♥ TOUKOMAMAT PERJANTAI 13. ♥

Siis Kärpät, mutta pienempänä toinen isommista lapsukaisistani sanoi heitä Kärpäteiksi, ja se jäi meillä elämään :-)

Ihmetellä täytyy reilun vuoden ikäisen unenlahjoja, ei eilen illalla uni häiriintynyt yhtään, vaikka isukki riehui viereisessä huoneessa kärpätteja kannattaen. Ja ovi oli auki.

Supukki, käy katsomassa osoitteessa http://www.tekay.fi/, siellä on käyrät painon kehityksestä. Mulla itsellä arvioitiin vauvan painoksi 2600g keskiviikkona, silloin oli viikkoja tasan 34. Lääkäri meinasi, että vähän menee keskikäyrän yläpuolella, mutta ei paljoa.

Laittoi mut sitten kuitenkin sokerirasitustestiin, kun lapsivettä on niin runsaasti.

Sekoilin sitten tuon sokerirasituskokeen kanssa. Soitin neuvolaan ja terkka sanoi kirjoittavansa mulle lähetteen labraan perjantai-aamuksi. Kävin sitten eilen hakemassa tuon lähetteen neuvolan ulkopuolelta postilaatikosta ja huomasin, että siihen oli merkattu näytteenottopäiväksi 16.4. l. maanantai. No, kello oli jo yli neljä, joten en enää saanut ketään kiinni, ja laiska kun olen, ajattelin etten viitsi turhaan kiusata itseäni paastoamalla ja heräämällä kahdeksaksi labraan, jos eivät sitten otakaan multa sitä testiä. Soitin sitten tänään päivällä sinne labraan, ja mulle oli kuin olikin varattu aika tälle aamulle.

En vieläkään ymmärrä, miksi mun lähetteessä oli eri päivämäärä...

No, menen nyt sitten tiistaina!

Kamalalta kuulostaa nuo jottenkin sokereitten heilahtelut, huh. Koettakaa kestää!

Lisää omaa napaa: väsymys on ihan kamalaa, ja närästyskin on alkanut vaivata. Ja joka paikkaa kolottaa. Alkaa pikkuhiljaa riittää tämä raskaana oleminen :-/

Ehkä huomenna on parempi päivä!

Tsemiä kaikille, ja viikonloppuja! Minä lähden nyt katsomaan videolta Boratia.



Skyy2 34+2

mutta muista keskusteluketjuista ja aiemmista toukojutuista on monet nikit pysyneet muistissa... silmäilin tämän päivän toukoviestejä ihan lyhyesti, joten rupean nyt suoraan rustaamaan tämän hetken kuulumisia:)



työkaverit moikkasi tänään, että " nähdään ensi viikolla - nyt kun vielä voi sanoa noin" . mulle tuli melkeen tippa linssiin. oon ollu tosi herkkis raskausaikana ja pahoinvointien ja väsymysten ja selkäsärkyjen loputtua oon ollu niin energinen, että olen viihtynyt töissäkin paremmin kuin koskaan. olen vielä ensi viikon töissä, niin ei tule tää " loppuodotus" ihan niin pitkäksi (toivottavasti). lasketun ajan mukaanhan mun äitiysloma alkaisi viimeistään maanantaina...



toukokuun oon sopinu kavereiden kanssa täyteen sopimuksia kysymysmerkillä, eli mennään ja tehdään ja nähdään jos en oo synnyttämässä. mein suvussa ei kellään ole mennyt yli lasketun ajan, mutta mun tuurilla mä olen kumminkin eka jonka vauvaa saa odottamalla odottaa =D



kotona olen siivoillut aivan hirveellä innolla. uffiin on lähteny puolet vaatekaappien sisällöstä, kun ajattelin että synnytyksen jälkeen kroppa kumminkin muokkautuu uuteen malliin niin tää on ihan hyvä kohta hankkiutua eroon vanhoista vaatekappaleista. lattioita pesen ja tavaroita järjestän kuin viimeistä päivää... ja töissä siivoon aina paperit ryhdikkääseen pinoon ennen kotiin lähtöä, en siedä nykyään yhtään epäjärjestystä (normaalisti en ole pikkutarkka, vaan lähinnä piikittelen anoppia alituisesta siivoamisesta, eli kyllä tää johtuu sdelkeästi raskaushormooneista).



tarvikkeet on jo enimmäkseen hankittu. niistä oon jossain ketjussa jo höpöttänytkin - tavaraa on melko runsaasti, kiitos avokätisten sukulaisten ja oman shoppailuintoni. viimeisin uusi hankinta on matkarattaat (yhdistelmät ostettiin jo aiemmin). eilen ostettiin kaupunkirattaiksi pieneen tilaan menevät matkarattaat. niitten kanssa on sitten helpompi mun yksin lähtee liikkeelle äitiysloman aikana, jos ei ole tarkoitus tallustaa kuin kaupunkialueella (lenkillä ilman muuta isopyöräiset yhdistelmät). noi matkikset on niin köykäiset että saan ne helposti yksin auton takaluukkuun ja sieltä pois, niin saa sitte kätevästi liikuskeltua vauvankin kera...



touhua on kyllä riittänyt siivouksen ohellakin: koiramme istui vauvan sitteriin (sitteri oli lattialla vauvan tulevassa huoneessa, ei tullu edes mieleen että koira menisi siihen). no johan toki 65 kiloa oli pienelle sitterille liikaa (tai en oo varma, painaako hurtta " vain" 60 kiloa... no, kumminkin). ja niin siinä kävi että se meni rikki. suunnilleen saatiin se korjattua, kun väänneltiin runkoa ja mä ompelin uuden päällisen. se on ihan hauskan näköinen nyt uusissa kankaissa.



sairaalakassista joku mainitsi. mä en ole vielä edes ajatellut asiaa. kyllä mä meinaan sen joskus parin viikon päästä pakata - ehkä. oon miettiny että jos sen kovin aikaisin pakkaa, ehtii tulla kovin pitkäksi se loppuodotus kun jossain nurkassa se kassi kumminkin osuisi aina silmään. ja jos vauva päättäisi syntyä ennen kuin ehdin kassin pakata, niin eiköhän mieskin osaa sairaalaan tuoda turvakaukalon, 50-senttisiä vaatteita vauvalle ja mulle puhtaat alkkarit ja hampiharjan...



sain äidiltä omat " kotiutusvaatteeni" , valkoisen neulenutun ja myssyn, äiti teki ne odottaessaan mua. muitakin pieniä ja kauniita vaatteita on, että tarvii nyt hiukan toukokuisten säidenkin mukaan katsoa, minkämoista vaatekertaa vauvalle tarvitsis ottaa. päällimmäiseksi vaatteeksi mulla ois tosi pehmeä fleece-puku.

tähän mahaan, kaikki kai kunnossa, kun kivasti tuntuu liikettä niin ylhäällä kuin alhaallakin. Välillä oikein kipeästikin. Ja pientä laskeutumista on saattanut tapahtua, kun välillä kävely tuntuu hankalammalta kuin ennen.



Oon taas miettinyt kaikenlaista täällä aikani kuluksi, kun luin parina päivänä Ilkasta, että taas oli syntynyt enkelivauvoja Seinäjoella. Kaks vuotta sitten oli sama juttu, kun odotin neitiä.



Mutta se niistä ja iloisempiin aiheisiin, kun kerran on viikonloppukin edessä! Ja taas tulee täyteen yks viikko...



+ viikonloppu

+ lakuja kaapissa :P

+ torkkupeitosta jo puolet tehty

+ jäljellä 4vk ja 2 pv laskettuun (mutta kuka niitä laskee ;D)



Äippä 35+5

3+1: Hienoa, että käännös onnistui! Toivotaan, että vauva malttaisi pysyä oikeinpäin!



Olisiko SUSSUlle tullut lähtö, kun ei hänestä kuulu? Hui, alkaa oikein jännittää! Toivottavasti saamme pian uutisia.



Kuinkas meidän muut supistelijat voi?



KEIJO.ANNIKKI: toivottavasti siellä on kaikki hyvin! Pidähän meitä ajantasalla voinnistasi sikäli, kun voit. Kyllähän tuo pieni aika hyvin suojassa tuolla kalvojen alla ja lapsiveden joukossa on.



Isompi kissamme Koistinen on kyllä hellunen! Se on viime aikoina alkanut tuoda mulle " lahjoja" . Kovasti mouruten se raahaa kaikki lelunsa mun jalkojen juureen, kiipeää sitten viereen ja alkaa puskea masuani kovasti kehräten. Pienempi kissa Siili taas tykkää nukkua reisieni päällä nojaten kevyesti mahaani. Siinä se köllii ja kehrää. Vauva taitaa tunnistaa jo kehräyksen äänen, koska se alkaa aina potkia kehräystä kohti. Siili ei ole yhtään hämillään, kehrää vaan kahta kovemmin. On ne ihania!!!



Vielä iltatsemppausta kaikille paineiden, sokereiden ja suppareiden kanssa kamppaileville!



Jansku taas

Mäkin olin siitä kuullut/lukenut kaikenlaisia kauhujuttuja, että kuinka sattuu kamalasti ja muuta. Heti alkuun lääkäri sanoikin, että jos sattuu niin keskeytetään, koska sitten ei kaikki ole kunnossa. koko ajan oli tosi turvallinen mieli kun otettiin käyrää, ultrattiin samanaikaisesti ja vielä ultralla ensin tarkastettiin napanuorasta mahdolliset solmut yms. Mä en osaa sanoa tohon istukan paikkaan, että rajoittaako se. Mulla istukka on jotenkin ihan kohdun yläosassa ja lääkäri sanoikin vauvan nojaavaan päätään siihen niin kuin tyynyyn:) Toivottavasti ei ole kuitenkaan tyynyynsä niin ihastunut, että haluaa kääntyä takaisin sitä halailemaan, heh heh.



KEIJO.ANNIKKI varmasti vauva on hyvin turvassa siellä vatsassa, vaikka tottakai tollainen heti säikäyttää ja sitten kun pieni pelästyy äidin reaktiota, niin tuntee itsensä ihan huonoksi äidiksi:( Meillä pikkuinen puraisi mua kyljestä pari päivää sitten (enemmänkin leikkisästi kuin ilkeästi, mutta kylläpäs teki kipeää), sitä sitten vollotin ja pikkuinenkin aivan hätääntyi. Olen huomannut, että kun hormonit oikein heittää häränpyllyä, on välillä vaikea olla se " aikuinen" .



Kiitos rakkaat toukomammat onnitteluista toin kääntämisen johdosta, ihanaa että olette olemassa!!!!



3+1

Liikkeitä alkoi tuntua ihan mukavasti kun join mehua. Ainut, että selvästi vauva vaihtoi paikkaa, toivottavasti ei pyöräytä itseään istumaan. Piiperokin nukahti ihan rauhassa, toinen ihan parka.

Onneksi ei tullut todellista epäonnen päivää.



Nyt öitä kaikille!