Traumakemiasuhteen toinen osspuoli

Vierailija kirjoitti:

Toisen käytöstä ei voi muuttaa, mutta omaa voi. Se ei silti tarkoita, että moraalisesti kumpikin on yhtälailla vastuussa siitä, mitä tapahtuu, jos toinen on väkivaltainen. Tämä tuntuu olevan kummallisen vaikea ymmärtää. 

Olin itse suhteessa, jossa mies esitti kuolevansa sydänkohtaukseen, kun sanoin hänelle vastaan, koska tiesi minun menettäneen läheiseni äkillisesti aiemmin. Kun se julmuus ja manipulointi on tätä tasoa, syntyy sellaisia traumasidoksia jota ei normaalista ympäristöstä käsin voi ymmärtää.

Minullekin on tehty noin ja vielä pahemmassa asiassa. Tuossa ei ole muuta kuin yksi vaihtoehto: ymmärtää miten absoluuttisen paha ja sadistinen toinen osapuoli on. Tuollainen ei ole tervettä manipulaatiota vaan ihan puhdasta pahuutta. Miksi tällaisen tahon kanssa haluaisit olla tekemisissä? Mitä väliä sillä on, mitä hänellä on sinulle tarjottavanaan, kun hän on sadistinen ja pahoinpitelee sinua? Tämä ei voisi olla kauempana rakkaudesta.

Siinä keinussa huojuu niin kauan, kunnes kykenee tunnetasolla kohtaamaan sen kuvion opetuksen. Usein tuollaiseen jää koukkuun, koska se muistuttaa jostakin aiemmasta satuttavasta suhteesta tai kokemuksesta, jota ihminen ei ole vielä kohdannut. Täytyy kohdata mikä se alkuperäinen haava on. Muuten ihminen toistaa tuota kaavaa aina vain. Joskus se ongelma voi olla niin syvällä, ettei se ole edes tietoisuudessa. Se täytyy vain kaivaa sieltä ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta lätinät, sekoilu ja aikuistu. Niin kaikki selvinneet ovat joutuneet tekemään, ottamaan lopulta vastuun elämästään.

Häh? No niinhän minä yritän. En valittanut, haluaisin vain ymmärtää mikä on se mikä kummatkin tässä pitää. Jos en saa omasta päästäni kuminauhaa katkeamaan, voisiko sen saada toisesta päästä. Miten muuttuisin niin mielenkiinnottomaksi että toinen antaisi olla.

Ap

Tuo on kyllä ihan aloittelijan virheitä, että elätellään toivetta suhteen toisen osapuolen käytöksen muuttumisesta. Vain omaan toimintaan ja käytökseen voi vaikuttaa!

Toisen käytökseen voi toki pyrkiä vaikuttamaan, mutta onko se ihan tervettä? Ainakin joskus molempien käytös epäterveissä suhteissa on epätervettä, eikä vaan sen pahan toisen

Vierailija kirjoitti:

Siinä keinussa huojuu niin kauan, kunnes kykenee tunnetasolla kohtaamaan sen kuvion opetuksen. Usein tuollaiseen jää koukkuun, koska se muistuttaa jostakin aiemmasta satuttavasta suhteesta tai kokemuksesta, jota ihminen ei ole vielä kohdannut. Täytyy kohdata mikä se alkuperäinen haava on. Muuten ihminen toistaa tuota kaavaa aina vain. Joskus se ongelma voi olla niin syvällä, ettei se ole edes tietoisuudessa. Se täytyy vain kaivaa sieltä ylös. 

No sehän se tässä on, mitä ne sen mainitun toisen ketjun uhriutuvat "Miksi minä aina joudun kuuntelemaan ystävääni joka palaa huonoon suhteeseen" -kirjoittelijat eivät tajua. Ihminen, joka pysyy, palaa, hakeutuu uudelleen satuttaviin ihmissuhteisiin ei ole samanlainen kuin se, joka hengailee tervehenkisissä, henkistä kasvua edistävissä suhteissa, vaan hänen taustallaan on aina jotain todella pahaa kaltoinkohtelua lapsuudessa, jonka takia itsetunto ja käsitys siitä, mikä ansaitsee, ei ole kehittynyt normaalisti. Ainoa lääke on auttaa ymmärtämään, että ansaitsee parempaa tai poistua hokemasta, miten typerä ihminen on. Kyse on niin syvistä haavoista, että ymmärtäminen ja paraneminen kestää. Kärsivällisyyttä, rakkautta ja valoa kaikille jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Usein omat traumat. Olen itse ollut kerran tällaisessa suhteessa. Koin ensinäkemältä että mies on sielunkumppani, että nyt löytyi Se Oikea. Aloin jopa epäillä, että ehkä jutuissa menneistä elämistä on jotain perää, koska tuntui että olen tuntenut hänet aina, vaikka ensi kertaa tässä elämässä tapasin.

No, myrskyisä ja kamala trauma bond suhdehan siitä tuli. Yhteen sopivat meidän traumamme kaukaa lapsuudesta, niin syvälle tiedostamattomaan painetut että sitä ei tiedostanut itse ollenkaan, vaan romantisoi asian lähes yliluonnolliseksi sielunkumppanuudeksi. 

Mutta sitä se vaan oli, että alkoholistiperheen lapsi, auttajapoika mutta myös rooliaan vastaan raivoisasti kapinoiva löysi minut, joka kärsin omista traumoistani jotka sopi hänen tarpeisiin yhteen kuin nyrkki silmään. Hän sai taas autettavan, kuten oli auttanut äitiään lapsena, mutta pian alkoi väkivaltainenkin kapina irti siitä roolista. Minä taas olin oman taus

Voi kai suhteessa silti olla jotain muutakin. Kun ihminen on kuitenkin enemmän kuin pelkät traumat.

Et voi piiloutua trauman taakse selittelemällä, että kun sulla on nyt tällainen trauma, niin pitää olla koko ajan on off.

Niin kauan kun et ota vastuuta omasta elämästäsi, omasta onnellisuudesta ja mahdollisesti lapsiesi onnellisuudesta, toistat tuota samaa paskaa.

Tännehän oli tullut hyviä viestejä. Kiitos sinullekin, joka käskit lopettaa uhriutumisen. Ehkä minä olenkin ottanut uhrin aseman, vaikka itse olen tietoisesti tähän jäänyt. Vaatii vain niin paljon voimia irrottautua kun toinen ottaa tiukemman otteen. Nyt etsin työkaluja purkaa kuvion. 

Kyllä minä tiedän ettei tässä mitään rakkautta ole, liekö sitä minunkaan puoleltani vaikka niin luulin joskus. Omakin käytökseni on muuttunut epäterveeksi, olemme kuin myrkkyä toisillemme. Mitä enemmän joudun pitämään puoliani, sitä kamalampaa kaikesta tulee. Ei mieskään täysin paha ole, rikkinäinen kuten minäkin. Eri tavoin vain. Ap