Lue keskustelun säännöt.
Sydän murtuu! 4v tyttöni on kerhokiusattu. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
23.09.2008 |
Tyttö aloitti vuosi sitten kerhon, tykkäsi käydä siellä, mutta leikki aina yksin. Kuvittelin, ettei ole vielä niin kiinnostunut muiden seurasta. Joskus yksi tyttö oli nimitellyt tyhmäksi tms mutta lapseni suhtautui asiaan ihan rennosti, ei välittänyt.
Nyt syksyllä yksi tytöistä on todella alkanut kiusata lastani. Ei ota leikkiin mukaan, dissaa kaikki lapseni sanomiset, näyttelee rumia ilmeitä jne. Viimeksi kerhoon viedessä tyttö huokaisi suureen ääneen: "Voi ei, täällä ei ole muita kuin toi." Lapsen äiti siihen, että kyllä kaverit pian tulee. En viitsinyt mitenkään puuttua, kun lapseni ei näyttänyt huomanneen kommenttia.
Tämä sama tyttö kutsui viime vuonna kaikki lapset kerhosta synttäreilleen, mutta unohti antaa kutsun meidän lapselle. Äitinsä sitten viikon jälkeenpäin sano:" Meidän XXX unohti ilmeisesti kokonaan sun lapsesi, kun ei ole niin läheinen kaveri muutenkaan." Silloin pidin ihan puhtaana vahinkona.
Nyt tyttö on alkanut puhua ettei XXX huoli leikkeihin tai hän ei osaa leikkiä XXX leikkejä oikein kuten muut. Kerhossa on todella poikavoittoista, vain 4 tyttöä. Koitin puhua kerho-ohjaajien kanssa, ettei lapseni pääse leikkeihin ja häntä XXX kuulemma kiusaa. Ohjaajat eivät ole huomanneet mitään, lapseni kuulemma on omissa oloissaan eikä halua leikkiä tyttöjen kanssa. Kysyin tyttäreltäni tähän syytä vaovasti, niin puhui miten hän ei kuulemma osaa leikkiä oikein tai hänellä on väärät vaatteet tai ei tiedä salasanaa. Leikkii kuulemma mieluummin yksin, niin ei tule paha mieli.
Tämä toinen tyttö on perheensä kuopus, hänen vanhin sisaruksensa on teini-ikäinen. Tuntuu niin kamalalle, kun oma esikoiseni on velä niin viaton, että kuvittelee toisen kielen näyttämisen ja irvistelyn olevan naurattamisyrityksiä, ei näytä ymmärtävän toisen lapsen ilkeilyä. Luulen toisen tytön oppineen isommilta mallista kurjan käytöksensä, tuskin ilkeyttään noin pieni vielä osaa kiusata.
Kiusaajan äiti tuntuu suhtautuvan lapseeni myös ivallisesti. Olen miettinyt onko hänellä todellisuudessa jotakin minua vastaan, mutta en keksi syytä. Olemme tuikitavallinen perhe.
Lapseni on kotihoidossa ja minusta hänelle tekisi hyvää ikätoverien seura kerhossa. Nyt vaan tuntuu sattuvan joka kerta jotain ikävää tuon toisen tytön suunnalta ja toiset tytöt eivät vielä mitenkään osaa ottaa kantaa, ohjaajat eivät tilanteita huomaa. Pitäisikö vaan lopettaa koko kerho? Asumme pienellä paikkakunnalla ja ikäistään seuraa on vähän. Pelottaa lapsen puolesta, tästäkö se koulukiusaus alkaa, kun kaikella todennäköisyydellä kerhokaverit ovat tulevia koulukavereita. Miten ratkoa ongelmaa, kun ohjaajat eivät suurelta poikaviikarilaualtaan tunnu kiusaamista huomaavan?
Kommentit (32)
mutta jos mikään ei tunnu auttavan niin ottaisin tytön pois kerhosta. Kokeilisitte vaikka vuoden päästä uudelleen, niin saisi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Ehkä kiusaajakin osaisi sitten suhtautua tyttöösi eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämänpäiväisen jälkeen sun murheesi on aika pieni. Nyt ei oikein jaksa...
Mitä sitten teet tällä palstalla?!
Minusta sinun kannattaisi puhua asiasta eli ilman muuta selvitä asia varsinkin, jos kerhokaverit ovat tyttösi tulevia koulukavereita. Ei kannata jättää solmussa olevia ihmissuhteita selvittämättä.
Sinulla on äitina velvollisuus pitää lapsesi puolta, ole tiikeriemo! Kukaan muukaan ei tyttösi asioita vie eteenpäin, ei hän itse vielä osaa.
Eli jos minä olisin sinä, niin heti seuraavana kerhopäivänä juttelisin kerho-ohjaajille ja ko. tytön äidille - vakavasti! Ei siis mitään ohimennen tokaisua vaan kunnon keskustelua kehiin!
Lapset, erityisesti tytöt voivat olla äärettömän julmia toisilleen. Me vanhempina olemme vastuussa siitä, ettei anneta lasten kiusata toisiaan kerhoissa, kouluissa eikä missään.
Kiusaamista ei saa hyväksyä!
t. pienen kerholaisen (tiikeri)äiti
tämänpäiväisen jälkeen sun murheesi on aika pieni. Nyt ei oikein jaksa...
ehkä niitä "tämänpäiväisiä" ei niin paljon tapahtuisi jos asioita ratkottaisiin ajoissa ja vanhemmat pitäisivät silmänsä auki kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä tämän päivän tragediaa ei olisi tapahtunut, jos äiti olisi välittänyt!
Ap:lle sanoisin, että ota asia uudestaan puheeksi, kerro nuo salasanakyselyt yms. ja kysy, miten aikovat tilanteeseen puuttua.
tämänpäiväisen jälkeen sun murheesi on aika pieni. Nyt ei oikein jaksa...
Minä ymmärrän ap:n huolen ja surun täysin, oma saman ikäinen tyttöni käy myös kerhossa ja hän voisi olla samassa tilanteessa kuin ap:n tyttö nyt on.
Mun mielestä sun täytyy vaatia kerhon ohjaajia ottamaan huolesi tosissaan ja kiinnittämään kiusaamiseen/syrjimiseen yms eritystä huomiota ja puuttumaan siihen välittömästi jos ja kun sellaista huomaavat tapahtuvan. Heidän tehtävänsä on puuttua asiaan ja tehdä asialle jotain, hehän ovat kerhossa töissä ja ammattikasvattajan roolissa. Jos yrittävät vedota villeihin pojanviikareihin, niin sinulla on täysi oikeus vaatia omalle lapsellesi yhtä intensiivistä hoitoa ja huolenpitoa kerhossa. Kerhon ohjaajien täytyy jutella tyttöjen kanssa ja yrittää saada selvää mitä siellä oikein tapahtuu ja jos on tarve, niin jututtaa myös kiusaajatytön äiti -vaikkakin tämä vaikuttaa melkoisen epämiellyttävältä persoonalta...
Jos asiaan ei pian puututa eikä siihen saada muutosta, niin en osaa antaa ap:lle muuta ohjetta kuin pitää tyttö pois kerhosta. Niin minä tekisin, senkin uhalla että on ilman kavereita. Mieluummin kuitenkin niin kuin kiusattuna. Todella surullista, että jo näin pienet osaavat olla noin julmia:´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämänpäiväisen jälkeen sun murheesi on aika pieni. Nyt ei oikein jaksa...
Saahan ihmisellä huolia olla ja kyllä muakin huoletuttaisi APn tilanteessa. Samalla logiikalla ei saisi murehtia ylipäätään mitään, kuoleehan joka päivä ihmisiä joka puolella maailmaa.
tyton aidin kanssa. Ei tuommoista tarvi hyvaksya. Ja jos mikaan muu ei auta, eli tyton aiti on taysi torvi eika tee asialle mitaan, niin pakko varmaan ottaa lapsi pois kerhosta vahaksi aikaa. Onko muuten mahdollista vaikka vaihtaa ryhmaa tai onko paikkakunnallasi parkkitoimintaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että tuossa iässä se tuleva koulukiusaaminen alkaa. Toki kiusaaminen muuttaa muotoaan iän myötä, mutta jo leikki-ikäiset voivat kiusata toisiaan ja siihen olisi ehdottomasti puututtava!
En valitettavasti osaa auttaa pulmassanne.. Ehkä koittaisin vielä jutella kerhon ohjaajien kanssa ja selittää tilanne heille kokonaisuudessaan. Tai sitten puhuisin kiusaajan äidin kanssa suoraan tästä asiasta.
Meillä oli kanssa kerhossa kiusaamista, kaksospojat kiusasivat meidän poikaa: sylkivät, kaatoivat ja löivät nyrkillä. Otin asian puheeksi heti kun se minulle selvisi. Meidän poika ei osaa kertoa kun mieli on todella paha. Kerhossa asiaa alettiin tarkkailla ja lähti menemään parempaan suuntaan sen jälkeen. Kiusaajien äiti on itse erityisopettaja ja varsin välinpitämätön sen suhteen miten pojat toisia lapsia kohtelee. Kuulen edelleen kuinka toiset lapset poikaparia pelkäävät :(
Meidän osalta homma on ohi kun poikamme ei kerhossa enää käy.
Tytön vanhempien asenteessa tuntuu olevan vikaa. Ei ketään saa dissata ja jättää ulkopuolelle. Kaikista ei tarvi tykätä mutta toimeen olisi tultava, kiusaamatta.
Voisiko asian ottaa uudelleen puheeksi? Kuka on kerhotoiminnasta vastaava? Kai kerhon työntekijöilläkin joku esimies on johon voi ottaa yhteyttä jolleivat ohjaajat asiaan puutu.
Kaikkea hyvää jatkossa kerhoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamisessa tulee olla nollatoleranssi. Näinhän on kouluissakin nykyään (ainakin meidän lasten koulussa). Kerro kaikki nuo esimerkit tädeille ja vaadi asiaan puuttumista, ja sitä että tyttäresi otetaan mukaan leikkeihin, senhän takia kerhoa pidetään että lapsilla olisi kavereita ja mukavaa toimintaa. Tätien tehtävä on katsoa, että kukaan ei jää yksin.
Jone voisi mennä tapaamaan muita lapsia ja harjoittelemaan sos. tilanteita?
Eihän tuossa ole mitään laitaa, jos tilanne on tuo. Kyllä kerhon tätien tulisi suhtautua vakavasti asiaan, vaikka eivät olisi huomanneet kiusaamista. Jos näin ei ole niin valitusta vaan ylemmälle taholle.
Kerhossa voidaan puhua kiusaamisesta lapsille ja kyllä lapset yleensä tuntevat (viimeistään silloin) piston sydämessään kun joku ilmoittaa, että tuo kiusaa. Kerhon tehtävä olisi myös infota muita vanhempia, ainakin niitä joiden lapset ovat mukanan kiusaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskallat, nosta kissa pöydälle tytön vanhempien kanssa, muuten puhu ohjaajille niin monta kertaa, että he uskovat. En tiedä, mikä kasvatusalan koulutus ohjaajilla on, mutta uskomattomalta tuntuu, että he eivät voisi tehdä mitään. Toisaalta lapset eivät vielä osaa ottaa kaikkea "kiusaamista" onneksi niin vakavasti kuin aikuiset tulkitsevat, joten kuuntele lastasi, niin huomaat, koska ongelma on todellinen. Varmasti olet näin tehnytkin!
Kerro ohjaajille ihan yksityiskohtaisesti niistä jutuista, mitkä olet huomannut.
Voimia!
Tätä se on koulussakin ekat vuodet, lapset tulevat niin monista eri lähtökohdista, onneksi se (yleensä) helpottaa parin ekan vuoden jälkeen, kun lapset löytävät paikkansa ryhmässä.
T: yksi ope
Vaan tosi suuri murhe! Ja iso paha mieli lapsella ja äidillä. Hirveän julmaa käytöstä. En osaa sanoa miten asia pitäisi hoitaa, ehkä voisit jutella ko lapsen äidin kanssa ja ihan nätisti sanoa, mitä tyttö on lapsellesi sanonut. Kukaan äiti ei voi suhtautua tuollaiseen kovin kevyesti mielestäni. Sano, että lapsellasi on usein paha mieli näistä sanomisista, ja että mielestäsi olisi kiva opettaa lapselle, että kaikkien kanssa pitää voida leikkiä, varsinkin näin pienessä ryhmässä. Itse opetan omalleni juuri näin, sillä olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan. Muuten voi tulla iso paha mieli. Iso paha mieli se kai tämänpäiväisenkin aiheutti.
Kakkosella ei taida olla lapsia, kun ei pysty näkemään asian tärkeyttä. Ehkä juuri tällaisena päivänä.
Sopisitte kerholaisten vanhempien kanssa kyläilyjä. Näin tyttösi voisi saada puolueettomalla reviirillä kavereita, joka voisi auttaa kerhossa saamaan paremman aseman.
Kannattaa tosiaankin puuttua heti ja raskaalla kädellä.
Tiedän paljon tapauksia joissa samoja lapsia kiusattu kerhossa, ala-asteella jne. Se jää päälle. Ja lopulta näistä kiusatuista lapsista tuleekin semmoisia käytökseltään että altistaa lisää kiusaamiselle.
Lapsellesi täytyy löytyä kerhosta likkikaveri, se on ohjaajien tehtävä vaikka pakottaa jotkut muut ottamaan tyttö mukaasi leikkiin
Ja se todellakin sattuu äidin sydämeen kun näkee toisen jäävän leikkien ulkopuolelle yksin.
Puhuin myös kerhotädeille, mutta he sanoivat, että poikani "haluaa" leikkiä yksin. Todellisuudessa poikaani ei otettu leikkiin mukaan (aloitti kerhon 2kk muiden jälkeen). Milloin oli mikäkin väärä salasana tai jotain muuta. Muut otettiin rakentamaan majaa, mutta kaksi pojista "tiesi" ettei poikani "osannut" rakentaa majaa. Poika jätettiin aina leikkien ulkopuolelle. Tosin aina kun ryhmän pomottaja poika puuttui kerhosta, niin poika otettiin mukaan peleihin ja leikkeihin.
Palasin nyt syksyllä töihin ja lapset aloittivat päiväkodissa. Poikaa on kehuttu sosiaaliseksi ja iloiseksi (minkälaisena minäkin hänet näen) ja sanottu, että osaa leikkiä kaikkien kanssa. Luulen, että päiväkodissa ei edes pääse syntymään samanlaisia tilanteita kuin kerhossa, joka kestää vain 3 tuntia pari kertaa viikossa.
Poika on todella innoissaan päiväkodin kavereista (mitä ei todellakaan ollut kerholaisista) ja menee aamuisin iloisena hoitoon. Kerhossa olevat pojat olivat täysin kotihoidossa olleita ja pari heistä oli todella ilkeitä. Eikä äidit välittäneet nimittelyistä ym vaikka sitä pihalla kuulivatkin lastensa tekevän.
Tsemppiä teille kummallekin! Onko teillä mahdollisuutta vaihtaa johonkin toiseen ryhmään missä olisi enemmän tyttöjä ja varmasti löytyisi myös joku kiva kaveri.
Eli ihan rauhassa ilman lapsia niin on parempi puhua. Ettei lapsen tarvitse kuunnella kaikkea. Minäkin huomasin alkavaa kiusaamista tyttöni kerhossa. Äitinsä ei tästä tiennyt mutta kun tunnettiin muuta kautta niin otin yhteyttä suoraan äitiin ja asia korjaantui. Myös ohjaajalle kerroin toki. Meilläkin kiusaaminen oli sellaista "et pääse kun sulla on ruskeat hiukset" tai "et pääse kun sulla on ton väriset vaatteet" yms. en ymmärrä mistä tällainen n.4-vuotiailla kumpuaa. Kai se on jotain pompottamista, keneltäkään isommalta tms. lapsi ei ollut tätä oppinut. Minun lapseni "uskoi" sen ja kertoi kotona ettei voinut leikkiä koska muilla oli vaaleat hiukset eikä hän saanut mennä siksi mukaan. Aika vaikeahan leikkeihin on väkisinkään mennä mukaan jos toiset eivät ota, mutta pitäisi siihen puuttua välittömästi.
Onneksi kerhotoiminnassa on muutakin kuin vapaata leikkiä. Kannattaa kutsua joka viikko jotain kaveria(miksei tuota kiusaajaakin jos löydätte äitinsä kanssa yhteisen sävelen?)kylään. Jos löytyisi sellainen hyvä ystävä, silloin ei haittaa jos joku sorsii kun lapsesi tietää että hänellä on myös ystävä jonka kanssa leikit luistaa.
otat asian käsittelyyn hoitajien kanssa. Ja myös toisen lapsen äidin kanssa, jos vaan pystyt. Ole ystävällinen, mutta tiukka! :)
Lapset ei aina ymmärrä tuossa iässä tekevänsä väärin, kun yhtä pomottavat ja kiusaavat. Kyllä tuossa iässä oman äidin kasvatus pikkupomottajalle voisi saada ihmeitä aikaan.
Tsemppiä teille!
tämänpäiväisen jälkeen sun murheesi on aika pieni. Nyt ei oikein jaksa...