Joku itkee uutisissa, kun lapsella ei ole varaa harrastaa ratsastusta

Nolo ihminen, kuinka kehtaakin💩

Lapsi raukka on joutunut vaihtamaan ratsastuksen keppihevosteluun.

Kyllä  Kelan pitäisi tarjota oma heponen lapselle.

On se silti hyvä harrastus ja monelle todella tärkeää. Aina ei myöskään ole ollut näin kallista.

Ruuhka-Suomen ulkopuolella ratsastuskoulussa ratsastaminen ei ole mitenkään erityisen kallis harrastus, eli ei joka paikassa ole mikään pelkästään hyvätuloisten harrastus. Mutta tässähän on nyt sellainen juttu, että meillä alkaa ihmisillä loppumaan rahat, kun kaikki on niin kallista. Varmasti tästäkään ei kukaan välitä, että myös niiltä hevosalan yrittäjiltä loppuvat rahat, kun heidän palvelunsa käyvät kalliiksi niin monelle.

Ja tuo äiti vielä kehtaa puhua eriarvoistumisesta koskien tuota harrastusasiaa. Järkyttävää. Kyse on siitä, että ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia erilaisiin asioihin. Ei se ole mitään eriarvoisuutta, vaan erilaisuutta. Ja se on hyväksyttävä. Ratsastus on hyvin kallis harrastus, eikä täten todellakaan kaikkien ulottuvilla. Ja se on ihan ok. Elämässä on tärkeää oppia hyväksymään, että kaikkea ei voi saada, tai jotain saadakseen on tehtävä asioita ja ponnisteltava niiden eteen.

Kyllä minä ymmärrän jos lapsi on aiemmin harrastanut ja nyt on sitten joutunut lopettamaan rakkaan harrastuksen. Oli se harrastus mikä tahansa. Kyllähän se on kurjaa vanhempana kertoa lapselle tuollainen. Ei se lapsi sille mitään voi.

Jos ei olisi koskaan aloittanutkaan ei tuntuisi niin kirjalta kuin jos joutuu lopettamaan.

.Mamman olisi kannattanut kouluttautua rahakkaampaan ammattiin kuin osa-aikaiseksi kirjastovirkailijaksi jos hänelle on tärkeää, että lapsi harrastaa ratsastusta.

Miksi sille lapselle ei ole aikanaan selitetty, että ratsastus on rikkaiden harrastus? Kuka on vastuussa, kun lapsi pettyy?

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo äiti vielä kehtaa puhua eriarvoistumisesta koskien tuota harrastusasiaa. Järkyttävää. Kyse on siitä, että ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia erilaisiin asioihin. Ei se ole mitään eriarvoisuutta, vaan erilaisuutta. Ja se on hyväksyttävä. Ratsastus on hyvin kallis harrastus, eikä täten todellakaan kaikkien ulottuvilla. Ja se on ihan ok. Elämässä on tärkeää oppia hyväksymään, että kaikkea ei voi saada, tai jotain saadakseen on tehtävä asioita ja ponnisteltava niiden eteen.

Mutta esim. jääkiekon harrastamista tuetaan monella tapaa, samoin muitakin enemmän poikien harrastamia lajeja. Ratsastustallit tuskin saavat mitään avustuksia tai vero huojennuksia. Jäähallin kunta rakentaa, fudiskentät hoidetaan ja huolletaan jne.

Ainakin alv pitäisi ratsaatuskouluilta poistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ymmärrän jos lapsi on aiemmin harrastanut ja nyt on sitten joutunut lopettamaan rakkaan harrastuksen. Oli se harrastus mikä tahansa. Kyllähän se on kurjaa vanhempana kertoa lapselle tuollainen. Ei se lapsi sille mitään voi.

Se tekee lapselle vain hyvää, että tulee pettymyksiä. Etenkin rahallisia pettymyksiä.

Ilmeisesti aika monelta on mennyt ohi se, miten paljon kaikki on tässä viime vuosien aikana kallistunut, jos näitä vastauksia lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo äiti vielä kehtaa puhua eriarvoistumisesta koskien tuota harrastusasiaa. Järkyttävää. Kyse on siitä, että ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia erilaisiin asioihin. Ei se ole mitään eriarvoisuutta, vaan erilaisuutta. Ja se on hyväksyttävä. Ratsastus on hyvin kallis harrastus, eikä täten todellakaan kaikkien ulottuvilla. Ja se on ihan ok. Elämässä on tärkeää oppia hyväksymään, että kaikkea ei voi saada, tai jotain saadakseen on tehtävä asioita ja ponnisteltava niiden eteen.

Mutta esim. jääkiekon harrastamista tuetaan monella tapaa, samoin muitakin enemmän poikien harrastamia lajeja. Ratsastustallit tuskin saavat mitään avustuksia tai vero huojennuksia. Jäähallin kunta rakentaa, fudiskentät hoidetaan ja huolletaan jne.

Ainakin alv pitäisi ratsaatuskouluilta poistaa.

Ruotsissa on usein niin, että kunnat omistavat ratsastuskoulujen infran.

Syyttääkö se hallitusta? Ratsastus on nykyään eliittiharrastus, ainakin pk-seudulla. Ei se valitettavasti ole mahdollista kaikille. 

Meidän lapselle tarjottiin ratsastusta terapiamuotona, olisi ollut ilmainen, mutta talli oli niin kaukana ettei meillä ollut autottomana perheenä mitään mahdollisuuksia saada lapsi sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille lapselle ei ole aikanaan selitetty, että ratsastus on rikkaiden harrastus? Kuka on vastuussa, kun lapsi pettyy?

Mutta kun se ei ole rikkaiden harrastus. 

Tuntien hinnoissa on valtava haitari. Asuinkaupungissani voi ratsastaa paikasta riippuen 25->47€/h. Tämä ryhmässä, yksityistunnit ovat kalliimpia. Ja nämä ovat siis ihan kaupallisia talleja, ei kenenkään takapihalla.

Kumma että lapsillle ja nuorille pitäisi ylipäätään tarjota aikuisten valvomia harrastuksia. Minun lapsuudessa ja nuoruudessa parasta harrastamista oli tehdä kaikenlaista omien kavereitten ja muiden tuttujen kanssa, jotka asuivat lähitaloissa ja kävivät samaa koulua. Minun kaveripiirissä oli luontevaa harrastaa monenlaista liikuntaa kuten potkimme palloa hiekkakentällä, pelasimme jääkiekkoa ulkokaukalossa minimivarusteissa ja kävimme kouluajan jälkeen pelaamassa sählyä omilla porukoilla koulun liikuntasalissa.

En todellakaan kaivannut mitään ohjattua toimintaa eikä se johtunut siitä että vanhempani olisivat olleet erityisen köyhiä vaan pikemminkin keskituloisia. Minulle koulunkäynti oli tärkempää kuin keskittyminen johonkin yhteen harrastukseen vaikka olin liikunnallisesti varsin lahjakas. Aikuisella iällä harrastin vuosikausia kestävyysjuoksua, sillä siinä saattoi päättää täysin itsenäisesti omasta aikataulusta. Olen aina kannattanut hyötyliikuntaa ja kuntourheilua eikä minulla ole ollut tarvetta päteä kilpailu-urheilussa. Harrastaminen ei myöskään edellytä kuulumista johonkin yhdistykseen tai seuraan ja esimerkiksi musiikin kuuntelusta ja keräilystä voi keskustella samanhenkisten kavereitten kanssa.

Kiitokset siitä Riikkulille ja Persuille.

Ei ko. lapsi mitään hevosharrastusta tarvitse, mutta vanhempi tarvitsee reality checkin.