Täytyykö kristityn antaa anteeksi sellainenkin teko jota se toinen ei ole pyytänyt anteeksi/tunnustanut?

"Muuten hyvä viesti, mutta kadotuksesta on ihan asiallista varoittaa."

Kommenttini oli rautaisannos kokonaisuudessaan. Ketjussa on aiemmin varoitettu, että oikeuteen menijät joutuvat kadotukseen. Tässä kontekstissa kirjoitin vastaukseni. 

Monissa maissa kristityt ovat esim menettäneet omaisuutensa, talot ja maat, jotka ovat heiltä aseella uhaten riistetty. Monella kristittyjä auttavalla organisaatiolla on työssään juristeja, jotka auttavat kristittyjä  lakiteitse saamaan omaisuutensa takaisin.

Kaikkinainen pelottelu, pakottaminen ja tuomioiden antaminen tuomioistuinten ulkopuolella on hengellistä väkivaltaa ja aina väärin

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei tarkoita pahuuden hyväksymistä.

Jos joku on käynyt Sinuun käsiksi ja tehnyt toistuvasti väkivaltaa, ei Sinun tarvitse enää koskaan hakeutua hänen seuraansa tai kertoa edes anteeksiannosta hänelle. 

Anteeksiantoon ei saa ketään pakottaa eikä painostaa, koska se on prosessi. 

Prosessiin kuuluu kristityllä oleellisesti rukous, ja asian jättäminen Jumalan käsiin. Silloin oma taakka kevenee ja pystyy jatkamaan elämää.

Anteeksianto tarkoittaa minun mielestäni, ettei enää mielessään velo asiaa. 

Jotkut asiat käsitellään myös maallisissa tuomioistuimissa ja tähän kristityilläkin on oikeus. 

Jumala ei tehnyt meistä kynnysmattoja eikä nyrkkeilysäkkejä.

Jokainen ihminen on erehtyväinen ja Jumala ei poistanut syy-seuraussuhdetta maailmasta.

Suurin ihmistä muuttava voima on rakkaus. Pahaa tehneen puolesta voi rukoilla ja pyytää, että Jumala k

Siinä olen samaa mieltä, että anteeksianto ei tarkoita pahuuden hyväksymistä.

Anteeksianto tarkoittaa yksinkertaisesti "omasta totuudesta" luopumista. "Oma totuus" synnyttää ajatuksen pahuudesta, koska "oma totuus" vastustaa Jumalan totuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa "totuuden" käsitteestä luopumista, koska yksikään ihminen ei tunne "totuutta". Silloin tapahtuu "Jumalan tahto". Kuten isä meidän rukouksessa todetaan: "tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa". Jumalan tahdon ja siten myös anteeksiannon toteutumisen edellytys on "omasta totuudesta" eli tahdosta luopuminen, silloin ihminen saa myös kaiken mitä pyytää ja vielä enemmänkin. "Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän."  Luuk. 12:31 "Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." Joh. 14:14  "Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne." Jaak.4:3 Lähtökohtaisestihan kaikki kuuluu jollekin muulle 5. Moos. 5:21, ei "minulle". Näin ollen anteeksiannon edellytys on omaisuuden käsitteestä luopumista. "ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa." Matt. 24:18 jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin Matt. 5:40 Helppoa tuo anteeksiantaminen :)

Vierailija kirjoitti:

Kaikkinainen pelottelu, pakottaminen ja tuomioiden antaminen tuomioistuinten ulkopuolella on hengellistä väkivaltaa ja aina väärin

Pari vuotta sitten hallitusta tuomittiin r asismista olan takaa. Oli jo unohtunut kun palet tekivät tyystin r asistisen iskun jo kertaalleen kansanmurhattujen kimppuun.

Nyt kun tuo pikkukansa iskee naapurilleen luun kurkkuun, ettei enää teurastaisi heitä, niin jo meidän r asismista tuomitsijat itse syyllistyvät juuri siihen, mitä itse tuomitsivat.

Miten niillä menee noin niinku omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että "Täytyykö" -sanan tilanne vaihdetaan "Kannattaako". Anteeksianto on sinua varten. Kun annat anteeksi, vapaudut siitä taakasta. Se on usein prosessi, joskus pitkäkin mutta kannattaa todellakin. Toinen osapuoli voi olla mitä on.

Anteeksianto ei tarkoita sitä että sen toisen osapuolen pahantekoa pitäisi edelleen sallia. Monet luulevat niin ja monet jopa uskottelevat niin, mutta se ei ole näin. Pahantekoa ei tule sallia.

Tässä oli kyse uskonnollisesta näkökulmasta, ei siitä, mikä kannattaa. 

Ja miksi oletit etten katso asiaa uskonnollisesta näkökulmasta?

Kysymyksessä ei sanota ovatko osapuolet molemmat kristittyjä. 

Jos väärintekijä on kristitty, kuuluu hänen pyytää anteeksi ennen kuin sen toisen tarvitsee pystyä antamaan anteeksi. 

Jos väärintekijä ei ole kristitty, häntä voi yrittää ymmärtää ja katsoa, kykeneekö pitkän ajan kuluessa antamaan väärän teon anteeksi.

Pienet mokat on helppoa antaa anteeksi kenelle vain. - Suuria, peruuttamattomia asioita vain harva pystyy antamaan anteeksi - silloinkin vain pitkän ajan kanssa. 

Ihmisiä me vain olemme. On tekopyhää ajatella olevansa muita kykenevämpi.

Entä jos teko, esimerkiksi kasvoton, sadistinen vainoaminen, ei ole loppunut, vaan jatkuu edelleen, eikä tekijöillä ole minkäänlaista aikomustakaan pyytää koskaan anteeksi, vaan päinvastoin, täytyykö silloinkin vain jatkuvasti antaa kaikki anteeksi? Ja jos täytyy, miksi sitten sanotaan, että Juudas meni helevettiin? (Ei ehtinyt tai kyennyt pyytämään anteeksi tekojaan.)

Vierailija kirjoitti:

Entä jos teko, esimerkiksi kasvoton, sadistinen vainoaminen, ei ole loppunut, vaan jatkuu edelleen, eikä tekijöillä ole minkäänlaista aikomustakaan pyytää koskaan anteeksi, vaan päinvastoin, täytyykö silloinkin vain jatkuvasti antaa kaikki anteeksi? Ja jos täytyy, miksi sitten sanotaan, että Juudas meni helevettiin? (Ei ehtinyt tai kyennyt pyytämään anteeksi tekojaan.)

Juudas meni omaan paikkaansa ja seitsemän kertaa seitsemänkymmentä seitsemän.

Mitä sillä anteeksiannolla tarkoitetaan?

Jos joku on ollut sinulle todella kusipää, eikä kadu ollenkaan niin on täysin ok olla vihainen, ajatella häntä kusipääksi ja vältellä kuin ruttoa. Kuitenkin jos ei anna anteeksi, se katkeruus haittaa eniten katkeroitunutta itseään. Ajattelen että siinä mielessä olisi hyvä antaa anteeksi ja mennä elämässä eteenpäin.

Mutta sellaista ei tarvi sietää että muu porukka lässyttää anteeksiannosta ja vääryyttäkokenut joutuu outoon tilanteeseen esittämään kuin mitään ei olisi tapahtunut