Tuntuuko sinusta, että olet liian erilainen?
Kaikki me ollaan erilaisia, kyllä. Osa vain eroaa samankaltaisemmasta "massasta" enemmän.
Minulla on ollut aina sellainen olo, etten kuulu tänne maailmaan. Tai vähintään en kuulu tähän aikaan. Minulla on ystäviä ja minusta pidetään ihmisenä, mutta koen silti olevani ystäviäni "oudompi" tapaus. Pidän ihan erilaisista vaatteista, musiikista/elokuvista, sisustuksesta kuin minun aikakauteni tyypilliset ihmiset. Mikään "massajuttu", trendi, ei ole tempaissut minua mukaansa, korkeintaan lapsena vaan (trendilelut tai joku bändi, joka nousi kaikkien huulille). En luontaisesti innostu mistään, mitä monet muut tuntuvat hehkuttavan.
Ylipäätään en halua sellasia asioita elämään, mitä moni muu. Oikeastaan en edes tiedä mitä varten elän, miksi olen täällä. En halua perhettä, en parisuhdetta, en säännöllistä työelämää. En ole kiinnostunut rahasta, maineesta ja suosiosta. Viihdyn paljon yksin, vaikka pidänkin ihmisistä.
Jo lapsena koin erillisyyttä. Minulla ei ole henkisiä tai yliluonnollisia kokemuksia. Tavallaan toivoisin, että niitä olisi, koska ehkä tietäisin sillon jotain mikä edes "selittäisi" tämän tuntemuksen. Se, että koen olevani outo ja liian erilainen, on jopa pelottavaa. Neuroepätyypillisyys ei selitä tätä kaikkea. Olen hukassa.
Onko kellään muulla tällaisia tuntemuksia? Poikkeatko ihmisistä?
Kommentit (19)
Olet just ihan tavallinen. Tuollaiselta melkein kaikista tuntuu.
Mulla "auttoi" ikääntyminen ja opiskelu. Kun voi keskittyä niihin asioihin, joista on aidosti itse kiinnostunut, ja siinä samalla tutustuu toisiin, joita kiinnostaa sama ala/samat asiat, ei enää ole niin tarvetta pohtia omaa itseään.
Samanlaisia tuntemuksia. Itse tosin koen olevani juuri sopivasti erilainen. Eli vapaana vielä ainakin toistaiseksi toilailen.
Vierailija kirjoitti:
Olet just ihan tavallinen. Tuollaiselta melkein kaikista tuntuu.
Tavallinen se vasta erikoinen onkin nykypäivänä.
Olen samanlainen. Mulla auttoi että aloin rohkeasti rakentamaan omannäköistä elämää.
Erilainen olen kyllä mutta en liian erilainen.
Ei vain tunnu, vaan olen luonteeltani erilainen siinä määrin, että siitä sanotaan päin naamaa.
Eikä ole ystäviä, eikä enää perhettäkään, joten aika kolkkoa on.
Se ylimääräinen palapelin pala.
Olen todellakin erilainen ja se tekee tässä lammaslaumassa elämisestä helvettiä.
Olen sellainen ihana sekasikiö että minulla on sukulaisia Suomessa sekä saamelaisten että paljasjalkaisten suomalaisten kanssa että ruotsalaisten kanssa. En koe kuuluvani erityisemmin yhteenkään näistä porukoista.
Tosin erilaisuus voi olla voimavara myöskin. Riippuu miten sitä käyttää hyödykseen.
Joo ja tiedän miltä muista tuntuu myös. Jokainen joutuu kantamaan naamaria yllään.
Vierailija kirjoitti:
Olet just ihan tavallinen. Tuollaiselta melkein kaikista tuntuu.
Tämän todistaa todeksi tämän aloituksen vastaukset.
Ei pelkästään tunnu, vaan olen. Nykyisin jo erakko ja viihdyn.
Vierailija kirjoitti:
Ei vain tunnu, vaan olen luonteeltani erilainen siinä määrin, että siitä sanotaan päin naamaa.
Eikä ole ystäviä, eikä enää perhettäkään, joten aika kolkkoa on.
Se ylimääräinen palapelin pala.
mulle sanotaan myös päin naamaa. Nuorempana se meni ihon alle, mutta nyt aikuisena ei enää kiinnosta. Nämä päin näköä laukojat pääsee mustalle listalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet just ihan tavallinen. Tuollaiselta melkein kaikista tuntuu.
Tavallinen se vasta erikoinen onkin nykypäivänä.
Oon tätä kans ihmetellyt. Kaikki haluaa ja korostaa olevansa niin erilaisia ja outoja.
Oon koko ikäni vaan halunnut olla normaali ja suoriutua niinkuin keskiverto ihminen tekee enkä olla tällainen yliarka surkea rääpäle joka päivästä toiseen vaan sietää ja sinnittelee ja elämä kuluukin siihen.
Miten nuo muut esim syö ja nukkuu ilman ongelmia? Kun en mä osaa edes noita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet just ihan tavallinen. Tuollaiselta melkein kaikista tuntuu.
Tämän todistaa todeksi tämän aloituksen vastaukset.
Eri mutta en oikein usko, ketjun vaan avaa sellaiset ketkä aiheeseen just samaistuu jollain tasolla.
Mulla vähän samaa. En kiinnostu asioista siksi, koska joku niin sanoo, vaan käytän aivojani siinä suhteessa. Myönnän että etenkin nuorena ollut vähän vastarannankiiskikin.
Monellahan on samaa.
En tiedä, tuntuuko, että olen liian erilainen, mutta en mä toisaalta välttämättä kauheasti huutele omista kiinnostuksenkohteistani.
Enimmäkseen erilaisuuden kokemus on ollut mulle taakka, mutta iän tuoman itsetuntemuksen ja onnekkaiden sattumienkin kautta elämä on ollut aika hyvää jo kauan! Pyörin samanhenkisten outolintujen kanssa ja firmakin jossa työskentelen ei olisi useimpien työntekijöiden mielestä varmaan ihan normaali :D joten outo tyyppikin voi loistaa tai ainakin voida siedettävän hyvin, jos vaan löytää oman paikkansa tässä maailmassa! :)
Mulla autoi muutto ulkomaille :)