Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako muita hoitajia läheisten joutuminen hoivakotiin?
03.10.2025 |
Olen nyt viitisen vuotta tehnyt lähihoitajan töitä vanhuspuolella, ja kyllä hirvittää ajatuskin että esim. omat vanhemmat joskus olisivat hoivakotipaikan tarpeessa.
Koko ajan säästetään ja tehostetaan, ja se kaikki on asukkailta pois. Esim. syöttämiseen on vähemmän aikaa kuin ennen, kovalla kiireellä pitää lapata ruoat asukkaiden suuhun ja sitten mennä äkkiä seuraavalle. Syöttöihin käytetään n. 10-15 minuuttia, asukas syö siinä ajassa minkä pystyy ja loput viedään pois.
Ja se ruoka tulee nykyään erään yksityisen hoivafirman tytäryhtiöltä, minkä kyllä huomaa. Laatu on aiempaa selvästi heikompi.
Myös päivittäisiin toimiin on vähemmän aikaa kuin ennen. Jos asukas vaikka pyytää vessaan, niin hänet saatetaan auttaa sinne vasta tunnin päästä. Näin etenkin ruoka-aikoina, kun hoitajien pitää ensin huolehtia että kaikki saavat syötyä.
Osalla asukkaista aamutoimia on tehostettu niin, ettei enää viedä vessaan vaan autetaan sängyn viereen seisomaan ja vaihdetaan vaippa siinä. Ja sitten pyörätuoliin. Iltavuorossa sitten sama homma, pyörätuolista ylös, vaipanvaihto ja sänkyyn.
Ja tätä se on muuallakin. Hoitoa on vähemmän ja sen laatu heikkenee. Itse hyppään saman tien junan alle jos en enää pärjää itsenäisesti kotona. Toivon, että omat läheiseni lähtevät ns. saappaat jalassa eivätkä päädy hoivakotiin.
Kommentit (40)
Kukaan ei kyttää täällä ylijäänyttä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun tosi kaukana äidistäni ja mummostani. Toivon että saavat apua mutta en tiedä onko minusta sitä antamaan.
Itse olin töissä yksikössä, jollaiseen olisin halunnut äitinikin asumaan. Miksei sitten itsenikin. Paikan henki on pitkälti hoitajien harteilla, mutta valitettava tosiasia on, etteivät kaikki hoitajat tee hoivatyötä kutsumuksesta tai sydämellään. Jos onnistuu pääsemään taloon, jossa hoitajat hoitavat kuin haluaisivat itseään hoidettavan, saa olla onnellinen. Pelkkää bailaus- ja shoppailurahaa tienaavat hoitajat menevät usein sieltä missä aita on matalin. Sitäkin on uran aikana nähty.
Ymmärrän täysin. Oma äitini joutui hoivakotiin koska oli niin huonossa kunnossa ettei pärjännyt enää yksin. Luulin että saamme sieltä apua. Toisin kävi, kaikki huononi. Äitille ei ollut hoitajilla aikaa, kaikki tehtiin 10-15 minuutn työllä. Hän sai sairaskohtauksen, eikä kukaan muka huomannut 2 päivään mitään. Me soitimme hänelle ambulanssin. Hoivokodissa oltiin uskomattoman välinpitämättömiä. Älkää laittako vanhempianne hoivakotiin, mieluummin kotihoito ja läheisten apu. Minun äitini menehtyi lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas toivon, että vanhempani pääsevät hoitokotiin. Ajatuskin, että asuvat yksinään ja kotihoidon turvin, dementikkoina tai muuten huonokuntoisina on pahempi skenääri, kuin jos ei pääse vessaan, juuri kun haluaa. Hoitokodissa ovat ainakin valvovan silmän alla.
Eivät todellakaan ole "valvovan silmän alla". Jos asukas on omassa huoneessa, siellä käydään vain ruokailuaikoina joko syöttämässä tai hakemassa yhteiseen pöytään syömään. Ja tietysti aamulla ja illalla tekemässä pikaiset toimet. Muun ajan asukas on yksin ilman valvontaa.
Yhteisissäkään tiloissa ei ole jatkuvaa valvontaa. Asukkaat ovat yksin kun hoitaja menee raportille, hoitamaan muita, laittamaan lääkkeitä, kirjaamaan, hakemaan ruokakärryä, viemään pyykkejä jne. Eli suurimman osan ajasta.
-ap
Näillä on kuite
Ei se ranneke takaa että hoitaja tulisi nopeasti. Jos asukas painaa nappia, häly menee sen hoitajan puhelimeen jonka listalla asukas siinä vuorossa on. Ja jos se hoitaja on jossain muualla, hänellä voi kestää hyvin kauan tulla tarkistamaan avuntarvitsijan tilanne.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyl hoitsut pelkää. Ne tietää, että hoivakodissa hoitsut syö hoivattavien sapuskat.
Tiedätkö millaista ruokaa hoidettavat saavat, ei tee mieli syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille varattu asunto pihapiiristä. Sen verran läheisiä rakastan että en heitä vanhustentaloon laittaisi kuin äärimmäisen dementian tapauksessa.
Kotihoito sitten. Käyvät kerran, pari päivässä. Itse tuskin alatte hoitamaan?
Kotihoito jos menee siihen pisteeseen että en osaa. Muuten kyllä. Alle 15 sek. olen paikalla jos tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva jos rakennukset olisivat erilaisia, voisi rullata itsensä turvalliselle isolle terassille/parvekkeelle katselemaan ympäristöä. Olisi ulkoiluttajia, vapaaehtoisia vierailijoita ja vaihtelua. Lähtee omistaja- ja johtotasolta, onko kiinnostusta panostaa tällaiseen ja riittävään hoitajamäärään. Hiljaiset, valkoiset huoneet on ankeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka hoitajia olisi riittävästi, niin on ihan perus että jos asukkaalla on vaipat, niin ei niitä viedä joka kerta vessaan, varsinkaan pelkälle pissalle.
Viedään kyllä, jos jalat kantaa, edes sen verran että siirtyy pyörätuolista wc-istuimelle ja ymmärtää kertoa asiasta, aika harva ymmärtää kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ap työpaikkaasi, itse työskentelen kunnallisella ja kun joku painaa nappia, näkyy se hälyttimissä ja osaston tiloissa olevilla tauluilla. Asiakkaat on jaettu moduuleihin, ja vaikka sinulle on määrätty ne tietyt asiakkaat, niin ainakin omassa yksikössäni vapaana oleva hoitaja käy vastaamassa kutsuun, etenkin jos tietää vastaavan hoitajan olevan kiinni, esim haavanhoidossa.
Ei pelota. Äitiä hoidin viimeiset ajat hänen kotonaan. Sai kuolla omaan sänkyyn. Hyvin toimi kotisairaala.
Anoppi (muistisairas) asui meillä 1,5 vuotta. Pääsi hoitokotiin, kun emme enää jaksaneet häntä hoitaa. Oli tosi raskasta ja sen tajusi kunnolla vasta jälkeen päin.
Hoitokodissa eli 1,5 vuotta. Mielestäni sai hyvää hoitoa. Parempaa kuin meillä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Oma äitini joutui hoivakotiin koska oli niin huonossa kunnossa ettei pärjännyt enää yksin. Luulin että saamme sieltä apua. Toisin kävi, kaikki huononi. Äitille ei ollut hoitajilla aikaa, kaikki tehtiin 10-15 minuutn työllä. Hän sai sairaskohtauksen, eikä kukaan muka huomannut 2 päivään mitään. Me soitimme hänelle ambulanssin. Hoivokodissa oltiin uskomattoman välinpitämättömiä. Älkää laittako vanhempianne hoivakotiin, mieluummin kotihoito ja läheisten apu. Minun äitini menehtyi lopulta.
Mikä olisi ollut toinen vaihtoehto, olisitko hoitanut itse?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos rakennukset olisivat erilaisia, voisi rullata itsensä turvalliselle isolle terassille/parvekkeelle katselemaan ympäristöä. Olisi ulkoiluttajia, vapaaehtoisia vierailijoita ja vaihtelua. Lähtee omistaja- ja johtotasolta, onko kiinnostusta panostaa tällaiseen ja riittävään hoitajamäärään. Hiljaiset, valkoiset huoneet on ankeutta.
Voi kun asukkaissa olisi enemmän sellaisia jotka saavat iloa näistä arjen pienistä piristyksen hetkistä. Ikävä sairaus tuhoaa lopulta aivot niiltä osin, että sitten jännempää onkin vaipan repiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella etteivät koskaan joutuisi hoivakotiin tai edes kotihoidon asiakkaiksi. Itse kotihoidon sh:na en ikinä voisi suositella. Asiakkaan luona käydään kääntymässä eikä ole aikaa mihinkään. Lääkevirheitä ja voinnin huomiotta jättämisiä sattuu ihan todella paljon. Olen nähnyt tätä touhua parikymmentä vuotta, joten jotain jo tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin töissä yksikössä, jollaiseen olisin halunnut äitinikin asumaan. Miksei sitten itsenikin. Paikan henki on pitkälti hoitajien harteilla, mutta valitettava tosiasia on, etteivät kaikki hoitajat tee hoivatyötä kutsumuksesta tai sydämellään. Jos onnistuu pääsemään taloon, jossa hoitajat hoitavat kuin haluaisivat itseään hoidettavan, saa olla onnellinen. Pelkkää bailaus- ja shoppailurahaa tienaavat hoitajat menevät usein sieltä missä aita on matalin. Sitäkin on uran aikana nähty.
Yksi ongelma näillä hoitajilla iltavuoroissa on se, että asukkaita aletaan liian aikaisin "laittamaan yökuntoon", jotta viimeinen tunti jäisi heillä kirjaamis- ja omaa rauhallista aikaa sekä klo 21 olisivat ulkona kotimatkalla.
Asukaslähtöisesti ajatellen, iltavuoron tulisi päättyä klo 22 ja tietty jousto kuuluisi asiaan. Hoitajalähtöisesti ajatellen, vanhukset ovat viiden-kuuden aikaan jo yövaipoissa, kenties jo sänkyyn peiteltynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyl hoitsut pelkää. Ne tietää, että hoivakodissa hoitsut syö hoivattavien sapuskat.
Tiedätkö millaista ruokaa hoidettavat saavat, ei tee mieli syödä.
Ihan normaalia ruokaa. Ilman suolaa ja mausteita harmi kyllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille varattu asunto pihapiiristä. Sen verran läheisiä rakastan että en heitä vanhustentaloon laittaisi kuin äärimmäisen dementian tapauksessa.
Kotihoito sitten. Käyvät kerran, pari päivässä. Itse tuskin alatte hoitamaan?
Kotihoito jos menee siihen pisteeseen että en osaa. Muuten kyllä. Alle 15 sek. olen paikalla jos tarve.
Katsotaan oletko samaa mieltä kun se tilanne on todellinen että pitää itse hoitaa. Helppo huudella kun ei ole vielä kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vanhemmistani vietti hoivakodissa puolitoista vuotta, kuolemaansa asti. Ennen sitä hän eli kotonaan todella huonossa kunnossa: kaatuili pitkin asuntoa ja ehti makaamaan joskus jopa omissa ulosteissaan. En tiedä, kumpi on pahempaa kokea pelkoa ja turvattomuutta keskellä yötä omassa kodissa vai hoivakodissa? Ja kummassa paikassa vanhus saa nopeammin jonkun vierelleen rauhoittamaan? Hoivakodissa apu on kuitenkin lähempänä.
Omaiset eivät voi osata kaikkea. Mitä huonompaan kuntoon ja monisairaammaksi vanhus tulee, sitä suurempi on riski, että omaiset yrittävät auttaa epäammattimaisesti vaikka heillä olisi kuinka paljon käytännön järkeä. Se, että lähes elää vanhuksen lähellä se ei estä ripuleihin ja kaatumisiin. Vahinkoja vain tapahtuu.
Kun ihminen hiipuu ja menettää elämänhalunsa, moni asia menettää merkityksensä. Silti keskustelemme vanhusten kohtelusta usein te
Totta, että ikääntyessä muuttuu, mutta on monia asioita, jotka eivät muutu, ihan yhtä paljon vanha ihminen tarvitse toisia ihmisiä rauhallisesti lähelle. Ajatusta, että olen tärkeä, minusta on hyötyä toisille ihmisille, edes sen verran iloa että haluavat olla lähellä.
Harva vanhus haluaa kuolla, edes dementoituneena hoitokodissa, vaikka usein kuuluu tuiskahdus, kuolis pois. Elämisen halu ja kuoleman vieraus pitävät lähes viimeisiä hetkiä myöden toivoa elämästä yllä.
Yleensäkin me syömme eri nopeudella, joku syö hitaasti ja kun vielä nieleminen vaikeutuu, ei syödä viidessä minuutissa ja kun vielä siihen yhdistyy halu pitää toinen ihminen lähellä.
Vanha sairas ihminen tarvitsee pienissä annoksissa, ruokaa usein, läheisten seuraa, istumista, liikkumista, laulua, naurua.
Ja isoina annoksina turvaa, toista ihmistä, varmuutta minusta pidetään huolta, minäkin olen tärkeä, lämmintä ja lepoa.
"Vanha sairas ihminen tarvitsee pienissä annoksissa, ruokaa usein, läheisten seuraa, istumista, liikkumista, laulua, naurua.
Ja isoina annoksina turvaa, toista ihmistä, varmuutta minusta pidetään huolta, minäkin olen tärkeä, lämmintä ja lepoa."
Kuinka moni vanhus saa elää nykyään yllä kuvatun kaltaista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella etteivät koskaan joutuisi hoivakotiin tai edes kotihoidon asiakkaiksi. Itse kotihoidon sh:na en ikinä voisi suositella. Asiakkaan luona käydään kääntymässä eikä ole aikaa mihinkään. Lääkevirheitä ja voinnin huomiotta jättämisiä sattuu ihan todella paljon. Olen nähnyt tätä touhua parikymmentä vuotta, joten jotain jo tiedän.
Mitä muita vaihtoehtoja edes on?
Jos et ole kotihoidossa tai hoivakodisssa, niin missä sitten olet? Muutatko asumaan lastesi luokse?
Kotihoito sitten. Käyvät kerran, pari päivässä. Itse tuskin alatte hoitamaan?