Järjettömän kalliit harrastusmaksut

Vierailija kirjoitti:

Turha tuohon on tarttua, että onko tämä provo vaiko ei. Itse aihe on täysin oleellinen, monissa harrastuksissa kustannukset ovat täysin karanneet käsistä ja ellei satu olemaan erittäin hyvätuloinen, niin useamman kuin yhden lapsen harrastamiset alkavat olemaan jo liian monen ulottumattomissa.

Samaan aikaan sitten ihmetellään, miksi lapset ja nuoret ovat ahdistuneita, syrjäytyneitä ja sosiaalisesti kyvyttömiä läskejä.

Ja samaan aikaan löytyy valtion budjetista rahaa Kirgiisiaan, tupakanviljelyn tukemiseen, mutta ei oman maan tulevaisuudelle eli lapsille. Arvovalintoja.

lapset on tietysti syrjäytyneitä läskejä siksi, että heidän kasvamistaan ei ulkoistettu riittävästi vanhemmilta maksetuille valmentajille 🤣

Vierailija kirjoitti:

Harrastaminen on hieno juttu ja tärkeää ja arvokasta. Sitä mitä en ymmärrä on lasten kilpaurheilu. Ikävä kyllä monessa urheiluseurassa ollaan pienestä pitäen treenaamassa vain sen yhden lajin kilpailuihin, ja kilpaileminen on kaikille pakollista. Lasten liikuntaharrastus on käsitteenä jotain muuta kuin kilpaurheilu. 

Johtunee siitä, että höntsä-seuroihin ei loppuviimein löydy kävijöitä, ohjaajia/valmentajia saati maksajiakaan. Harva lapsikaan jaksaa päivästä toiseen käydä treeneissä, ilman jonkinlaista tavoitteellisuutta, kehityshän on koko homman suola. Ja jos ei ole tavoitteita, niin ei löydy sitoutumista ja jos ei ole sitoutumista, niin sitten käy niin, että siellä hönsäilyssä käy muutamia silloin tällöin, huvikseen. Mistä ajattelit löytää tällaiselle, sitoutumattomalle poppoolle minkäänlaista ohjaajaa/valmentajaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap yrittänyt hommata lapsillesi sponsoreita? Itse olin valmentaja ja yksi vuosi sitten huvikseni kokeilin, miten irtoaisi yrityksiltä rahaa 11-12 vuotiaiden urheilijoiden tukemiseen. Viikossa keräsin 900 €.

Ei moderni mamma noin ajattele vaan haluaa yhteiskunnan lompakolle.

Suomessa harrastuksetkin ovat rikkaan eliitin etuoikeus kuten kaikki muutkin asiat... henosti rikas eliitti on köyhdyttänyt kaikki muut ja tavalliset ihmiset syyttelevät toisiaan eivät ko. eliittiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo haisee kilometrin päähän.

Miten? Tuo 100€/kk futiksesta on halpaa siihen verrattuna mikä oma kokemus asiasta on. Mutta eihän sitä nyt ookkaan kun 3 lapsen verran ja 18v ajalta.. et mitäs mä tästä tietäisin. Samoin meillä on harrastettu jääkiekkoa, toi 500€/kk meni jo 10v sitten ko. lajiin. Telinevoimisteua, joo se on muutaman satasen per kausi, kausia on kaksi. Ja korista, joka alkoi halpana, mutta lopulta oli kalliimpaa kuin lätkä, kun uusi upea harjoitushalli maksatettiin sit lopulta kuitenkin vanhemmilla.  Halvin oli musiikkiharrastus, 45min/vko yksityisopetusta maksoi muutaman satasen per lukukausi. 

Ei kukaan kalliita hintoja epäile, mutta on törkeää edes ehdottaa että noita kustannuksia vyörytettäisiin veronmaksajille. Lätkää voi pelata kunnan avojääkentillä tai järven jääll

Minä taas veronmaksajana näkisin, että tässä olisi kerrankin hyvä kohde rahankäytölle - lasten liikunta- ja urheiluharrastukset.

Meillä on kanssa kaksi kilpaurheilevaa, 11 v ja 13 v. Tanssiin menee noin 2000€ vuodessa + kisamatkat ja asut. Niiden hinta vaihtelee ja onneksi seuran sisällä vähän kierrätetään. Mutta voi maksaa mitä vaan. 

Jalkapallo maksaa noin 160 €/kk + kisamatkat, vakuutukset ja seuramaksut. Treenivaatteet ja pelipaidat menevät onneksi ainakin pari vuotta. Mutta niihinkin saa kerralla uppoamaan 300€. 

Mutta sitten taas toisaalta, mihin sitä muuhunkaan rahoijaan laittaisi kuin lapsiinsa. 

Ja niille vanhemmille, jotka haaveilevat oman lapsen olevan tuleva maailmanmestari: ammattilaisetkin suosittelevat, että päälajin valinta tehdään vasta 12 ikävuoden kohdalla. Lapsia kehittää enemmän monien lajien monipuolinen opettelu. Jos mussukka ei pärjää lajissa ilman että on sitä 7-vuotiaasta asti keskittyneesti treenannut, hän ei vain ole riittävän lahjakas lajiin. Mikä on okei, sillä suurin osa ei todellakaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha tuohon on tarttua, että onko tämä provo vaiko ei. Itse aihe on täysin oleellinen, monissa harrastuksissa kustannukset ovat täysin karanneet käsistä ja ellei satu olemaan erittäin hyvätuloinen, niin useamman kuin yhden lapsen harrastamiset alkavat olemaan jo liian monen ulottumattomissa.

Samaan aikaan sitten ihmetellään, miksi lapset ja nuoret ovat ahdistuneita, syrjäytyneitä ja sosiaalisesti kyvyttömiä läskejä.

Ja samaan aikaan löytyy valtion budjetista rahaa Kirgiisiaan, tupakanviljelyn tukemiseen, mutta ei oman maan tulevaisuudelle eli lapsille. Arvovalintoja.

lapset on tietysti syrjäytyneitä läskejä siksi, että heidän kasvamistaan ei ulkoistettu riittävästi vanhemmilta maksetuille valmentajille 🤣

Olit niin riemuissasi, kun keksit miten päästä nälvimään, että oikein tekstistä näkee sinun laukeavan Sloggeihisi kun sait lyötyö emojin tuonne perään.

Hei latvaroso, liikunnan kulttuurin on lähdettävä kotoa. Jotta harrastamiseen löytyy tavoitetta ja sitä kautta oikeaa paloa, niin on muistettava että kaikki lapset eivät ole mitään Mika Myllylöitä jotka saavat kiksejä rämpiessään räkä poskella, ylhäisessä yksinäisyydessään jollain ku*isella rämeellä.

Vierailija kirjoitti:

Ja niille vanhemmille, jotka haaveilevat oman lapsen olevan tuleva maailmanmestari: ammattilaisetkin suosittelevat, että päälajin valinta tehdään vasta 12 ikävuoden kohdalla. Lapsia kehittää enemmän monien lajien monipuolinen opettelu. Jos mussukka ei pärjää lajissa ilman että on sitä 7-vuotiaasta asti keskittyneesti treenannut, hän ei vain ole riittävän lahjakas lajiin. Mikä on okei, sillä suurin osa ei todellakaan ole. 

Ihan hyvä olisi, mutta monen lajin harrastaminen maksaa moninkertaiseti yhteen verrattuna.

 

Aina voidaan pohtia, että onko oikeasti lasten ja nuorten harrastamisen oltava niin tavoitteellista. Suomessa on kuitenkin vain pieni osa niin lahjakkaita urheilijoita, joista ikinä voisi tulla mitään. Suomessa onneksi panostetaan koulun käyntiin. 

Ehkäpä tavoitteellisesta harrastamisesta tulee raharikkaiden hommaa. Onko se täysin väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo haisee kilometrin päähän.

 

Kilpaharradtaminen on oikeasti kallista nykyään.

Aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaminen on hieno juttu ja tärkeää ja arvokasta. Sitä mitä en ymmärrä on lasten kilpaurheilu. Ikävä kyllä monessa urheiluseurassa ollaan pienestä pitäen treenaamassa vain sen yhden lajin kilpailuihin, ja kilpaileminen on kaikille pakollista. Lasten liikuntaharrastus on käsitteenä jotain muuta kuin kilpaurheilu. 

Johtunee siitä, että höntsä-seuroihin ei loppuviimein löydy kävijöitä, ohjaajia/valmentajia saati maksajiakaan. Harva lapsikaan jaksaa päivästä toiseen käydä treeneissä, ilman jonkinlaista tavoitteellisuutta, kehityshän on koko homman suola. Ja jos ei ole tavoitteita, niin ei löydy sitoutumista ja jos ei ole sitoutumista, niin sitten käy niin, että siellä hönsäilyssä käy muutamia silloin tällöin, huvikseen. Mistä ajattelit löytää tällaiselle, sitoutumattomalle poppoolle minkäänlaista ohjaajaa/valmentajaa?

Ei suinkaan. Homman suola on liikunnan riemu, se että kaikki saavat olla mukana, onnistumisen elämykset, kavereiden kanssa tekeminen, laaja yleissivistys ja terveiden elämänmittaisten elämäntapojen oppiminen.  

Harrastuksiin ei alakouluikäisten myöskään kuulu sitoutua, vaan pikemminkin on suotavaa testata monta juttua ja sitä lautta kuulostella, mitä ne omat mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet ovat niin liikunnassa kuin elämässäkin.

Ja ainakin meillä löytyy kyllä ihan koulutetut liikunnanohjaajat vetämään lasten liikuntakouluja, en sitten osaa puhua koko maasta. Enemmän kasvatuksellisesti ja opettamiseen liittyvää ammattitaitoa uskoisin koulutetulla liikunnanohjaajalla kuitenkin olevan enemmän kuin useimmilla seuravalmentajilla, jotka useimmiten ovat vain innokkaita vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Turha tuohon on tarttua, että onko tämä provo vaiko ei. Itse aihe on täysin oleellinen, monissa harrastuksissa kustannukset ovat täysin karanneet käsistä ja ellei satu olemaan erittäin hyvätuloinen, niin useamman kuin yhden lapsen harrastamiset alkavat olemaan jo liian monen ulottumattomissa.

Samaan aikaan sitten ihmetellään, miksi lapset ja nuoret ovat ahdistuneita, syrjäytyneitä ja sosiaalisesti kyvyttömiä läskejä.

Ja samaan aikaan löytyy valtion budjetista rahaa Kirgiisiaan, tupakanviljelyn tukemiseen, mutta ei oman maan tulevaisuudelle eli lapsille. Arvovalintoja.

Jos se on futiksesta ja voimistelusta yms. kalleimmista harrastuksista kiinni niin kyllä jotain muuta on pielessä mikäli läskejä ja liikkumattomuutta kiertyy. Eiköhän nuorenkin on hyvää oppia, ettei kaikkea voi saada ja ulkona liikkuminen on halpaa. Itse nuorena pyöräilin, kävin paljon uimassa, juoksulenkillä, hiihtämässä, luistelemassa ja kävelin paikkoihin. Nuo eivät maksaneet juuri mitään, kerran ostaa sukset ja pyörän. Se oli tuolloin normaalia, mutta nykyään tuntuu ettei haluta liikkua kun sen liikkumisen pitää olla jotain ihmeellistä, että mikään ei sitten huvita.  

Vierailija kirjoitti:

Aina voidaan pohtia, että onko oikeasti lasten ja nuorten harrastamisen oltava niin tavoitteellista. Suomessa on kuitenkin vain pieni osa niin lahjakkaita urheilijoita, joista ikinä voisi tulla mitään. Suomessa onneksi panostetaan koulun käyntiin. 

Ehkäpä tavoitteellisesta harrastamisesta tulee raharikkaiden hommaa. Onko se täysin väärin? 

Kai ymmärrät, että ilman tavoitteita todella harvalla myöskään on valtavaa tunteen paloa lajia kohtaan. Harva lapsi loikkii trampalla tai juoksee taloa ympäri, ellei siihen liity joko autismia / pakko-oiretta tai lapsen tavoitetta oppia uusia temppuja tai parantaa aikaa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaminen on hieno juttu ja tärkeää ja arvokasta. Sitä mitä en ymmärrä on lasten kilpaurheilu. Ikävä kyllä monessa urheiluseurassa ollaan pienestä pitäen treenaamassa vain sen yhden lajin kilpailuihin, ja kilpaileminen on kaikille pakollista. Lasten liikuntaharrastus on käsitteenä jotain muuta kuin kilpaurheilu. 

Johtunee siitä, että höntsä-seuroihin ei loppuviimein löydy kävijöitä, ohjaajia/valmentajia saati maksajiakaan. Harva lapsikaan jaksaa päivästä toiseen käydä treeneissä, ilman jonkinlaista tavoitteellisuutta, kehityshän on koko homman suola. Ja jos ei ole tavoitteita, niin ei löydy sitoutumista ja jos ei ole sitoutumista, niin sitten käy niin, että siellä hönsäilyssä käy muutamia silloin tällöin, huvikseen. Mistä ajattelit löytää tällaiselle, sitoutumattomalle poppoolle minkäänlaista ohjaajaa/

Rahlla saa sinne seuraankin ammattivalmentajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaminen on hieno juttu ja tärkeää ja arvokasta. Sitä mitä en ymmärrä on lasten kilpaurheilu. Ikävä kyllä monessa urheiluseurassa ollaan pienestä pitäen treenaamassa vain sen yhden lajin kilpailuihin, ja kilpaileminen on kaikille pakollista. Lasten liikuntaharrastus on käsitteenä jotain muuta kuin kilpaurheilu. 

Johtunee siitä, että höntsä-seuroihin ei loppuviimein löydy kävijöitä, ohjaajia/valmentajia saati maksajiakaan. Harva lapsikaan jaksaa päivästä toiseen käydä treeneissä, ilman jonkinlaista tavoitteellisuutta, kehityshän on koko homman suola. Ja jos ei ole tavoitteita, niin ei löydy sitoutumista ja jos ei ole sitoutumista, niin sitten käy niin, että siellä hönsäilyssä käy muutamia silloin tällöin, huvikseen. Mistä ajattelit löytää tällaiselle, sitoutumattomalle poppoolle minkäänlaista ohjaajaa/

Ei suinkaan. Homman suola on liikunnan riemu, se että kaikki saavat olla mukana, onnistumisen elämykset, kavereiden kanssa tekeminen, laaja yleissivistys ja terveiden elämänmittaisten elämäntapojen oppiminen.  

No näytä mulle seura, jossa höntsä-joukkueissa on enemmän osallistujia ja vähemmän vaihtuvuutta, kuin kilpajoukkueissa.

Olit niin riemuissasi, kun keksit miten päästä nälvimään, että oikein tekstistä näkee sinun laukeavan Sloggeihisi kun sait lyötyö emojin tuonne perään.

Hei latvaroso, liikunnan kulttuurin on lähdettävä kotoa. Jotta harrastamiseen löytyy tavoitetta ja sitä kautta oikeaa paloa, niin on muistettava että kaikki lapset eivät ole mitään Mika Myllylöitä jotka saavat kiksejä rämpiessään räkä poskella, ylhäisessä yksinäisyydessään jollain ku*isella rämeellä.

 

Voin hyvin kuvitella tämän kirjoittajan olevan innokas junnukoutsi, alalle koulutuksena elämäm kova koulu ja Tapparan kausikortti kahdeksana vuonna. Se mikä urheilupedagogiassa uupuu korvataan käytöstapojen puutteella. 😆 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaminen on hieno juttu ja tärkeää ja arvokasta. Sitä mitä en ymmärrä on lasten kilpaurheilu. Ikävä kyllä monessa urheiluseurassa ollaan pienestä pitäen treenaamassa vain sen yhden lajin kilpailuihin, ja kilpaileminen on kaikille pakollista. Lasten liikuntaharrastus on käsitteenä jotain muuta kuin kilpaurheilu. 

Johtunee siitä, että höntsä-seuroihin ei loppuviimein löydy kävijöitä, ohjaajia/valmentajia saati maksajiakaan. Harva lapsikaan jaksaa päivästä toiseen käydä treeneissä, ilman jonkinlaista tavoitteellisuutta, kehityshän on koko homman suola. Ja jos ei ole tavoitteita, niin ei löydy sitoutumista ja jos ei ole sitoutumista, niin sitten käy niin, että siellä hönsäilyssä käy muutamia silloin tällöin, huvikseen. Mistä ajattelit löytää tällaiselle, s

Pääsääntöisesti höntsäjoukkueessa harrastaminen on niin noloksi miellettyä, että kukaan ei halua siihen osallistua. Ainakaan kukaan ei halua maksaa niitä harrastuspaikkojen vuokria, kun paikalle tulee se max 5-10 maksajaa, eikä lajin harrastamisesta kuitenkaan tule mitään.

Mun tytär, nyt jo aikuinen, harrasti ratsastusta yli 10vuotta. Tunteihin ja varustuksiin meni vaihtelevasti 300- 500 €/kk. Ihan itse maksoin ja yh olen ollut aina. 

Mutta ihan jäätävää jollain talleilla oli se painostus lähteä kisaamaan( ja se maksaa useemman satasen / kerta) ! Mun tytär oli siis lahjakas koulu- ja esteratsastaja. Hän halusi vaan ratsastaa, opetella hevosten käsittelyä maasta ja selästä. En ymmärrä sitä painostusta lähteä kisaamaan. Lopulta sanoin kyllä valtsulle, että höllää tota painostusta, auttoi! Nykyään opiskelu- ja työelämän ohella käy edelleen satunnaisesti tallilla. Hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voidaan pohtia, että onko oikeasti lasten ja nuorten harrastamisen oltava niin tavoitteellista. Suomessa on kuitenkin vain pieni osa niin lahjakkaita urheilijoita, joista ikinä voisi tulla mitään. Suomessa onneksi panostetaan koulun käyntiin. 

Ehkäpä tavoitteellisesta harrastamisesta tulee raharikkaiden hommaa. Onko se täysin väärin? 

Kai ymmärrät, että ilman tavoitteita todella harvalla myöskään on valtavaa tunteen paloa lajia kohtaan. Harva lapsi loikkii trampalla tai juoksee taloa ympäri, ellei siihen liity joko autismia / pakko-oiretta tai lapsen tavoitetta oppia uusia temppuja tai parantaa aikaa tms. 

Tarvitseeko liikunnan olla aina tunteen paloa? Se voi olla ihan normaalia liikkumista, menee ja pyöräilee 10km lenkin, tarvitseeko siinä miettiä, että tästä tullaan sitten Tour de Franceen 10 vuoden päästä. Tavoitteet voi olla maltillisemmatkin, kuten hyvä mieli ja kunto.