Sydän murtuu! 4v tyttöni on kerhokiusattu. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?

Tuo oli hyvä ja positiivinen idea, että yrittäisitte tavata vapaalla tyttöjen kanssa. Sitähän voisi ainakin ehdottaa, kun kiusaajan äidin kanssa juttelet asiasta.

Jos tilanteeseen ei puutu tai vaikkapa vaihtaa kerhoa, en muuten ymmärrä miksi sinun lapsesi pitäisi vaihtaa mihinkään, niin kiusaaminen ei ikinä lopu. Turha sitä on hyssytellä. Kissa pöydälle ohjaajan ja toisen äidin kanssa.

Ihan nopeasti vaan kommentoin, että on outoa jos kerhonvetäjät tosiaan sanovat että lapsi "haluaa leikkiä yksin"!? No, helpoin tapa heille tietysti, mutta en usko että kukaan lapsi tuossa iässä ihan oikeasti haluaa leikkiä yksin. Ja vetäjien siihen olisi puututtava, järjestää leikit niin ettei kukaan jää ulkopuolelle!

Kyllä sitä samperi soikoon allekirjoitetaan mokomat tragediat tulevaisuudessa, jos tässä hetkessä jätetään puuttumatta kaikenlaiseen syrjimiseen, kiusaamiseen ja dissaamiseen, olipa kyse kerhosta, tarhasta, koulusta tai vaikka työpaikasta. Monen suomalaisen elämässä - jopa tänään, tai oikeammin eilen - kiusaaminen on Kauhajokea kamalampi asia.

ehkä niitä "tämänpäiväisiä" ei niin paljon tapahtuisi jos asioita ratkottaisiin ajoissa ja vanhemmat pitäisivät silmänsä auki kuten ap.

hänen vamhempansa läsnäollessa että miksi sinä kiusaat minun tyttöäni, ja keskustelet myös tämän äidin kanssa ihan vaikka kerhon ohjaajien kanssa tämäasia läpikotiaisin vaikka ilman lapsia tai niin että lapset ovat läsnä ja osaavat kertoa. Itse olen ollut kerhotätinä jokusen vuoden, ja kerran tuli eteen tälläinen kiusaus tapaus joka ratkaistiin myös niin, että me kerhotädit kerroimme lapsille kerhon avauksessa että toiselle tulee paha mieli jne... Ja tämä siis auttoi. Tarkkailin tätä kiusaajatyttöä ja kiusattua niin he ovat hyvissä väleissä vielä pari vuotta sitten kun vielä kerhon ohjaajana olin.

Tämä siis on myös kerhonohjaajien asia. Ei mekään aluksi sitä huomattu, koska kiusattu eristäytyi muista.

Jos nämä kerhon ohjaajat eivät ota asiaan kantaa niin soitto ylemmälle taholle auttaa.

Tyttö aloitti vuosi sitten kerhon, tykkäsi käydä siellä, mutta leikki aina yksin. Kuvittelin, ettei ole vielä niin kiinnostunut muiden seurasta. Joskus yksi tyttö oli nimitellyt tyhmäksi tms mutta lapseni suhtautui asiaan ihan rennosti, ei välittänyt.

Nyt syksyllä yksi tytöistä on todella alkanut kiusata lastani. Ei ota leikkiin mukaan, dissaa kaikki lapseni sanomiset, näyttelee rumia ilmeitä jne. Viimeksi kerhoon viedessä tyttö huokaisi suureen ääneen: "Voi ei, täällä ei ole muita kuin toi." Lapsen äiti siihen, että kyllä kaverit pian tulee. En viitsinyt mitenkään puuttua, kun lapseni ei näyttänyt huomanneen kommenttia.

Tämä sama tyttö kutsui viime vuonna kaikki lapset kerhosta synttäreilleen, mutta unohti antaa kutsun meidän lapselle. Äitinsä sitten viikon jälkeenpäin sano:" Meidän XXX unohti ilmeisesti kokonaan sun lapsesi, kun ei ole niin läheinen kaveri muutenkaan." Silloin pidin ihan puhtaana vahinkona.

Nyt tyttö on alkanut puhua ettei XXX huoli leikkeihin tai hän ei osaa leikkiä XXX leikkejä oikein kuten muut. Kerhossa on todella poikavoittoista, vain 4 tyttöä. Koitin puhua kerho-ohjaajien kanssa, ettei lapseni pääse leikkeihin ja häntä XXX kuulemma kiusaa. Ohjaajat eivät ole huomanneet mitään, lapseni kuulemma on omissa oloissaan eikä halua leikkiä tyttöjen kanssa. Kysyin tyttäreltäni tähän syytä vaovasti, niin puhui miten hän ei kuulemma osaa leikkiä oikein tai hänellä on väärät vaatteet tai ei tiedä salasanaa. Leikkii kuulemma mieluummin yksin, niin ei tule paha mieli.

Tämä toinen tyttö on perheensä kuopus, hänen vanhin sisaruksensa on teini-ikäinen. Tuntuu niin kamalalle, kun oma esikoiseni on velä niin viaton, että kuvittelee toisen kielen näyttämisen ja irvistelyn olevan naurattamisyrityksiä, ei näytä ymmärtävän toisen lapsen ilkeilyä. Luulen toisen tytön oppineen isommilta mallista kurjan käytöksensä, tuskin ilkeyttään noin pieni vielä osaa kiusata.

Kiusaajan äiti tuntuu suhtautuvan lapseeni myös ivallisesti. Olen miettinyt onko hänellä todellisuudessa jotakin minua vastaan, mutta en keksi syytä. Olemme tuikitavallinen perhe.

Lapseni on kotihoidossa ja minusta hänelle tekisi hyvää ikätoverien seura kerhossa. Nyt vaan tuntuu sattuvan joka kerta jotain ikävää tuon toisen tytön suunnalta ja toiset tytöt eivät vielä mitenkään osaa ottaa kantaa, ohjaajat eivät tilanteita huomaa. Pitäisikö vaan lopettaa koko kerho? Asumme pienellä paikkakunnalla ja ikäistään seuraa on vähän. Pelottaa lapsen puolesta, tästäkö se koulukiusaus alkaa, kun kaikella todennäköisyydellä kerhokaverit ovat tulevia koulukavereita. Miten ratkoa ongelmaa, kun ohjaajat eivät suurelta poikaviikarilaualtaan tunnu kiusaamista huomaavan?

Hyviä neuvoja olet saanutkin. Itsekin pienellä paikkakunnalla asuvana tiedän, että joskus täällä pyydetään ihan lastenpsykologia apuun arvioimaan tilannetta. Ei siis pelkästään sinun lastasi vaan sitä tilannetta sinne paikan päälle. Se voisi olla yksi keino joka saattaisi herättää myös kiusaajan äidin tai ohjaajat?

En tiedä onko syy siinä että hän on siellä lyhyempää päivää kuin muut ja vain neljä päivää viikossa, mutta ikävältä kuulostaa kun tyttö valittaa että kukaan ei leiki hänen kanssaan. Siellä kyllä aikuiset ovat ottaneet asiakseen onneksi.

Kutsu tämä toinen äiti ja tyttö teille leikkimään tai kutsu vaikka koko porukka (kaikki tytöt äiteineen) teille leikkimään. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että tutustuminen paremmin auttaa asiassa. Turhaa "kyräilyä ja asian peittelyä ei kannata jatkaa, eivätkä ohjaajat yleensä osaa puuttua tällaiseen.



Ole itse aktiiviinen asiassa. Kiusaajan äiti on sillä tavalla avainasemassa tässä, että hän halutessaan, voi parhaiten mielestäni lasten ystävyyssuhdetta edistää. Itse ainakin huomaan, että jos oma lapsi suhtautuu nuivasti johonkin tarhakaveriin ja minä sitten useammassa muussa yhteydessä kehun tuota lasta mukavaksi, niin oman lapsenkin mielipide pikkuhiljaa muuttuu myönteisemmäksi. Jos äiti taas puhuu teistä ikävään sävyyn lapsen kuullen, vaikuttaa se varmasti myös lapsen suhtautumiseen.



Tuskin tuo toinen äitikään haluaa, että oma lapsi on muiden kiusaaja. Hän ei silti ole välttämättä asioita kokenut samalla tavalla kuin sinä. Hän saatta ihailla tyttärensä sosiaalisuutta, johtajataitoja ja olemassa olevia kaverisuhteita, eikä halua niitä rikkoa kuitenkaan. Kuulostaa minusta kyllä vahvasti siltä, että tuolla toisella äidillä on jotain "teitä vastaan"- oli se sitten kateutta, väheksyntää, omaa epävarmuutta tai mitä tahansa.



Minun neuvoni siis on, että otat vahvan kontaktin tuohon toiseen äitiin ja yrität luoda positiivista suhdetta häneen! Minusta asiaa ei voi kokonaan sysätä hoitohenkilöstön/ohjaajien harteille, koska vanhempien vaikutusvalta lapsiinsa on paljon suurempi, samoin vastuu heidän teoistaan.

On kuitenkin jo 4 v.



Päiväkodista voi löytää nyt vielä hyviä ystäviä, muita kuin nuo kerholaiset.



Jos menee vasta eskariin, niin sinne tulevat sitten myös nuo kiusaajat ja kiusaajat voivat siellä liittoutua päiväkodissa olevien kanssa ja kohta lapsellasi ei ole yhtään ystävää eikä edes yhtään mahdollisuutta enää.



Nyt pois sieltä kerhosta ja uuteen alkuun päiväkodissa!

Mielestäni olisi ollut oikein, jos koulusurmissa olisi kuollut kiusaajat.

toisen kerho-ohjaajan hyvän ystävän. Äiti suhtautuu aika väliinpitämättöästi jälkikasvunsa häiriköintiin. Ilmeisesti ei niin kauaa puutu, kun oma lapsi ei tule kiusatuksi.



ap

ja jostain kumman syystä yleensä nämä kiusaamisjutut ja eristämiset tapahtuvat tyttöjen kesken :/ Meidän tyttö eristettiin kerhossa leikeistä ja itkien hän sieltä aina tuli. Nyt on päiväkodissa: on suosittu, iloinen, sosiaalinen tyttö ja ikää 5v. Mielestäni oli vetäjien välinpitämättömyyttä. Näkivät, että kiusaamista ja eristämistä tapahtui, mutta olivat neuvottomia suuren lapsilauman edessä. Pitäisi ottaa heti tiukka ote kiusaamiseen! Se tosiaan voi alkaa jo pienestä pitäen. Lapset osaavat olla tosi julmia toisilleen ja herkimmät ovat niitä jotka sitten siitä kärsivät :(