Jos saisit jälkikäteen perua yhden tapahtuman elämästäsi. Mikä se olisi?

Juljus kirjoitti:

Ensimmäisen ryypyn ottaminen.

Minulla samoin. Kadun  elämässäni 10 vuoden jaksoa jolloin alkoholi hallitsi ja olin ihan hukassa. 

Raitistuin ja nyt jo 20 vuotta ja hyvää elämää takana. 😊

Peruisin nykyiseen työpaikkaan menoni. Se on vienyt fyysisen terveyteni ja osaksi myös psyykkisen. Työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse vaikka en pystyisi enää tuota työtä kunnolla tekemään.

Minäkään en olisi lähtenyt yksille tinder treffeillä. Hänen kanssa menin naimisiinkin, liian nopeasti ja hän osoittautui aivan kamalaksi. Yritti tuhota minun koko elämän eron jälkeen. Valitettavasti onnistui satuttamaan lastani. Sitä kadun eniten. Itse kyllä olisin kestänyt, mutta lapsen sotkemista mukaan, en ymmärrä. 

Toinenkin on. Olisin vain pitänyt sen lääkkis ajatuksen päässä, niin kuin alunperin piti. Osui vain tuon miehen kanssa samaan aikaan, kun ajattelin alkaa kertaamaan pääsykokeisiin. Kolme vuotta tuosta erosta, aloin kerrata ja se sujui alkuun hyvin. Kunnes sairastuin kilpparin vajaatoimintaan, eikä muistini ja looginen päättelykykyni enää toimi samalla lailla. Neljän vuoden jälkeenkään thyroxini ei ole vielä saanut arvojani hoitotasolle. Ärsyttää, mutta tiedän, etten selviä urakasta ilman "normaalia" logiikaani, sillä unohdan oppimani heti, vaikka kokeilisin mitä keinoja. Jatkoin kyllä opintojani, mutta erilaiselle alalle, jossa ei tarvita niin paljon muistia ja logiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Neitsyyden menettäminen hirveälle väkivaltaisuuteen taipuvaiselle juntille täytettyäni 18 vuotta. 

Kiitos viimeisestä. Rumahan sä oot mutta meni se silmät kiinni ja sain sulan hattuun ja pisteen neitseestä  Rrrrrööööyyyyyhm, pröööööttt-pieru!

Liika ujous ensirakkauden kanssa.

Yksi päivällinen keväällä 2015. En ottaisi sitä ruokajuomaa mitä silloin otin.

Tein lapsen kehitysmaan nuorelle naiselle ja hylkäsin sen ja lapsen.

Valitsin opettajan työn ja uran. Hirveää skeidaa, nykylapset ja erityisesti neggertti- m a m u t.  Ette voi kuvitella. Terveys meni.

Olin naimisissa ryxxä-akan kanssa. Puolihullu, vähintään. Tai vain ehta ryxxä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen tekstiviestiin vastaaminen saattoi kääntää elämäni täysin toisenlaiseksi kuin se muutoin olisi ollut.

Minulle kävi päinvastoin: yhteen viestiin vastaamattomuus muutti elämäni suunnan.

Pysyisin naimattomana.

Syömishäiriöön sairastumisen. Ihme kyllä olen nyt oikeasti toipumisen tiellä, mutta paljon tämä on tuhonnut. 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyin inhottavasti yhtä entistä tapailukumppania kohtaan. Se oli omalta osaltani tarpeetonta.

Aika hyvin on elämäsi mennyt jos tämä on asia jonka deletoisit.

Eihän me tiedetä, mitä tuosta seurasi.

Roikuin tulevassa eksässä kiinni vaikka varotusmerkit olivat selvästi näkyvissä ja päädyin lopulta naimisiin. Sitä se teettää kun on samaan aikaan ahne (ihan ok näköinen - ainakin ihastuneen silmin, koulutettu, hyvässä asemassa ja varakas) ja epätoivoinen ("apua olen kohta 30 ja kaikki kaverit ovat jo naimisissa").

Eron jälkeen meni varmaan 10 vuotta selvitä asiasta jotekin kuiville vesille - ja sen jälkeen tässä onkin korjattu 10 vuoden vahinkoja (urakehitys taantui, painoa kertyi sairaalloiseen lihavuuteen asti ja kulutusluottoja maksetaan vieläkin). Siinähän se elämä sitten meni - ei taida enää olla omasta perheestä toivoa vaan se aika meni jo.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ostanut exän kanssa taloa.

Sama. Enkä omakotitaloa kenenkään kanssa.