Lukiolainen haluaa päivittäin puhua filosofiasta, politiikasta, uskonnoista

Anna sille kuorimaveitsi ja peruna, menevät kuulema hämilleen.

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisfilosofi. Siinä iässä noita kuuluukin miettiä.

Muussa iässäkö ei kuulu?

Ei halua, ei puhu. 1/5

Vierailija kirjoitti:

No mistä pitäisi puhua jotta olisi tasollasi?

Peukusta, anaaliseksistä ja pelaamisesta?

Ai kauhee 🤣🤣

Kärsivällisyyttä. Tuo vaihe menee aikanaan ohi. Anna hänen puhua paapottaa, ja sano aina väliin: "Ahaa!" "Voi miten oivaltavaa!" "Ihanko totta?" "Niinpä!" "Kerro lisää!"  Sitten hän innostuu pitämään aiheestaan pitkän esitelmän ja lopuksi paukut loppuu ja hän väsyy ja menee nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä hauskaa kun vielä yhdeksännen luokan keväällä niillä on räppikattila vinksallaan päässä ja puheet liittyvät lähinnä energiajuomiin ja pelaamiseen.

Mutta kun on vietetty 1,5 kuukautta lukion ekalla niin samasta pärinäeetusta kuoriutuu weltschmerz-psykoosissa piehtaroiva pitkään mustaan huopatakkiin pukeutuva mini-Nietzsche.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa kehitysvaihetta, eli paskantärkeää, nihilististä Aallon kylteriä, joka vastaa "sehän on ihan normaalia markkinataloutta" mihin tahansa vee itun kysymykseen. 

Toivotaan että v.4.0 on taas jollain tasolla järkevä, niin kuin se 10-vuotias versio oli.

Siis kenelle noin on käynyt?

Olisin todella ylpeä lapsestani.

Nuohan on fiksuja keskustelunaiheita. Miksi ne ap:ta rasittavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisfilosofi. Siinä iässä noita kuuluukin miettiä.

Valitettavasti moni aikuinen urautuu ja lakkaa filosofoimasta.

Joo, muistan itsekin olleeni tuollainen ja monien muiden nuorten ympärilläni myös. Siksi olinkin jo tulossa kertomaan, että kuulostaa ihan tyypilliseltä, mutta ketjun vastauksien perusteella onkin ilmeisesti harvinaista. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän lukiolainen haluaa puhua vain Puppasta 👴🏻

Suomen kielen oppitunnilla ei ole vielä käsitelty astevaihtelua. Oppinee aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa harvinaisen fiksulta nuorelta.

Se alkaa ärsyttämään, kun asperger hokee noita aiheita päivästä toiseen ilman mitään etenemistä. 

Voi ihanaa! Odotan kovasti, että pääsen käymään noita keskusteluja lapsieni kanssa. Lukiossa en saanut itse vastakaikua keneltäkään vastaaviin keskusteluihin. Toki siis lukion tunneilla sai hieman  käydä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisfilosofi. Siinä iässä noita kuuluukin miettiä.

Valitettavasti moni aikuinen urautuu ja lakkaa filosofoimasta.

En olisi ihan noin varma, että filosofoinnin lopettaminen olisi huono asia.

Voi kunpa poikani tai tyttäreni olisi tuollainen. Vääntäisin hänen kanssaan ilokseni politiikasta, historiasta ja kulttuurista. Filosofia on minun heikko puoleni, toivottavasti hän tuntisi sen edes vähän paremmin.

No minäkin olin vähän samansuuntainen pohdiskeleva lukiolainen, mutta en minä kyllä joka päivä tuollaisista aiheista luennoinut, varsinkaan vanhemmilleni. Ymmärrän, että voi vähän väsyttää kuunnella. Varsinkin kun ne teinin pohdinnot usein on sarjaa "I'm 14 and this is deep". Myös niillä kympin teineillä (kuten minä itse olin). Äly kun ei tarkoita sitä, että nuori oikeasti tietäisi kaikesta kaiken, vaikka luulee tietävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Suomi ja maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos filosofiaa olisi enemmän. Nythän sitä pitää etsiä itse aika määrätietoisesti. Isot elämänalueet eivät tunne filosofiaa lainkaan.

Filosofia on täynnä turhaa höpötystä, jossa kielipelien avulla koitetaan johtaa ihmisiä harhaan ja todistaa musta valkoikseksi & päinvastoin. Uutta tietoa ympäröivästä maailmasta ei kuitenkaan saada pyörittelemällä päässään työpöydän ääressä "suurten filosofien" ajatuksia vaan ihan puhtaasti luonnontieteellisen tutkimuksen keinoin. Parhaassa tapauksessa filosofia voi ehkä jälkikäteen vahvistaa prosessin luomalla jotain (näennäisesti) selkeitä oppirakennelmia havaintojen ja löytöjen päälle.

Ehkä filosofian suurin vaikutus onkin hämmentää nuorten miesten (ja naisten?) mieliä aikuisuuden kynnyksellä - kaikenlaista kökköä sitä tuli itsekin aikoinaan kahlattua aikoinaan läpi, kun oli epävarma siitä, että ateismi on ok, luonnontieteellinen menetelmä toimii ja muut ei jne. Joku Niiniluodon kirjoittama kurssikirja onneksi selvitti pään lopullisesti ja huoli filosofisista kysymyksistä jäi pois mielestä.