Teini sijoitukseen, vertaistukea

Poika lopetti kouluun menemisen vähitellen yläasteella, ei oo päihteitä kuvioissa,isältään opittu tietokoneaddiktio kylläkin. Nepsypoika ja nepsy yh-äiti, en jaksanut enää pyörittää kotia ja käydä pitkiä päiviä töissä ja hain apua. Nyt poika lähdössä sijaisperheeseen jotta saan oman jaksamiseni taas raiteilleen. Kauhukuva on lähinnä, että siellä kun jaksetaan pitää rutiineista ym kiinni eikä musta itsestäni tuu koskaan niissä tän parempi, niin pärjää siellä ja kotiin palattuaan taantuu taas.. 

Lähinnä kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia, erityisesti nepsyvanhempien/mt ongelmien kanssa kamppailevien tällaisesta tilanteesta. Varsinkin ne joilla asiat lopulta kääntyi parempaan mutta myös ne, joilla se teini ei yrityksistä huolimatta kouluun palannut.. pääsikö jotenkin joskus elämässä eteenpäin vai elääkö sossun tuella lopun ikänsä? Mulla ei oo varaa eikä haluakaan elättää täysi-ikäistä työnvieroksujaa. 

Isänsä haki mt-diagnoosin jotta ei tarvinnut enää palata työelämään.. ehkä pojan ja isän välit lähentyy jos päätyvät samalle elämäntavalle? ...