Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävät hylkäävät kriisissä
10.10.2025 |
Syöpädiagnoosi tuli ja samantien ystävät hylkäsivät. Olen kysellyt perään ja kertoivat minun olleen liian raskasta seuraa. Olen tietenkin halunnut puhua hoidoista, kuolemanpelosta ja muista aiheista, halunnut käsitellä näitä ystävien kanssa sen sijaan että olisin jäänyt yksin ajatusteni kanssa.
Tuntuu todella pahalta. Olen käymässä läpi kriisiä ja ne ystävät, joihin luotin, eivät halua olla tekemisissä enää. Ymmärrän että olen ollut raskasta seuraa ja heillä on varmasti omia ongelmia, lapset, työt, parisuhteet jne. Mutta olisin odottanut jotain tukea, sillä olisin itse valmis auttamaan raskaissa tilanteissa ja olen auttanutkin, mm. avioeron aikana hoitanut lapsia ja tarjonnut yösijaa.
Onneksi vähemmän tutut ihmiset ovat tarjonneet apua. Etäisempi työkaveri tarjosi keskusteluapua ja naapuri kaupassakäynti ja siivousapua. Terapiaan sain myös varattua ajan. En vain jaksaisi, käyn läpi raskasta elämänvaihetta ja samalla joudun kokemaan hylkäämisen tunnetta. Yritän mielessäni kuitenkin ajatella, että ystävillä on omat ongelmansa ja heille on liian raskasta tukea minua. Tämän viestinkin perusteella kuulostan raskaalta.
Kokemuksia?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuulostat! Sairastuin itse vakavasti yli vuosi sitten ja minulla on ihana ystävä, joka ulkoilutti minua usein. Mutta emme puhuneet sairaudestani, itseasiassa en jaksanut juurikaan puhua mitään näillä kävelylenkeillä, koska olin niin poikki. Mutta kuuntelin mielelläni hänen juttujaan ja nautin ihanasta syyskesän säästä. En edes halunnut puhua sairaudestani, halusin hetken olla normaali. Sain mielestäni ihan tarpeeksi puhua lääkäreiden ja hoitajien kanssa, ystävien kanssa halusin puhua muusta.
Ap sun tapauksessa sinä tarvitse ihan oikean terapeutin jolle puhua asiasta. Ystävältä ei voi olettaa tälläistä palvelua. Ensin puhut asiasi läpi terapeutin kanssa ja sitten asiasta voi puhua kevyesti ystävien kanssa niin ettei heidän tule kannatella sinua ja kokea itseään terapeutiksi. Syöpä on vaikea aihe, täysin eri kuin avioero jne. Siinä on kyse kaikesta mitä liittyy kuolemaan. Eivät sinun ystäväsi välttämättä halua keskustella kuolemaan liittyvistä asioista, ihmiset eivät yleensä halua kuin vasta kun ovat pakon saattelemina näin tekemään. Tästä syystä tarvitse terapeutin, ammattiauttajan jonka kanssa asiasta keskustella. Oletan että käytit ystäviäsi terapeuttina ja siksi he katosivat. Ei tavallisella pulliaisella ole kapasiteettia olla terapeutin roolissa. T. Syöpäsairaalle läheiselle omaishoitajaa toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaistukea syöpäpotilaalle, ole hyvä.
https://syopapotilaat.fi/tukea/
https://kaikkisyovasta.fi/palvelut/vertaistuki-2/
Sinun pitää ymmärtää että ystäviesi elämässä on tosiaan paljon muutakin kuin vain sinun syöpäsi ja siitä kanssasi keskusteleminen.
Otan osaa tilanteeseesi!
Ystäviä ei saa käyttää hyväksi. He olisivat varmasti tukeneet sinua kukin omalla tavallaan, siten kuin osaavat. Toiset kuskaamalla hoitoihin, toiset tuomalla ruokaa, kävelylle jne. Varmasti joukossa olisi myös voinut olla läheisriippuvainen ystävä, joka ei koe elävänsä ellei saa auttaa.
Pyydä anteeksi ystäviltäsi, jos olet mennyt rajan yli. Kyllä he varmasti ovat vielä ystäviäsi. Heidän ei vain kuulu kantaa taakkaasi täysin vaan olla sivustaseuraajina tukena! Tarvitset heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt kukaan jaksa kuunnella kokoaikaa. Terapeutit on sitä varten
Joo, paitsi syövän sijaan minut r aiskattiin ja pahoinpideltiin. Ja sukulaiset asettuivat tekijän puolelle, koska kuviossa oli myös lapsi, ja tekijä esitti heille muuta kuin mitä oli. Kun yritin puolustaa itseäni, minua kohtaan vastaan hyökättiin huonosta käytöksestä. Lähes tapoin itseni tuolloin. Kaikki ihmissuhteet menivät uusiksi. Nämä hirviöt sen kun jatkoivat omia elämiään.
Eipä siinä. Veikkaanpa että löydät tältäkin palstalta enemmän ihmisiä, jotka ovat käsitelleet ja päässeet yli kuolemanpelosta ja syövästä, kuin kavereistasi. Muistat sitten vaan heittää heidät junan alle kun tulee heidän vuoronsa olla pulassa, etkä kohtele heitä paremmin kuin he sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo ystäviä muutenkaan. Eli jos sairastuisin niin enpä vois kertoa siitä muille kuin miehelleni. Ja toivon etten kuormittaisi liikaa. Todellakaan ystävät eivät jaksaisi kuunnella niin vakavia aiheita. Hae vertaistukea muilta sairastuneilta. Tai tee Iltikseen juttu, kuten Olga Temonen. Sylettää lukea joka päivä sairaskertomuksia netistä. Ketä kiinnostaa, muita kuin samaan sairastuneita.
En osaa kummemmin kommentoida, minuun on joku kaveri pitänyt viimeksi oma-aloitteisesti yhteyttä reilu 20 vuotta sitten. Sen jälkeen ollut hiljaisempaa ystävärintamalla. M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kontrasti muuten että tässä ketjussa ap:ta syytetään liiallisesta kuormittavuudesta, mutta kun toisessa ketjussa oli puhe siitä että kuinka paljon pitää jonkun PANOSUHTEEN vuoksi sietää paskaa kaverilta, niin siinä pitäisikin olla tukena. Häpeällistä touhua.
Itsellä ei ole kokemusta tuosta sairaudesta, mutta sen olen ymmärtänyt, että positiivinen ajattelu on kaiken paranmisen keskiössä. Ja että pharma ei tuota terveyttä vaan sairautta. Jos ja kun selätät syövän, lopeta ainakin kaikkien lääketieteellisten palveluiden käyttö.
Tuttu tilanne. Ystävät joiden kanssa olin ollut yhteyksissä lähes jokapäivä, katosivat kuin kus lumeen kun sairastuin. Täälä sain vastaukseksi, että ei kukaan halua riippakiveä elämäänsä. Itse olin kuitenkin kuskannut näitä ympäriinsä, koska kummallakaan ei ollut autoa. Kuunnellut kaikki avioerohuolet ja uudet miesytstäväpettymykset ym. Kyydit kyllä kelpasivat, ja kuuntelija mutta kun pitäisi olla minulle läsnä, niin ei jaksetakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään negatiivista ei nykyään kestetä. Kaiken on oltava positiivista hypetystä.
Olen itse vakavasti monisairas ihminen, viimeksi kuolema oli lähellä elokuussa. Päällepäin näytän kuitenkin suht normaalilta ja käyn päivätöissä, tosin siellä en pysty juuri mitään tekemään. Voi olla etten joulua näe, tai voi olla että näen niitä montakin.
Edes oma äitini ei tiedä terveydentilastani, saatikka että alkaisin vaivoillani naapureita ja ystäviä vaivaamaan. En halua heitä rasittaa asialla. Jarno 82
No ajattele niin että sait kokea ketkä ovat avuksi sinulle ja voit muuttaa elämääsi niin, että olet näille hyville ihmisille avuksi vuorostaan, kun tarve tulee. Harva saa tälläisen reality checkin kokea, jossa veri punnitaan. Toki aikaisempien kommentoijien kanssa olen samaa mieltä, että et voi liikaa rasittaa ystäviäkään. Ja etäisen ihminen ja terapeutin on jopa helpompi kuunnella huoliasi, sillä ne eivät mene läheisyyden takia tunteisiin niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitään negatiivista ei nykyään kestetä. Kaiken on oltava positiivista hypetystä.
Ei negatiivisia valittajia jaksa. Ap on siitä onnellisessa asemassa, että ainakin sai suoraan palautetta eli ystävät arvostavat häntä.
Ne ovat sitten entisiä ystäviä. Usko huviksesi, tulet toimeen ilman heitä.
Kun lapseni teki itsemurhan, silloiset ystäväni kuvittelivat että olin tuoreessa surussani erityisen vastaanottavainen HEIDÄN huolilleen. Kun en jaksanut ottaa kantaa enkä toimia heidän kaatopaikkanaan, yhteydenpito jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään negatiivista ei nykyään kestetä. Kaiken on oltava positiivista hypetystä.
Ei negatiivisia valittajia jaksa. Ap on siitä onnellisessa asemassa, että ainakin sai suoraan palautetta eli ystävät arvostavat häntä.
Älä sinäkään sitten valita, jos kohdalle osuu.
Ei nuo mitään ystäviä ole. Ne ystävät etsitään nyt, juuri tuossa tilaneteessa noista siivoojista ja kaupassa kävijöistä.