Oon ihan loppu työpaikkaihastumiseni takia

Ota itteäs niskasta kiinni ja lopeta toi synkistely. 

Ootko antanu sille jo nannaa?

En saa antaa. 

Nää on kyllä haastavia, itselle osui ihan rakastuminen. Olin löysässä hirressä yli vuoden. Molemmat varattuja, niin kädet oli pidettävä taskussa. Ikinä ei asiat edenneet mihinkään. Mutta toisellla osapuolella oli kyllä saman suuntaisia tuntemuksia. Tämä oli yksi syy siihen, että vaihdoin työpaikkaa heti tilaisuuden tullen.

En kadehdi. Oli ihan kamalaa aikaa, vaikka tavallaan myös ihanaa. Lopulta vaihdoin työpaikkaa, koska en jaksanut sitä tunnevuoristorataa.

Vierailija kirjoitti:

Ootko antanu sille jo nannaa?

🤣

Vierailija kirjoitti:

Nää on kyllä haastavia, itselle osui ihan rakastuminen. Olin löysässä hirressä yli vuoden. Molemmat varattuja, niin kädet oli pidettävä taskussa. Ikinä ei asiat edenneet mihinkään. Mutta toisellla osapuolella oli kyllä saman suuntaisia tuntemuksia. Tämä oli yksi syy siihen, että vaihdoin työpaikkaa heti tilaisuuden tullen.

Enkä ole päässyt tästä vieläkään yli. Mutta on helpompaa, kun ei näe toista päivittäin.

Täällä samanlaiset tunteet. Rakastan työtäni etten haluaisi sen takia satuttaa itseäni. En vaan uskalla tehdä seuraavaa siirtoa. Uskon, että mies ajattelee musta samoin, mutta jos ei ajattelekkaan. Oon vaan tulkinnut kaikki väärin. Eilen varovaisesti kysyi oliko ollut ikävä, kun olin soittanut hänelle. Tämän jälkeen sanoin jotain kieltävän tapaista mies käsitti,  että en ole hänestä kiinnostunut. 

Noita joskus tulee. Usein johonkin tarpeeseen. Voi vain nauttia tunteesta. 

Eikä tarvitse tapahtua mitään. Mulla on ollut 2. Eka mies pakeni toiseen työpaikkaan. Tosi raukkamaista. Toinen kohtasi asian kanssani. Sitten se tunne vaan loppu. 

Sellasta se on. Onneks ne tunteet menee ohi etenkin kun ottaa etäisyyttä tai kyllästyy. 

Pikku ihastus piristää työpäiviä. Ei kannata niistä sen enempää edes kuvitella, saati toimia.

Vierailija kirjoitti:

Pikku ihastus piristää työpäiviä. Ei kannata niistä sen enempää edes kuvitella, saati toimia.

Jos se ihastuminen ei ole yksipuolista ja molemmat ruokkivat tilannetta. Niin se saattaa hyvin helposti muuttua piristyksestä ihan joksikin muuksi.

No täällä kans yksi työpaikkaihastumisesta riutuva. Tai rakastunut minä olen, ei oo pelkkää ihastusta enää ollut pitkään aikaan. 

Työpaikan kosteissa kesäjuhlissa alkukesästä humalapäissäni menin ja suutelin ihastustani ehkä minuutin, kun kukaan ei nähnyt, hän oli yllättynyt, mutta ei pistänyt vastaan, suuteli takaisin. Ja sen jälkeen vielä itse tuli pussaamaan mua pari kertaa illan aikana, mutta mitään muuta ei tapahtunut, ei silloin eikä sen jälkeen. Ja töissä ollaan oltu myös niinkuin mitään ei olis tapahtunut.

Paitsi minä ajattelen häntä joka päivä ja mietin pitäisikö jättää mieheni, jonka kanssa olen ollut jo ikuisuuden ja olemme kuin sisko ja veli.

Toisaalta, epäilen että ihastukseni on valitettavasti yksipuolista, kun työkaveri ei ole tehnyt mitään liikkeitä minua kohtaan. Joko hän ei ole kiinnostunut minusta, tai ei halua sekaantua kun tietää etten ole vapaa. Mene ja tiedä. Uskoisin silti että jos oikeasti tykkäisi minusta yhtä lujaa kuin minä hänestä, ei antaisi sen estää, etten ole vapaa (vielä ainakaan). 

Toisaalta ihanaa, toisaalta tosi raastavaa ja raskasta. Pelkään kauhulla, että hän löytää kohta jonkun muun. On komea mies, ottajia olisi. 

Kohtalotovereita ketjussa. 

Hyppäät äkkiä keppiin ja jos on mies entuudestaan niin jätät sen sian

Kyllästyttävää kuunnella näitä samoja, kasvakaa ja ottakaa vastuuta ja arvostakaa rakkaitanne niin saatte takaisin samalla tavalla <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyttävää kuunnella näitä samoja, kasvakaa ja ottakaa vastuuta ja arvostakaa rakkaitanne niin saatte takaisin samalla tavalla <3

Elämä ei valitettavasti ole aina näin yksioikoista. Kyllästyttää naiivit, mustavalkoiset ihmiset. 

Niin paljon kiellettyä rakkautta... Lalalalaa. 

En tiiä mutta kyrvänsyylä oot. 

Kasva aikuiseksi ja lopeta noi teinikitinät.