Onko muita miehiä, jotka eivät kelvanneet naisille nuorempina, mutta sitten keski-iän lähestyessä naisten kiinnostus onkin kasvanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin sanonut, että todennäköisesti olet matkan varrella saanut esim. uudenlaista läsnäolon taitoa, luontevaa itsevarmuutta, karismaa tms. Joillekin käy näin ja se kyllä huomataan ja saa aikaan kiinnostusta. Mutta kuulostat kyllä katkeralta ja se on ehkä puistattavin ominaisuus ikinä ihmisessä. En siis usko, että kyse on tuosta mitä kuvasin. Ehkä olet paremman näköinen nykyään? Niinkin käy väillä, että vanhetessa tulee ulkonäköön vetovoimaa kuin nuorena pullaposkena ja se voi herättää kiinnostusta. Se ei kyllä riitä mihinkään todelliseen, koska l u o n n e  on aina ratkaisevinta.

No en kyllä ole mielestäni ulkoisesti ainakaan edustavammaksi muuttunut. Painoakin tulluut lisää semmoiset 20 kg. Toki olen sinänsä nuorekas, en ole kaljuuntunut tai harmaantunut, eikä ole myöskään mitään ryppyjä. En ole kyllä k

MInä halusin munkiksi munnkiluostariin jo n.9-vuoden iästä lähtien. Isäni vain ei suostunut tähän. Terv. N vm84

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten elämä on usein jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hommataan siittäjä, jonka kanssa tehdään lapset. Sitten toisessa osassa haetaan miestä, joka toisi elämän toiselle puoliskolle vakaat olot ja jonka kanssa rauhoittua. Ensimmäisessä osassa ikään kuin rakennetaan mökki ja toisessa osassa haetaan kumppaniksi mökin ylläpitäjä.

Eli sama kuin menisi ravintola illalliselle komean miehen kanssa ja sitten hotelliin nussimaan. Sitten tulee toinen mies joka maksaa ravintolalle ja hotellille kaikesta mutta ei edes näe naista. Toinen saa kaiken kivan ja toinen kaiken roskan. Naiset valitsee elämässä rusinat pullasta.

Oletko siis itse jotain muuta kuin geeniroskaa?

Olen sellainen hurmaavia hunsvotteja nuorena tapaillut keski-ikäinen nainen jolle kelpaisi nykyään se kunnon mies jota en olis 15 vuotta sitten ehkä sillä silmällä katsellut. Mutta ei miehessä kiinnosta taloudellinen turva eikä hyötymismieli, minulla on vakituinen työ ja hyvät tulot ja tasainen elämäntilanne. Ne nuoruuden poikaystävät ei ole menneet elämässä sieltä baarin pöydistä pahemmin mihinkään, ei niistä seuraksi oikein enää ole. 

Isät yrittävät siittää poikiensakin pippeleillä ja siksi kieltävät munkkeuden. Sellaista se on tuo miessaastan toiminta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös alkanut lähempänä neljää kymmentä tulemaan kiinnostusta naisilta. Jotain vaan on joskus ilmeisesti mennyt rikki ja ei riitä itseluottamus lähtemään treffeille. Kerron kyllä että olen täysin kokematon ja kiinnostus lopuu siihen.

Neitsytmiehissä piilee iso riski koska ensinnäkin he ovat saattaneet perversoitua ja toisekseen he ovat monogamisia vain koska heillä ei ole kokemusta. Liian monta kertaa käy niin että kun antaa neitsyelle mahdollisuuden niin sieltä kasvaakin kunnon siittäjä alfa, kun saa naisen rakkautta ja kosketusta. 

Juuri niin kuin joku tässäkin ketjussa aiemmin kirjoitti, katkera ex-neitsyt pyörittelee nyt haaremia ja kostaa lukuisille naisille aiemmat "menetyksensä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin sanonut, että todennäköisesti olet matkan varrella saanut esim. uudenlaista läsnäolon taitoa, luontevaa itsevarmuutta, karismaa tms. Joillekin käy näin ja se kyllä huomataan ja saa aikaan kiinnostusta. Mutta kuulostat kyllä katkeralta ja se on ehkä puistattavin ominaisuus ikinä ihmisessä. En siis usko, että kyse on tuosta mitä kuvasin. Ehkä olet paremman näköinen nykyään? Niinkin käy väillä, että vanhetessa tulee ulkonäköön vetovoimaa kuin nuorena pullaposkena ja se voi herättää kiinnostusta. Se ei kyllä riitä mihinkään todelliseen, koska l u o n n e  on aina ratkaisevinta.

No en kyllä ole mielestäni ulkoisesti ainakaan edustavammaksi muuttunut. Painoakin tulluut lisää semmoiset 20 kg. Toki olen sinänsä nuorekas, en ole kaljuuntunut tai harmaantunut, eikä ole myöskään mitään ryppyjä. En ole kyllä kyllä koskaan mikään ikäistäni kulahtaneemman näköinen ollutkaan. Itse väitän, että suurin syy on ihan puhtaasti naisten arvomaailman muuttuminen iän myötä. Nuorena ajatellaan tunteella ja iän myötä sitten toisenlaiset arvot nousee elämänkokemuksen myötä tärkeämmäksi kuin kenties aiemmin. Näihin ominaisuuksiin myös ihastutaan sitten tunnepuolella helpommin, koska on huomattu, ettei niitä itsestään selvyytenä joka mieheltä löydykään. Nainenhan kuvittelee varsinkin nuorena, että mies muuttuu iän ja suhteen keston myötä, ja ne ei-toivotut särmät siitä hioutuu aikaa myöten pois. Nainen kun elää yleensä huomattavasti enemmän tunnepohjalta kuin mies ja nainen haluaa uskoa miehen muuttuvan ja se usein kannattelee suhdetta, koska miehessä on sitä muuta hyvää, kuten vaikka iso muna ja kiva ulkonäkö tms. Näinhän ei useinkaan kuitenkaan ole, että oikeasti mitään sen suurempia muutoksia tapahtuisi.

Ap

Ajatuksesi tulisivat selkeämmin esille, jos tekisit kappalejakoja.

Tämäkin riippuu esim tuon tekstin kohdalla, että millä laitteella sitä luet. Jos luet puhelimen näytöltä, niin rivejä tulee yli puolet enemmän kuin tietokoneen näytöltä katsottuna. Mielestäni tuo menee tietokoneen näytöllä katsottuna varsin hyvin yhteen kappaleeseen, mutta puhelimella katsottuna on kyllä turhan pitkä. Tietokoneella kirjoitin ja sen mukaan tein. Tämänkin nyt kirjoitetun kappaleen näpyttelen tietokoneella ja menee kolmeen riviin ainakin omalla näytölläni. Puhelimeen toki varmaan tulee tyyliin kahdeksan riviä.

Ap

45-vuotiaana menestyneenä sporttisena sinkkumiehenä minulla oli seksiä 25-35 -vuotiaiden naisten kanssa joita en olisi saanut 25-30 -vuotiaana. Ei kannata tyytyä omanikäisiin jos on statusta.

Kelvannut? Hyi helvetti että on taas itsetunto alhaalla

Hmm, pitäisikö mun olla tuplakatkera kun en saanut miehiltä huomiota nuorena enkä nyt keski-ikäisenä? Vai saako olla katkera vain jos sitä huomiota alkaa saamaan? Kuulostaa hassulta, minusta olisi ollut tosi kiva jos olisin alkanut saada kosijajonoja ovelle minkä tahansa ikäisenä!

N45

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäisikö mun olla tuplakatkera kun en saanut miehiltä huomiota nuorena enkä nyt keski-ikäisenä? Vai saako olla katkera vain jos sitä huomiota alkaa saamaan? Kuulostaa hassulta, minusta olisi ollut tosi kiva jos olisin alkanut saada kosijajonoja ovelle minkä tahansa ikäisenä!

N45

No ihan miten kukin haluaa asian omalta kohdaltaan nähdä. Minulla taas tulee se tietty hyväksikäytetty fiilis, että sovin elämäntilanteesta riippuen hyödykkeeksi. Tavallaan tulen avuksi jakamaan naisen elämän taakkaa ja hänelle siihen iloksi, kun ensin kermat päältä kaapinut jantteri ei ollutkaan sitä, mitä oli toivonut.

Tässä tuleekin se ongelma, että hän oli valinnut sen jantterin alunpitäenkin eri kriteereillä mitä taasen odottaa myöhemmässä elämässään. Hän voi tinkiä uudessa elämäntilanteessaan taasen jostain, josta ei halunnut tinkiä aikoinaan. Sen sijaan taas vaatii nykyään jotain, mitä ei välttämättä vaatinut aikoinaan niinkään vahvasti. Itse koen tämän tietynlaiseksi shoppailuksi, jossa kumppania etsitään sen hetken tarpeen mukaan mikä hyödyttää itseä eniten.

Ap

Tämäkin riippuu esim tuon tekstin kohdalla, että millä laitteella sitä luet. Jos luet puhelimen näytöltä, niin rivejä tulee yli puolet enemmän kuin tietokoneen näytöltä katsottuna. Mielestäni tuo menee tietokoneen näytöllä katsottuna varsin hyvin yhteen kappaleeseen, mutta puhelimella katsottuna on kyllä turhan pitkä. Tietokoneella kirjoitin ja sen mukaan tein. Tämänkin nyt kirjoitetun kappaleen näpyttelen tietokoneella ja menee kolmeen riviin ainakin omalla näytölläni. Puhelimeen toki varmaan tulee tyyliin kahdeksan riviä.

Ap

Luen tietokoneella. Tämäkin teksti on vaikea lukea. Entä jos olisit jaottanut sen näin. Vastauksesi on lyhyt joten tätä ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta esimerkin omaisesti. Kaksi ajatusta ja kaksi kappaletta. Näin se on helpompi lukea ja sisäistää:

Tämäkin riippuu esim tuon tekstin kohdalla, että millä laitteella sitä luet. Jos luet puhelimen näytöltä, niin rivejä tulee yli puolet enemmän kuin tietokoneen näytöltä katsottuna. Mielestäni tuo menee tietokoneen näytöllä katsottuna varsin hyvin yhteen kappaleeseen, mutta puhelimella katsottuna on kyllä turhan pitkä.

Tietokoneella kirjoitin ja sen mukaan tein. Tämänkin nyt kirjoitetun kappaleen näpyttelen tietokoneella ja menee kolmeen riviin ainakin omalla näytölläni. Puhelimeen toki varmaan tulee tyyliin kahdeksan riviä.

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset halua sinua nytkään, pahat harhat sulla nyt.

Feministi palstalesbo ei kovin analyyttisiin kommentteihin pysty 🤭

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin riippuu esim tuon tekstin kohdalla, että millä laitteella sitä luet. Jos luet puhelimen näytöltä, niin rivejä tulee yli puolet enemmän kuin tietokoneen näytöltä katsottuna. Mielestäni tuo menee tietokoneen näytöllä katsottuna varsin hyvin yhteen kappaleeseen, mutta puhelimella katsottuna on kyllä turhan pitkä. Tietokoneella kirjoitin ja sen mukaan tein. Tämänkin nyt kirjoitetun kappaleen näpyttelen tietokoneella ja menee kolmeen riviin ainakin omalla näytölläni. Puhelimeen toki varmaan tulee tyyliin kahdeksan riviä.

Ap

 

Luen tietokoneella. Tämäkin teksti on vaikea lukea. Entä jos olisit jaottanut sen näin. Vastauksesi on lyhyt joten tätä ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta esimerkin omaisesti. Kaksi ajatusta ja kaksi kappaletta. Näin se on helpompi lukea ja sisäistää:

Tässä vaikuttaa ehkä osana sekin, että kun minä kävin peruskoulua 80 -ja 90-luvuilla, niin kappalejako opetettiin täysin eri tavalla verrattuna siihen, miten se nykyään toteutetaan.

Meille opetettiin, että kappalejako tehdään silloin, kun vaihtuu konkreettisesti aihe. Alle kymmenen rivin tekstejä ei edes ruvettu silppuamaan kappalejaolla. Lisäksi kappalejaossa ei edes käytetty tyhjää väliriviä niin kuin nykyään. Kun haluttiin uusi kappale, se kirjoitettiin vain seuraavalle riville sillä poikkeuksella, että edellistä riviä ei kirjoitettu loppuun, vaan se loppu jätettiin viimeisen lauseen jälkeen tyhjäksi.

Nykyäänkin jotenkin vierastan sitä, että kappaleet ovat tyyliin parinkolmen lauseen mittaisia ja sen jälkeen paukutellaan aina tyhjiä välirivejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Naisten elämä on usein jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hommataan siittäjä, jonka kanssa tehdään lapset. Sitten toisessa osassa haetaan miestä, joka toisi elämän toiselle puoliskolle vakaat olot ja jonka kanssa rauhoittua. Ensimmäisessä osassa ikään kuin rakennetaan mökki ja toisessa osassa haetaan kumppaniksi mökin ylläpitäjä.

Vakaat olot? Minkälainen todellisuuskäsitys sinulla oikein on, jos kuvittelet, että saadaseen elämäänsä vakautta, on hankittava joku mies? Ja mihin tämä ajatus perustuu? Mikäli olet kopioinut ajatuksen amerikkalaisista tai esim. venäläisistä julkaisuista, niin suosittelen unohtamaan tällaisista kehitysmaista kertovat tarinat ja tutustumaan ihan suomalaiseen todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäisikö mun olla tuplakatkera kun en saanut miehiltä huomiota nuorena enkä nyt keski-ikäisenä? Vai saako olla katkera vain jos sitä huomiota alkaa saamaan? Kuulostaa hassulta, minusta olisi ollut tosi kiva jos olisin alkanut saada kosijajonoja ovelle minkä tahansa ikäisenä!

N45

No ihan miten kukin haluaa asian omalta kohdaltaan nähdä. Minulla taas tulee se tietty hyväksikäytetty fiilis, että sovin elämäntilanteesta riippuen hyödykkeeksi. Tavallaan tulen avuksi jakamaan naisen elämän taakkaa ja hänelle siihen iloksi, kun ensin kermat päältä kaapinut jantteri ei ollutkaan sitä, mitä oli toivonut.

Tässä tuleekin se ongelma, että hän oli valinnut sen jantterin alunpitäenkin eri kriteereillä mitä taasen odottaa myöhemmässä elämässään. Hän voi tinkiä uudessa elämäntilanteessaan taasen jostain, josta ei halunnut tinkiä aikoinaan. Sen sijaan ta

Oletko kenties kirjolla, jos ajattelet, että kumppani "hankitaan" joitain tarpeita varten tai hyödyttämään itseä? Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta neuronormaaleiden ihmissuhteet muodostuvat täysin toisin. Ja se kirjolla oleminen on voinut olla merkittävä syy, miksi naisia ei oikein ole löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen hurmaavia hunsvotteja nuorena tapaillut keski-ikäinen nainen jolle kelpaisi nykyään se kunnon mies jota en olis 15 vuotta sitten ehkä sillä silmällä katsellut. Mutta ei miehessä kiinnosta taloudellinen turva eikä hyötymismieli, minulla on vakituinen työ ja hyvät tulot ja tasainen elämäntilanne. Ne nuoruuden poikaystävät ei ole menneet elämässä sieltä baarin pöydistä pahemmin mihinkään, ei niistä seuraksi oikein enää ole. 

Miten koet asian nyt, onko keski-ikäisenä millaiset markkinat kaltaisillesi naiselle? Onko mielenkiintoisia miehiä vapaana? 

Jotkut ystävättäreni ovat hiljattain eronneet ja mietin, miten helppoa tai vaikeaa seuran löytäminen myöhemmällä iällä on. Kaikki ovat koulutettuja ja varakkaita ja lapset jo pian maailmalla. Mietin, että rima on varmaan aika korkealla? Sitten taas osa eronneista ei osaa olla yhtään yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäisikö mun olla tuplakatkera kun en saanut miehiltä huomiota nuorena enkä nyt keski-ikäisenä? Vai saako olla katkera vain jos sitä huomiota alkaa saamaan? Kuulostaa hassulta, minusta olisi ollut tosi kiva jos olisin alkanut saada kosijajonoja ovelle minkä tahansa ikäisenä!

N45

No ihan miten kukin haluaa asian omalta kohdaltaan nähdä. Minulla taas tulee se tietty hyväksikäytetty fiilis, että sovin elämäntilanteesta riippuen hyödykkeeksi. Tavallaan tulen avuksi jakamaan naisen elämän taakkaa ja hänelle siihen iloksi, kun ensin kermat päältä kaapinut jantteri ei ollutkaan sitä, mitä oli toivonut.

Tässä tuleekin se ongelma, että hän oli valinnut sen jantterin alunpitäenkin eri kriteereillä mitä taasen odottaa myöhemmässä elämässään. Hän voi tinkiä uudessa elämäntilanteessaan taasen jostain, josta ei halunnut tinkiä aikoinaan. Sen sijaan ta

Vinkiksi sinulle: älä tapaile naisia, joilla on taakkaa jaettavana. Ota sellainen, joka on lapseton, varakas ja koulutettu. Heitäkin varmasti kaltaisillesi miehelle löytyy, näin ollen et joudu maksajaksi etkä taakan kantajaksi.

Lika barn leker bäst. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, pitäisikö mun olla tuplakatkera kun en saanut miehiltä huomiota nuorena enkä nyt keski-ikäisenä? Vai saako olla katkera vain jos sitä huomiota alkaa saamaan? Kuulostaa hassulta, minusta olisi ollut tosi kiva jos olisin alkanut saada kosijajonoja ovelle minkä tahansa ikäisenä!

N45

No ihan miten kukin haluaa asian omalta kohdaltaan nähdä. Minulla taas tulee se tietty hyväksikäytetty fiilis, että sovin elämäntilanteesta riippuen hyödykkeeksi. Tavallaan tulen avuksi jakamaan naisen elämän taakkaa ja hänelle siihen iloksi, kun ensin kermat päältä kaapinut jantteri ei ollutkaan sitä, mitä oli toivonut.

Tässä tuleekin se ongelma, että hän oli valinnut sen jantterin alunpitäenkin eri kriteereillä mitä taasen odottaa myöhemmässä elämässään. Hän voi tinkiä uudessa elämäntilanteessaan taasen jostain, josta ei halunnut tinkiä aikoinaan. Sen sijaan ta

Muutama kysynys:

Mitä taakkaa Keski-iässä mielestäsi on, nuorempanahan niitä taakkoja yleensä on enemmän (toimeentulovaikeuksia, töiden etsimistä, ehkä lapsellista käytöstäkin vielä nuorena, lasten hoitoa jos niitä tekee jne)? Keski-iässähän on aika lailla helpoin elämänvaihe, kun on rahaa ja aikaa, ja useimmiten vielä kuitenkin myös terveyttä.

Mitkä kermat ne aiemmat partnerit on kuorineet, millä lailla ne aiemmat parisuhteet on "vieneet kermat" päältä?

Eikö mielestäsi ole ihan normaalia että ihannekumppanin speksit on erilaiset 18 ja 48 vuotiaalle? Onhan elämäntilannekin ihan erilainen, ja henkilön oma kypsyys. Onko sun naismaku täsmälleen sama kuin 18-vuotiaana (jos on, niin Sinuna huolestuisin ennemmin siitä ...)

Mitä ne naiset nyt "hyväksikäyttäisivät" sinussa, hehän ovat itsekin nyt rahakkaampia eivätkä  varmasti ole esim sun rahojen perässä. 

Itse olen naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Tavattiin, kun olin alle kaksikymppinen ja siitä ruvettiin seurustelemaan. Jos meille tulee ero, niin ilmeisesti minun pitäisi pysyä sinkkuna loppuelämä. Vaikka tapaisin kiinnostavan miehen, joka kiinnostuisi minusta, niin eihän siitä mitään parisuhdetta voisi tulla. Miehen mielestä olen kaapinut kermat päältä (mitkä?) ja kiinnostun hänestä vain hyödykemielessä. Näin siitä huolimatta vaikken olisi kyseistä miestä ikinä aiemmin tavannut enkä olisi tiennyt hänen olemassaolostaan.

Olen tämä hunsvotteja nuorena heilastellut nainen, enkä koe kyllä että kukaan "olisi nuollut kermoja päältä". Olen naimaton, lapseton, velaton ja etsin miestä nimenomaan jakamaan hyviä asioita elämässä enkä mitään taakkaa.