8-kuisen nukkumisista yms.
Olen tässä mietiskellyt nukkumis- ja nukuttamisasioita. Minulla on 8 kk ikäinen lapsi. On vähän ristiriitaiset ajatukset siitä, miten tässä pitäisi ajatella ja toimia. Lehdistä olen lukenut, että juuri tämän ikäisellä on täysin normaalia, että on erilaisia unihäiriöitä. Liikkumaan oppiminen ja oman erillisyyden muista läheisistä tajuaminen vaikuttaa uniinkin. Toisaalta lehdissä on kirjoitettu myös, että tämän ikäinen pärjää jo ilman yösyöttöjä ja näin ollen pitäisi nukkua koko yön heräämättä. Olen myös lukenut, että lapsi pitäisi vaan illalla laittaa sänkyynsä nukkumaan ja sillä hyvä, ei mitään tuuditteluja. Unikoulusta puhutaan paljon jne.
Meillä pojalla on ajoittain unihäiriöitä, mutta ei joka yö kuitenkaan. Normaali yö sujuu siten, että syötän hänelle maidon ja keinuttelen sylissäni tai istun itse keinutuolissa, sitten kannan hänet nukkuvana pinnasänkyyn. Hän herää noin neljän tunnin kuluttua itkien, käyn hakemassa maitopullon, syötän keinutuolissa ja kannan hänet nukkuvana taas omaan sänkyyn. Hänen sänkynsä on meidän parisängyn vieressä. Näin ei siis asiantuntijoiden mielestä saisi tehdä, ja se vaivaa minua. Unihäiriöt ovat meillä sellaisia, että hän ei nukahdakaan maitoon yöllä vaan jää valvottamaan ja voi mennä puolesta tunnista muutamaan. Tai herääkin heti, kun lasken pinnasänkyyn tai herää hetkisen kuluttua. Yleisin syy heräämiseen on se, että hän kääntyy mahalleen unissaan. Ei osaa nukkua mahallaan, vaan pää nousee sitten ylös...ja on hereillä. Monasti tällöin otan hänet viereeni ja hän yleensä nukahtaa heti. Itse koen saavani nukkua riittävästi. (Joo näinhän sitä on kirjoitettu, että käy, kun herää eri paikasta, missä nukahti.)
Olisihan se kerrassaan hienoa, jos voisin vaan laittaa hänet sänkyyn maate, ja sinne nukahtaisi ja nukkuisi aamuun asti. Jotenkin se vaan tuntuu niin mahdottomalta, ettei uskalla edes alkaa yrittämään. Pitäisi olla niin varma ja päättäväinen asiasta, ettei sitten anna periksi, jos ei heti onnistu. Ja jos unihäiriöt on normaalia tän ikäisellä, niin miksi sitten pitäisi saada asiaa muuttumaan. Jos ajallaan tilanne korjaantuu. Haluaisin siis tehdä, niinkuin suositelaan, muuta kynnys yrittää on jotenkin pelottava ja suuri. Pelkään ettei siitä kuitenkaan tule mitään. Ja toisaalta mietityttää, onko se varmasti parasta lapselle, ettei saa nukahtaa äidin lämpöiseen syliin. Niin olen itsekin nukahtanut vauvana. Tuntuu toisaalta julmalta, että pitää heti noin pienenä osata nukkua yksin. Ja miksi vaatisin sellaista omalta lapseltani, kun itsekin kiusasin vanhempiani nukkumalla 10 v. heidän vieressään omassa sängyssä! Nukkumista omassa huoneessa yritettiin turhaan, kävelin aina unissani äidin viereen! Ja todellakin vasta 10-vuotiaana itse päätin, että olen nyt iso tyttö ja nukun omassa huoneessa : )
Saa esittää mielipiteitä puolesta ja vastaan! : ) Ja neuvoja otan mieluusti vastaan...pitäisikö asialle tehdä jotain ja MITEN!?
Kommentit (4)
meillä vuva pian 8 kk ja 6 kk iäsää teimme muutaman illan tuota tassu-unikoulua, koska vauva heräili parin tunnin välein läpi yön tissille. lopetin yösyötöt koska tuntui että se oli enemmänkin totuttu tapa kuin että olisi oikeasti ollut nälkäinen. alku oli hankalaa kuten arvata saattaa, mutta neljäntenä yönä nukkui jo 6 tuntia putkeen, nykyisin useimmiten nukkuu 21-00 - 05.00 heräämättä. syö vielä kerran yössä siis, tuolloin 5 aikaan. meillä sama ongelma = herää siihen kun kääntyy mahalleen, eikä osaa nukkua mahallaan vään jää nököttämään pää ylhäällä. aika nopeasti nykyisin kuitenkin nukahtaa kun saa tutin suuhunsa ja käännetään takaisin selälleen. olen kyllä tosi tosi onnellinen tuosta että saadaan nykyisin nukkua niin pitkiä unia yhteen pötköön! ja unikoulutus meni kuitenkin suht' kivuttomasti. iltanukahtamiset olivat vähän ongelma edelleen, kunnes viime viikolla aloimme jättää vauvaa yksikseen nukhtamaan. ei siis itketetty häntä siellä vaan menimme heti kun kitinä alkoi. peitto takaisin päälle ja hetki rauhoittelua. ja tätä jatkettiin kunnes nukahti. ekana yönä varmaan 30 kertaa käytiin kääntämässä ja rauhoittelemassa, ja nyt tänään jo toinen ilta kun nukahti itsekseen. ihanaa sekin:). meillä tosin ei oo edes ihan vauvana juurikaan syliin nukutettu, aina omaan sänkyyn; välillä helposti, välillä sängyn vieressä on paijailtu yli tuntikin:(. itse muistan monesta läheestä kuulleeni että kannattaa vauva havahduttaa vähän hereille jos nukkuvana laitetaan oman sänkyyn, ettei sitten säikähdä kun herääkin eri paikasta kuin mihin nukahti..
niin, kuten edellinen kirjotitti on joka perheellä sellaiset nukkumatavat jotka itslle parhaiten sopii ja kyllä se vauva varmasti joskus yöheräilyt ja syömiset lopettaa omatoimisestikkin. mutta jos tilanne väsyttää ja rasittaa niin suosittelen kyllä lämpimästi tuota unikoulua. meille siitä ainakin oli valtavasti apua. ja vieläpä nopeasti, vaikken oikein millään meinannut uskoa että tuloksia voisi tulla jo muutamassa yössä. se vain tätyy sitten hoitaa kerralla kunnolla, ja kannattaa tehdä silloin kun molemmat vanhemmat ovat levänneitä ja valmiita valvomaan.. ne ensimmäiset kolme yötä meillä herättiin itkemään tunnin välein ja se oli kyllä paljon rankempaa kuin tissin antaminen 2 tunnin välein. mutta kannatti!
niin asialle ei minusta kannata tehdä yhtään mitään. Jos vauvan nukkuminen alkaa hallita koko perheen elämää ja häiritä äidin mielenrauhaa, silloin voi miettiä olisiko jotain tehtävissä. Jokainen lapsi on yksilö, joten jokaisen nukkumistavatkin eroavat. Meillä vanhin lapsista nukahti vain syliin tai viereen. Ei se minua haitannut joten sai nukkua sitten vieressä. Nuorin taas halusi nukkua ehdottomasti yksin. Vein sänkyyn, nukahti yksin huoneeseen. Samoin jos heräsivät yöllä niin käytäntö oli molemmille eri. Vanhimman piti päästä viereen, ei halunnut mitään maitoja koskaan. Nuorin taas vaati aina joko vesipullon tai maidon ennekuin nukahti. Ja omaan sänkyyn. Hän on edelleen kova juomaan, joten uskon että jotku lapset on sellaisia että heille vaan tulee jano herkemmin. Tämän takia en voi kannattaa sitä sääntöä ettei vauvalle saisi antaa yöllä mitään, vaan pärjää ilman. Luulen että sinunkin kannattaa vain luottaa omaan vaistoosi. Ei kannata ottaa paineita siitä että " tekee väärin" . Ei ole yhtä oikeaa tapaa! Keskimmäinen lapsista ei varmaan koskaan herännyt yöllä. Hän oli aivan uskomattoman rauhallinen vauva. Jos ei siis lasketa nyt niitä ensi kuukausia joilloin vauvoja aina syötetään myös yöllä...
Meillä neiti 8kk ja nukkumiset ovat menneet parempaan päin, saa nähdä pysyykö hyvinä vai ei. Kovasti touhuaa, opettelee liikkumista yms.
Näille " vauvan pitäisi nukkua näin ja näin.." ja " yösyötöt pitäisi lopettaa ja ovat turhia" sanon piupaut. Itse näen, että vauva on tyytyväinen ja sen mukaan menen. Kyllä on ollut paljon hetkiä, että huvittaisi tehdä muutakin kuin toimia huvituttina monta tuntia illassa mutta nyt olen viikon ajan saanut levätä siitä, kun typy on nukahtanut kylläkin yhä tissille mutta jopa 10 minuutissa ja herännyt alkuyöstä vain 1-2 krt. Aiemmin heräili vartin välein. Varhain aamulla saattaa syödä, se nyt ei haittaa mitään ja vieressämme nukkuu. Saa nukkuakin niin kauan, kunnes osaa puhua ja sanoa että haluaa omaan huoneeseen ja sänkyyn.
Eli älä ajattele, että sun pitäisi tehdä tilanteelle jotain jos se ei itseäsi häiritse. Ja jos joku juttu itseään alkaa kyllästyttää, kannattaa kuitenkin miettiä josko pitäisi ne omat tarpeet vielä hetken aikaa taustalla ja keskittyisi pienen ihmisen tarpeisiin. Ne jutut, mitkä itsestä voivat tuntua pieniltä ja mitättömiltä, ovat vauvalle kuitenkin tosi isoja.
On perheen oma asia, miten kokee lapsen nukuttamisen parhaaksi. Jos itse koet nykyisen tilanteet hyväksi eikä se vaivaa sinua, niin miksi muuttaisit sitä jonkun muun ohjeen mukaiseksi?
Vauvasi heräily voi johtua siitä, että hän nukahtaa syliin, mutta herää sängystä säikähtäen, miten ihmeessä hän on sinne joutunut. Voithan laittaa hänet maitopuollon juotettuasi omaan sänkyyn ja aluksi olla siinä lähellä silitellen. Iltojen kuluessa alat lyhentää silittelyä, olla vai lähellä ja samassa huoneessa. Näin vauvasi huomaa nukahtamisen ja nukkumisen sängyssä olevan turvallista. Jos taas haluat vauvan nukahtavan viereesi ja nukkuvan vieressäsi, sen sitten teille hyvä ratkaisu. Ei siihen ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.