Puoliso haluaa lapsen joskus, omat tunteeni ovat nämä.
Minulla on ollut viimeiset pari vuotta tuleva ja menevä vauvakuume, joka on kadonnut nyt viimeisien kuukausien aikana täysin. Päinvastoin kuin kai yleensä, lähipiirin lisääntymiset on se joka vähensi tätä. Jaksoin fiilistellä ja hypettää lasta näiden kanssa kun se oli vielä ajatuksen tai raskauden tasolla, tai vastasyntynyt, mutta heti kun noista katosi se uutuudenviehätys niin tuli sellainen olo että ai, tässäkö tämä olikin. En tietenkään sano tätä ääneen, mutta oloni on sellainen että tämähän on todella onttoa puuhaa.
Muiden lapset eivät ole ikinä aiheuttaneet mitään ihastelua, vaan reaktioni on mennyt neutraalista negatiivisempaan. Nykyään kun jonkun lapsi vetää raivarit ja päässäni välähtää että saatan olla itse joskus se äiti tuossa tilanteessa, tulee sellainen päässä humiseva ahdistus. Ei ei ei.
Mitä pidemmälle kirjoitan tätä sitä enemmän toivon jotain kaiken korjaavaa hormonisekoamista josta aina puhutaan. Kaiken tämän lisäksi suvussani on sairautta, kehitysvammaisuutta ja hankalia raskauksia normaalia enemmän. Tätä lähisuvussa ikäni seuranneena tiedän jo nyt että en jaksaisi hoitaa sairasta lasta, vaan nostaisin kädet pystyyn ja lapsi lähtisi laitokseen tai minä karkuun.
Kommentit (21)
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Ongelma on se ettei ap tiedä haluaako hän lapsen vai ei. Kannattaa opetella lukemaan.
Ap, sanoisin että älä hanki ellet ole täysin varma että haluat. Maailmassa on jo liikaa porukkaa, tänne ei tarvita yhtään fomo-vauvaa lisää.
Sano aina kun haluaa seksiä en tiedä haluanko nyt täytyy miettiä jos vaikka ensi vuonna haluaisin
Ehdota miehelle että maksaa kohdunvuokrauksesta sinulle 100 000e ja ottaa lapsen täyshuoltajuuden. Katsotaan miten halukas hän lasta kohtaan sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Niinpä eikä tarvitse odotella edes että puoliso eroaa. Voi elellä omaa elämäänsä muutenkin ihan rauhassa ja vaihtaa vaikka puolisoa kun tulee parempi vastaan. Tuskin nämä naimisissa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on jo liikaa porukkaa, tänne ei tarvita yhtään homo-vauvaa lisää.
No ei tosiaankaan tarvita, niin.
Niitä on jo ennestäänki kaikkialla ihan liikaa, joka kaupungin ja pienemmänkin paikkakunnan riikinkukkomarssilla tuhansia joka vuosi.
Ei kiitos tätä lajia enää, ei kiitos homo-vauvoja.
Kenraali Kikkeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Ongelma on se ettei ap tiedä haluaako hän lapsen vai ei. Kannattaa opetella lukemaan.
Ap, sanoisin että älä hanki ellet ole täysin varma että haluat. Maailmassa on jo liikaa porukkaa, tänne ei tarvita yhtään fomo-vauvaa lisää.
Niin? Ap ei tiedä, mitä haluaa, joten kun mies haluaa lapsen eikä ap ole asiasta varma, niin sitten erotaan! Ei ole miehen velvollisuus pysyä lapsettomana siksi, että ap ei osaa päättää.
Mitä kohtaa lukemastani en siis ymmärtänyt?
Tuohon toivomaasi kaiken korjaavaan hormonisekoamiseen, sellaista ei ole luultavasti luvassa ennen raskautta ja omaa vauva-aikaa. Itse ajattelin vielä puolivälissä ensimmäistä raskautta lähtiessäni sukulaisperheiden luota kyläilemästä kotiin, että huh huh, onneksi ei itse tarvitse tuollaista helvettiä kestää - ai niin, hetkonen. Mutta hormonit tekivät minusta höyrähtäneen muumimamman, joka on nauttinut pitkistä kotivuosista lasten kanssa ja joka ihastelee nyt sukulaislapsia ja huomaa jopa liikuttuvansa niistä. Tietenkään minä en voi luvata, että näin kävisi juuri sinulle, jos tekisit lapsen. Sen sijaan suosittelen sinua ajattelemaan koko elinkaartasi ja sitä, missä näet itsesi kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen vuoden kuluttua. Kuuluvatko siihen lapset, kenties jo aikuistuneet? Lapset ovat pieniä vain hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Ongelma on se ettei ap tiedä haluaako hän lapsen vai ei. Kannattaa opetella lukemaan.
Ap, sanoisin että älä hanki ellet ole täysin varma että haluat. Maailmassa on jo liikaa porukkaa, tänne ei tarvita yhtään fomo-vauvaa lisää.
Niin? Ap ei tiedä, mitä haluaa, joten kun mies haluaa lapsen eikä ap ole asiasta varma, niin sitten erotaan! Ei ole miehen velvollisuus pysyä lapsettomana siksi, että ap ei osaa päättää.
Mitä kohtaa lukemastani en siis ymmärtänyt?
Sinä puhut niinkuin ap ei haluaisi lasta, siitä on kyse. Jos parisuhteesta aina erotaan kun toinen on vähän epävarma jostain, ei mitään kestävää parisuhdetta ikinä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Niinpä eikä tarvitse odotella edes että puoliso eroaa. Voi elellä omaa elämäänsä muutenkin ihan rauhassa ja vaihtaa vaikka puolisoa kun tulee parempi vastaan. Tuskin nämä naimisissa ovat.
Ap ei nyt voi elellä rauhassa, koska miehen kanssa odottaa lapsellinen tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Ongelma on se ettei ap tiedä haluaako hän lapsen vai ei. Kannattaa opetella lukemaan.
Ap, sanoisin että älä hanki ellet ole täysin varma että haluat. Maailmassa on jo liikaa porukkaa, tänne ei tarvita yhtään fomo-vauvaa lisää.
Niin? Ap ei tiedä, mitä haluaa, joten kun mies haluaa lapsen eikä ap ole asiasta varma, niin sitten erotaan! Ei ole miehen velvollisuus pysyä lapsettomana siksi, että ap ei osaa päättää.
Mitä kohtaa lukemastani en siis ymmärtänyt?
Sinä puhut niinkuin ap ei haluaisi lasta, siitä on kyse. Jos parisuh
MInä puhun tilanteesta, joka on se joskus eli mies haluaa lapsen. Nainen on epävarma eli pelkkä ehkä.
Miksi ihmeessä mies jatkaisi naisen kanssa, joka ehkä haluaa lapsen? Mutta ei tiedä, että kyllä vai ei. Kun mies on tehnyt selväksi oman kantansa ja se joskus tulee, niin naisen ehkä on suomennettuna ei.
Parisuhteessa harvoin on noin isoja kysymyksiä päätettävänä ja jos toinen on vuosikausia epävarma, niin ero on ainoa oikea ratkaisu. Lapsi ei ole sama asia kuin olla eri mieltä olohuoneen verhoista.
Olisi reilumpaa sanoa miehelle, että etsi nainen, joka haluaa lapsen, minä en.
Mikä ongelma? Puoliso miettii vielä monta vuotta ja sit kun se sanoo, että tehdään lapsi, on AP niin vanha, ettei onnistu enää. Ongelma ratkennut (jos AP ei halua lapsia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma? Kun puoliso haluaa lapsen, eroatte ja puoliso etsii kumppanin, joka haluaa lapsen. Sen jälkeen voit rauhallisin mielin jatkaa omaa elämääsi.
Ongelma on se ettei ap tiedä haluaako hän lapsen vai ei. Kannattaa opetella lukemaan.
Ap, sanoisin että älä hanki ellet ole täysin varma että haluat. Maailmassa on jo liikaa porukkaa, tänne ei tarvita yhtään fomo-vauvaa lisää.
Niin? Ap ei tiedä, mitä haluaa, joten kun mies haluaa lapsen eikä ap ole asiasta varma, niin sitten erotaan! Ei ole miehen velvollisuus pysyä lapsettomana siksi, että ap ei osaa päättää.
Mitä kohtaa lukemastani en siis ymmärtänyt?
Sinä puhut niinku
Onko ap vatvonut asiaa vuosikausia?
Niitä lapsia ei niin vaan laiteta laitokseen, vaikka kuinka olisivat sairaita tai äiti väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon toivomaasi kaiken korjaavaan hormonisekoamiseen, sellaista ei ole luultavasti luvassa ennen raskautta ja omaa vauva-aikaa. Itse ajattelin vielä puolivälissä ensimmäistä raskautta lähtiessäni sukulaisperheiden luota kyläilemästä kotiin, että huh huh, onneksi ei itse tarvitse tuollaista helvettiä kestää - ai niin, hetkonen. Mutta hormonit tekivät minusta höyrähtäneen muumimamman, joka on nauttinut pitkistä kotivuosista lasten kanssa ja joka ihastelee nyt sukulaislapsia ja huomaa jopa liikuttuvansa niistä. Tietenkään minä en voi luvata, että näin kävisi juuri sinulle, jos tekisit lapsen. Sen sijaan suosittelen sinua ajattelemaan koko elinkaartasi ja sitä, missä näet itsesi kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen vuoden kuluttua. Kuuluvatko siihen lapset, kenties jo aikuistuneet? Lapset ovat pieniä vain hetken.
Pelkään että on ihan realistinen mahdollisuus etten kiintyisi lapseen tarpeeksi. Aina sanotaan että hormonit kyllä hoitaa asian, mutta mitä jos eivät hoidakaan? Minulla on ollut aina ongelmia ihmisiin kiintymisen kanssa ja näin anonyyminä voin tunnustaa senkin että olen joutunut antamaan aikanaan koiran pois, koska sen vaativuus oli ihan liikaa ja en ikinä kiintynyt siihen mielestäni tarpeeksi. Nykyään en edes kerro ihmisille että minulla on ollut koira.
Kun ajattelen itseäni 10 vuoden päästä näen itseni kivassa talossa puolisoni kanssa. Mietin että talo on tilava, ja kun mietin että ai niin jos on lapsia niin niille pitää kai olla huoneet. Ja sitten harmittaa että ne huoneet on pois vaikkapa omasta työ- ja harrastehuoneesta. Ap
Lapset tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa vanhemmilta. Jos ei siihen pysty, on ehkä parempi olla lapseton. Puolison tulisi tietää tästä.
Toisaalta kaikki kasvaa vanhemmaksi lapsen myötä. Vanhemmat ovat erilaisia. Todennäköisesti kaikkia pelottaa vanhemmaksi tuleminen, mutta suurimmalla osalla kaikki menee hyvin.
Lapset on tehtävänä nuorena, koska jos odottaa liian vanhaksi, järki estää niiden tekemisen.
Pelkään että on ihan realistinen mahdollisuus etten kiintyisi lapseen tarpeeksi. Aina sanotaan että hormonit kyllä hoitaa asian, mutta mitä jos eivät hoidakaan? Minulla on ollut aina ongelmia ihmisiin kiintymisen kanssa ja näin anonyyminä voin tunnustaa senkin että olen joutunut antamaan aikanaan koiran pois, koska sen vaativuus oli ihan liikaa ja en ikinä kiintynyt siihen mielestäni tarpeeksi. Nykyään en edes kerro ihmisille että minulla on ollut koira.
Kun ajattelen itseäni 10 vuoden päästä näen itseni kivassa talossa puolisoni kanssa. Mietin että talo on tilava, ja kun mietin että ai niin jos on lapsia niin niille pitää kai olla huoneet. Ja sitten harmittaa että ne huoneet on pois vaikkapa omasta työ- ja harrastehuoneesta. Ap"
Älä hanki lasta. Vaikka "hormonisekoaminen" tulisikin, se ei välttämättä kestä kuin raskaus- ja vauva-ajan. Lapsi vaatii ihan hlvetisti vielä vähintään 19 vuotta vauvavuoden jälkeenkin. Ja jos vielä käy "tuuri" ja lapsi onkin sairas, siitä eroon pääseminen ei todella ole mikään itsestäänselvyys. Ei niitä noin vain voi kärrätä laitokseen, kyllä siinä kaikki muut tiet katsotaan ensin loppuun.
Oma suhtautumiseni lapsiin on hyvin samanlainen kuin sinulla, vaikkei mulla muuten ole ongelmia kiintyä ihmisiin tai kantaa vastuuta ja eläimiin kiinnyn vähän liiankin vahvasti. Mutta lapset... Niin ristiriitaista kuin se onkin, en suin surminkaan suostuisi lapsen mukanaan tuomaan vastuuseen ja sitovuuteen, vaikka minulla on useampi lemmikki, jotka sitovat mut käytännössä kokonaan kotiin. En voi tehdä yön yli-reissuja, jollei eläimiä voi ottaa mukaan, koska mulla ei ole paikkaa, minne viedä hoitoon, enkä ikipäivänä voisi viedä johonkin hoitolaan aivan ventovieraan käsiin. Mutta tämä on mulle täysin ok. Sen sijaan pelkkä ajatus, että lapsen takia pitäisi luopua jostain niinkin triviaalista kuin oma työhuone, aiheuttaa välittömän ei todellakaan-reaktion.
Otatko ahnaasti pyllyyn?