Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi viette " virikelapset" päiväkotiin ettekä harrastuksiin?
13.04.2007 |
Mielestäni lapset saavat harrastuksissa paljon laadukkaampaa ohjausta. Eihän se lto nyt voi osata yhtä hyvin musiikkia, liikuntaa, kuvista jne. kuin ihmiset jotka keskittyvät vain yhteen asiaan.
Kommentit (30)
Ennen kun tulin raskaaksi minulla oli 2 vuotta kestävä vaihe, jolloin en tehnyt mitään muuta kuin itkenyt ja nukkunut. Tätä ennen olin kestänyt reilut 3 vuotta " keskivaikeaa" masennusta, johon en kuitenkaan apua saanut- olin liian hyvässä kunnossa osastolle ja liian huonossa työkokeiluihin tms. Tilanne ei purkautunut mihinkään suuntaan, vaikka kävin vuoden terapiassa (joka lopetettiin seinään kun Kela ei enää nähnyt sen korvaamista tarpeelliseksi) ja viimeksi viime syyskuussa sain järkyttyneenä taas kerran olla neuvotteluissa Kelan porukan kanssa, jotka tuhahtivat psykoterapia-suositukselle (olin ollut tutkimuksissa eri paikkakunnalla asti ja siellä minut todettiin huonokuntoiseksi). Sitten riitti. En enää jaksanut välittää. Niin että jos vaikutan marttyyrilta, se johtuu vain siitä että en enää jaksa pyytää apua vaan koitan pärjätä näin. Olen väsynyt itkemään kielteisten päätösten takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmesta kerhosta enään 1 jäljellä ja sinne ei pääse bussilla. kaikkiin kerhoihin ja päiväkotiin matkaa 3km. en siis jaksa kävellä kerhon takia 12km. lapsi olisi kerhossa yksin ja ainut paikka kerhon lähellä on valintatalo. joten en sielläkään voi roikkua 3 tuntia.
Mitä harrastuksia on 1-2-vuotiaille?, ei niitä mihinkään kerhoihin oteta.
Olen HUONO äiti, patalaiska, mukavuudenhaluinen, kuin vetelä paska. Menen aina sieltä mistä aita on matalin, en ajattele lapsen etua ollenkaan, vain omaani. Vien lapsen hoitoon koska en jaksa katsella sitä pentua silmissäni ja harrastuksiin vieminen vaatii minulta liikaa. Haluan kakaran vain äkkiä ja helpolla pois, jotta voin keskittyä makaamiseen ja löhöilyyn.
Tätähän sä haet. Ole hyvä. :-)
Vierailija:
Mitä harrastuksia on 1-2-vuotiaille?, ei niitä mihinkään kerhoihin oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten kesto on usein myös niin lyhyt, että ne tekevät lapsen viemisestä ja hakemisesta hyvin vaikeaa. Lisäksi jos ei halua pistää lastaan sopeutumaan viiteen erilaiseen lapsiryhmään, ei näitä virikeharrastuksia ole kuin pari tuntia viikossa.
Ja kyllä suoraan myönnän, että lapsen virikehoito myös helpottaa meidän arkeamme. Kun on vauva ja 2,5-vuotias niin helpottaa kummasti, että parina päivänä viikossa ei tarvitse olla sille 5-vuotiaallekin keksimässä kokoajan jotain häntä kiinnostavaa tekemistä.
Suuntaa katse omaan elämään ja anna toisten tehdä omat ratkaisunsa miten parhaaksi näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon ryhmiin sopeutumisen ja sen tuoman ongelman. Se tosiaan voi olla joillekin lapsille ongelma.
ap
nukkumiseen ja päivän toimintaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman koko ajan vaihtuvan itseään nuoremman lapsen kanssa, kun saada leikkiä ikäistensä kanssa rauhassa ja jatkuvasti samalla kokoonpanolla. Ei puistossa synny mitään selvää ryhmää ja näin ollen ei myöskään opi ryhmäkäyttäytymistä. Ja kyllä päiväkodissa leikkivät lapset sisälläkin.
mikä v###u teillä on päiväkotia vastaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole oikeutta (eikä halua) viedä päivähoitopaikkaa työssäkäyvältä perheeltä vain siksi, että arjesta tulisi hitusen helpompaa!! En myöskään ymmärrä miksi lapsia viedään hoitoon, jos vanhempi on masentunut tms., koska mielestäni ensisijaisesti tulisi tukea hänen kotonapärjäämistään, EI sysätä " ongelmaa" muualle! Tiedän mistä puhun, koska olen ollut masentunut viimeiset 6 vuotta...silti se ei paranna minua yhtään, jos lapseni on " saamassa virikkeitä" jättikokoisessa lapsilaumassa ja vie todellakin sen paikan sellaiselta lapselta, jonka äidillä(tai isällä) ei ole mahdollisuutta olla kotona. Niin huonossa kunnossa en toistaiseksi ole, ettenkö pystyisi viemään lasta itsekin esim. puistoon tai kerhoon kanssani (luojan kiitos). Jos tästä luisun, niin lapsen isä auttaa. Perheen tehtävä on tukea sen kaikkia jäseniä, meillä se on ainakin harvinaisen selvää.
Ps. Vihaksi pistää nämä " joo mä jään vauvan kaa nukkumaan ja toi Nico menee hoitoon ku emmä jaksa sen kaa koko ajan touhuta" -äidit. Miksi olette suunnitelleet enemmän lapsia kuin mihin kiinnostus riittää??
ap
p. s. riippuu varmasti aika paljon puistosta minkä ikäisiä lapsia siellä ulkoilee. Meilläpäin on paljon perhepäivähoitajia ja siksi puistossa aina paljon lapsia, isojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v7kk ja minulla ei kyllä käynyt ikinä mielessäkään mikään päiväkoti, koin jotenkin se koko vauva+taapero ajan niin helppoja ihanana... Mutta nykyään on rauhallisuus ja seesteisyys kaukana... olisko sittenkin pitänyt laittaa isompi hoitoon, tappelisivatko he vähemmän? joskus näitäkin mietin...
Sinnehän se äiti jää sitten oman masennuksensa kanssa möyrimään yksin. Parempi olis jos kodinhoitaja tulis auttamaan ulos ja tavallisiin toimintoihin mukaan. avoimeen päiväkotiin, kerhoihin.
Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan, niin sitten vain suljetaan päiväkoteja. Paikat vähenevät samassa suhteessa.
Vierailija:
Ei minulla ole oikeutta (eikä halua) viedä päivähoitopaikkaa työssäkäyvältä perheeltä vain siksi, että arjesta tulisi hitusen helpompaa!!
Antaisit lapsellesi hetken aikaa oikeuden olla vain lapsi. Monet masentuneiden lapset tarvitsevat siihenkin apua, muuten koko hoidossa olo aika menee siihen että lapsi huolehtii miten äiti pärjää sen ajan kun minä saan olla täällä. Eikä leikeistä tule mitään. Masentuneiden lapsilla menee usein hoivaajan ja hoivattavan roolit sekaisin.
Ymmärrän että lapsen kuljetus hoitoon on raskasta, mutta eikö miehesi voisi hoitaa kuljetuksen edes toiseen suuntaan.
Olethan hankkinut kunnon lääkityksen ja terapiaa.
Masennuksesi ei vaikuta vain sinuun, se vaikuttaa pysyvästi myös lapsiisi.
Olen itse raskaana ja lapsille tulee ikäeroa 3v2kk. Esikoinen on ollut pienessä ryhmiksessä jo kaksi vuotta, eli sen ajan kun itse olen ollut töissä. Hän on viihtynyt mainiosti ja erityisesti tämän vuoden aikana olen huomannut sen, kuinka tärkeäksi on muodostunut se kaveripiiri ja yhdessä leikkiminen samanikäisten kanssa.
En ole missään vaiheessa aiemmin edes miettinyt sitä vaihtoehtoa, että esikoinen olisi hoidossa kun minä olen kotona vauvan kanssa. Nyt kuitenkin olen miettinyt sitä, että olenko jotenkin karu tyyppi, kun kiskaisen kolmivuotiaani hoidosta pois ja otan hänetkin kotihoitoon kun vauva syntyy? komivuotias on kuitenkin hyvin touhukas ja sosiaalinen, hän kaipaa paljon juuri sitä vapaata leikkiä kavereiden kanssa, se on eri asia kuin leikkiä äidin kanssa....
Olen miettinyt monenlaisia " harrastuksia" hänelle ensivuodeksi, jottei hän " syrjäydy" kaveripiiristä. Toivon, että ne riittävät...
Yhtenä iltana olisi liikuntakerho, yhtenä päivänä seurakunnan kerho, muskari/suzukipiano yhtenä päivänä sekä joku perhekerho vielä mahdollisesti, missä voisimme käydä kolmisin. Asumme maaseudulla, joten sellaista isompaa leikkipuistoa ei täällä ole, johon isomman voisi viedä.
Huono on äidin omatunto joka tapauksessa... Vei sitten leikki-ikäisen hoitoon tai otti kotiin vauvan kanssa.....
Kertokaa muut, kuinka paljon on tuommoinen 3v tarvinnut kodin lisäksi aktiviteettiä ja ikäistään seuraa?!???
Jos tämä onnistuisi, niin veisin riemusta kiljuen lapseni hoitoon. On aika sydäntäsärkevää katsoa kun lapsi itkee ja kyselee, että eikö hän enää ikinä pääse " Pirjon" luo leikkimään " Ainon" ja " Millan" kanssa... On siis ollut samalla hoitajalla alle 2-vuotiaasta lähtien.
Sitäpaitsi hain kerhopaikkaa, mutta vastaus oli että kerhot on täynnä, yritä ensi vuonna uudestaan.
:(
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Mutta älä leiki sairautesi kanssa! Kun olet oikeasti masentunut ei tsemppaaminen auta, et pysty siihen. Masennus ei ole mikään leikin asia eikä tilanteessasi ole mitään kehuttavaa (" Olen masentunut mutta pystyn kyllä hoitamaan lapseni vaikka niitä olis miten monta" ). Sinunkin tapauksessasi olisi lapsillekin paras, että he saisivat olla välillä hoidossa, niin että sinä saisit hoitaa itseäsi. Sinnittelyllä tilasi voi pahentua, vaikea asteisena voit vaipua psykoosiin, voit menettää työkykysi loppuelämäksesi jne... Hoida terveyttäsi! Ole suvaitsevaisempi, ennen kaikkea itsellesi!