Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisin? Paniikkihäiriöstä..
13.04.2007 |
mulle on tainnut iskeä sellainen nyt yli kolmikymppisenä...
Piti aloittaa uudessa työssä, vein lapsen hoitoon ja menin töihin... kävelin ohi työpaikan koska en vaan pystynyt menemään sinne.
Iltaisin ennen nukahtamista tuntuu kuin kurkku turpoaisi, en saa henkeä, rinnasta pistää. Sama isoissa kaupoissa. Tuntuu et pyörryn hetkenä minä hyvänsä.
Tää on niin invalidisoivaa!
Tuntuu et kaikki räjähtää käsiin. Valehtelen jopa miehelle että käyn töissä vaikka en pysty!
Hoidan kodin, lapset, ja tuntuu et en muuhun kykene. Mua vaan nukuttaa, jos olen kotona yksin nukun ja nukun.
Kommentit (9)
paljon erilaista. Itselläni kova fyysinen pahoinvointi julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa, esim kassalla asioidessa, luokassa, vierailla...
Se on todella rajoittavaa, mutta itse olen yrittänyt parantaa tilannetta " kohtaamalla pelot" . Tilanne on kohentunut huomasti, vaikka vielä vaistomaisesti välttelee tiettyjä tilanteita.
Siihen on lääkkeitä, mikäli kokee ettei yksikseen jaksa ilman apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkärille yhtä tavallinen kuin antibiotti määrätä, ei tartte hävetä. ja iso apu noista lääkkeistä on!
vie paniikin ja jännityksen tunteen multa pois, kai sit voi eri ihmisille määrätä eri juttuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa ihmeessä aika ihan vaikka yleislääkärille ja kerro ongelmastasi. Hän toivottavasti osaa ohjata sinua eteenpäin. Kysymys voi olla masennuksestakin, siihen saattaa usein kuulua tuon tapaiset oireet... Nyt on tärkeintä mennä rohkeasti juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa, apua saat kyllä. Tänä päivänä tuntuu, että tosi monella on jossain elämänsä vaiheessa jonkinlaista oiretta, se ei ole enää ( onneksi ) mikään häpeä. Voimia sinulle ja tsemppiä kovasti!
Käytössä seronil(mielialalääke) ja oxamin(rauhoittava) jännitykseen ja ahdistuneisuuteen 1-3krt päivässä.
Näillä pärjäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut on noloa ton työnantajan puolesta! Eikä tää ole eka kerta... musta tuntuu että vaadin iteltäni liikaa, kun nyt ihan oikeesti pitäis keskittyä omaan paranemiseen.
Meillä kuitenkin on neljä lasta, joilla kahdella koulussa ollut ongelmia. Eli vaativat multakin enemmän henkisesti.
Pystyn kyllä hoitamaan heidät hyvin, mutta itseni hoitaminen on toinen juttu.
t AP
Alue: Aihe vapaa
jos ei auta, lääkäriin hakemaan mielialalääkkeitä.
t. itsekin paniikkihäiriöinen