Nyt se on todistettu! Lihavuus ON geeneissä!

Kaverini (162/49) kertoo syövänsä jatkuvasti enemmän kuin miehensä (n.185/85) ja molempien paino pysyy samana, kumpikaan ei liikuntaa harrasta. Molemmat ihmettelevät miten tämä on mahdollista.



Itsekin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että työpäivän aikana tämä 162/49 ottaa aamulla ensin kahvia ja pullaa, ennen lounasta ison täytetyn sämpylän + kahvi ja suklaapatukka tms, syö vielä ihan normaalin lounaan siinä klo 11 aikaan, parin tunnin päästä taas kahvi + pulla.

Itse 162/60 ja työpäivän aikana syön lounaan ja juon pari kuppia teetä ilman sokeria, jos tulee vielä nälkä niin otan sitten banaanin/karjalanpiirakan tms. (Ihan oikeasti, uskokaa tai älkää.)

Kotona kaverini sitten tosiaan syö päivällisellä isomman annoksen kuin miehensä, en usko, että itse syön illalla niin paljon enemmän, että erot painossamme selittyisivät sillä.

samanpituista, painoista, ikäistä ja sukupuolista syövtä täysin samat ruoat ja kalorit päivässä, tämän geenin omaava lihoo, ja toinen pysyy samassa painossa. Onko se nyt niin vaikeata ymmärtää.



Tämän lihomisen voi toki estää siten, että se toinen vain syö vähemmän, eli toinen ahtaa vaikkapa 2500 kcal ja toinen 2000 kcal pvssä. Epäreilua.... :)

JOS ihmisistä vain 16% olisi lihavia mutta kun ei... Kyllä sitä lihavuutta säädellään jääkaapin ohi kävelyllä!

ja se geenihän se tunkee niitä munkkeja suuhuh...

t. vierestä seurannut ap (itse normaalipainoinen)

Totta kai jokaisen on mahdollista pysytellä hoikkana, mutta toisilta se vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin toisilta.

nyt voikin sit huoleti jatkaa ahmimista kun on synnynnäisesti lihava.... minkäs sille mahtaa...



mutta miksi noin puolet porukasta on ylipainoisia jos vain 16% on altistava geeni.... ei tämäkään geeni automaattisesti tarkoita että on lihava...

Että kun mulla on se geeni...

Usein lihavilla vanhemmilla on lihavat lapset. Ja ostoskärryssä ei ole salaattia ja puurohiutaleita.

niin toiselle niistä ei sitten aiheudu mitään ongelmaa, ja toisella sekin energia varastoituu rasvana vyötärölle.

voi myös olla etä se geeni altistaa hakemaan enmmän lohtua syömisestä tai että siitä tulee helpommin riippuvaiseksi/hallitseva tekijä elämässä.

on helppo syödä yli oman tarpeen. En sitten tiedä, aiheuttaako tämä geeni tätä.

Juuri tuli jokin aika sitten nelosella se dokkari joistakin sairauksista missä ihmiset eivät koe kylläisyyden tunnetta. Syövät itsensä vaikka hengiltä. Näitä tapauksia on kuitenkin suhteellisen vähän. Vanha tosiasia että fyysinen kuormitus on vähentynyt, ja ruoan sisältämä energia on lisääntynyt. Siinä faktaa läskikeskusteluille.

puhtaasti tottumiskysymys!

Ja on todettu että nopeasti hotkijat syö huomattavasti enemmän kuin rauhallisesti syövät.... selvähän se tietty on että jos nopsasti ahmii niin kerkee enemmän mättää evästä naamaan ennenkuin maha ilmoittaa että nyt on täynnä... se kylläisyyden tunne tulee pienellä viiveellä..

Herkkuja mätän ja liikuntaa en harrasta, mutta silti en ole kovinkaan paljon onnistunut lihomaan (normaalipainoinen olen). Sen sijaan mieheni sisko elää tosi askeettisesti syömistensä suhteen, ja on pyöreämpi kuin minä. Lihoo helposti.

Tuon tavan olen " oppinut" vasta aikuisena, eli heti kun se oli mahdollista. Lapsuudenkodissani ei ollut, vaan vasta sitten kun muutin sieltä pois omilleni. Jos ruoka tai herkut on hyvää niin en vaan lopeta kun haluan aina vaan lisää tätä ihanaa...

Tolla määrällä mitä mä syön, mun kuuluisi olla TODELLA ylipainoinen! Mutta olen normaalipainoinen. Ja varmasti tähän on syynä just ne geenit.

Mutta! Jos mulla olisi erilaiset geenit, niin tuskin söisin niin paljoa jos lihoisin! Ja jos lihoisin ihan hirveesti, ni tuskin syyttäisin geenejäni. Kyllä se vika niiden korvien välissä on. Jos meinaa on hirveän ylipainoinen ja mässää ruokaa naamaan ja lopuksi valittaa kuinka huonot geenit onkaan!

ne löydetyt 2 geeniä tarkoita automaattisesti että on lihava... ne vain lisää lihomistaipumista.... mutta sitäkään ei nyt tiedätä minkä verran ne lisää lihomisriskiä ja mikä niiden vaikutus ylipäätään on???