä seuraa toisilleen.



Kanelinen rv 4+6 tai jotain ;)

Vierailija
5/5 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva kuulla, että hyvin on sujunut. Eiköhän mekin sitten aikanaan pärjätä. Huomasin just, että tuolla vauva-puolella oli melkein sama otsikko, sieltä löytyy lisää kokemuksia asiasta.