Lue keskustelun säännöt.
Olen vapaaehtoisesti koiraton
30.09.2025 |
On ihanaa nauttia elämästä vapaana ilman koiraa ja sen tuomia rajoitteita elämään.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Et ole koskaan olllutkaan vapaaehtoisesti koiraton, jos jossain vaiheessa teille tulikin koira!! Vapaaehtoisesti koiraton ei koskaan hanki koiraa! Eikö tämä yksinkertainen asia mene teidän päähänne!!
Eihän velakaan koskaan hanki lasta! Jos jossain vaiheessa hankkii, niin hän ei ollutkaan vela!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Et ole koskaan olllutkaan vapaaehtoisesti koiraton, jos jossain vaiheessa teille tulikin koira!! Vapaaehtoisesti koiraton ei koskaan hanki koiraa! Eikö tämä yksinkertainen asia mene teidän päähänne!!
Eihän velakaan koskaan hanki lasta! Jos jossain vaiheessa hankkii, niin hän ei ollutkaan vela!
🙄
Vierailija kirjoitti:
Jos lähden vaikkapa etelänlomalle, voin viedä koirat ja kissan perheenjäsenelle hoitoon, ja hoitolatkin on tietty keksitty. Kun teemme automatkoja kotimaassa, Norjassa ja Ruotsissa on koirat ja joskus kissakin mukana. Viimeksi mainittu kyllä kulkee valjaissa pitkiäkin matkoja vaikkei ole "reissukissa Pessin" veroinen "kairan kiertäjä", mutta muutama km menee ihan heittämällä. Viime kuussa oltiin 3 koiran kanssa Lapissa vaeltelemassa, retkeilemässä ja kalastelemassa. Koirista on paitsi seuraa, niin myös turvaa kun viikot asustelen yksin syrjäisellä mökillä.
Hyi saakeli, miten kukaan ihminen alistuu tuollaiseen ja vielä uskottelee että tykkää tuollaisesta hankalasta ja ankeasta elämästä!
Veko, joka on vapaa kuin taivaan lintu eikä tarvi mitään rakkia seuraksi tai turvaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on lemmikeistä kaikista rasittavin ja työläin.
Väittäisin, että hevonen on työläämpi.
T. Hevosia omistanut
No ei se änkeä sisälle taloon sotkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähden vaikkapa etelänlomalle, voin viedä koirat ja kissan perheenjäsenelle hoitoon, ja hoitolatkin on tietty keksitty. Kun teemme automatkoja kotimaassa, Norjassa ja Ruotsissa on koirat ja joskus kissakin mukana. Viimeksi mainittu kyllä kulkee valjaissa pitkiäkin matkoja vaikkei ole "reissukissa Pessin" veroinen "kairan kiertäjä", mutta muutama km menee ihan heittämällä. Viime kuussa oltiin 3 koiran kanssa Lapissa vaeltelemassa, retkeilemässä ja kalastelemassa. Koirista on paitsi seuraa, niin myös turvaa kun viikot asustelen yksin syrjäisellä mökillä.
Hyi saakeli, miten kukaan ihminen alistuu tuollaiseen ja vielä uskottelee että tykkää tuollaisesta hankalasta ja ankeasta elämästä!
Veko, joka on vapaa kuin taivaan lintu eikä tarvi mitään rakkia seuraksi tai turvaksi!
Älä muuta sano, ja keväästä talven tuloon vieläpä asun mökissä jossa ei ole sähköjä, ei vesiputkia, eikä sisävessaa. Hui kamala kun minun elämäni on hankalaa ja ankeaa, mutta vapaaehtoisesti. 3 rakkia ja 1 katti on hyvää seuraa, parempaa kuin moni ihmislajin edustaja, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni. 3 koirasta kahdesta on ihan oikeasti turvaa, se yksi toivottaisi ryöstäjämurhaajatkin tervetulleiksi häntä iloisesti vipattaen. Enimmäkseen yksin asuvana naisihmisenä minusta on hyvä että edes 2 koiraa ilmoittaa satunnaisille kulkijoille että "ei tartte tulla ellei pyydetä", olipa tämä satunnainen kulkija metsämies, kalastaja tai joku 4 suurpedostamme. Pimeä syysyö on vähän toista täällä kuin katu- ja mainoslamppujen valomeressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs on koiran omistajilla kova tarve vakuutella onnellisuuttaan ja perustella omia valintojaan 🤭
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on koiran omistajilla kova tarve vakuutella onnellisuuttaan ja perustella omia valintojaan 🤭
Ja koiraa omistamattomilla ihan sama juttu. Kyse makuasiasta ja se on aina subjektiivinen. T. kissallinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vapaaehtoisesti akaton, päätin ryhtyä sellaiseksi kun akka lähti ja sain avioeron.
On kyllä elämä helppoa akattomana, voi mennä ja tulla miten sattuu, voi matkustella vapaasti, ei tarvi turhaan siivota paikkoja, voi aina kutsua kavereita kylään ja voi ihan vapaasti juoda kaljaa aina kun tekee mieli.
Ei kyllä pätkääkään enää kiinnostaisi alkaa akalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, meitä on moneksi!
Itse puolestani olen vapaaehtoisesti koirallinen ja kissallinen.
🤮🤮🤮
Entäpä jos sokeudut ja tarvitset opaskoiraa tai vammaudut ja tarvitset avustajakoiran? Entäpä jos lapsesi sairastuu diabetekseen ja saisi apua hypokoiralta? Entäpä jos sulla olisi lammastila ja tarvitsisit laumanvartijoita eläintesi turvaksi kuten minä? Vieläkö yököttäisi? Koirat eivät ole vain lemmikkejä, niistä on moneen tarpeelliseen työhön.
Työkoirat ovatkin asia erikseen. Muut ovat turhia
Voi lapsi kulta, työkoiratkin ovat lemmikkejä ja perheenjäseniä olipa kyseessä vaikka poliisin tai tullin vurkakoirat. Mä otin aikoinaan iha
Tässä hyvät esimerkit kuinka työkoiratkin ovat perheenjäseniä 💖 https://fi-fi.facebook.com/people/Huumekoira-Danin-ja-Pepin-fanisivu/10… (tullikoirat) ja https://www.facebook.com/jussi22 (ruumiskoirat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Teidän lähellä ei ole koirahoitolaa, jonne voisitte viedä koiran matkan ajaksi? Olisitte ottaneet trimmattavan rodun, niin ei karvoja tipu koko ajan. Minä otin koiran nimenomaan lenkkikaveriksi aj seuraksi, joten ulkoiluttaminen ei ole mikään rasite.
Se on trimmattavaa rotua. Mutta sotkua tulee ja karvaa tippuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Et ole koskaan olllutkaan vapaaehtoisesti koiraton, jos jossain vaiheessa teille tulikin koira!! Vapaaehtoisesti koiraton ei koskaan hanki koiraa! Eikö tämä yksinkertainen asia mene teidän päähänne!!
Eihän velakaan koskaan hanki lasta! Jos jossain vaiheessa hankkii, niin hän ei ollutkaan vela!
Tämä on sarkasmia. Eikö niin. Onhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jassoo. Minä pidän siitä, että on hoidettavia ihania koiria.
Hoidathan myös sen koiran paskat
pois pyörätieltä, taloyhtiön isolta
pihalta ja rappukäytävästä.
P.sCaa varpaissa kuljettavat ja syövät toistensa jätöksiä, sotkevat.
Kuonoon naamaan kiristysside, ettei
ääntä kuulu, sisällä talossa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti akaton, päätin ryhtyä sellaiseksi kun akka lähti ja sain avioeron.
On kyllä elämä helppoa akattomana, voi mennä ja tulla miten sattuu, voi matkustella vapaasti, ei tarvi turhaan siivota paikkoja, voi aina kutsua kavereita kylään ja voi ihan vapaasti juoda kaljaa aina kun tekee mieli.
Ei kyllä pätkääkään enää kiinnostaisi alkaa akalliseksi.
Totta tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä astuin tänään keskustassa kävelykadulla hirveään koiran pa*kaläjään. Ei pikkulasten äiditkään jätä pa*kavaippoja keskelle kävelykatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Teidän lähellä ei ole koirahoitolaa, jonne voisitte viedä koiran matkan ajaksi? Olisitte ottaneet trimmattavan rodun, niin ei karvoja tipu koko ajan. Minä otin koiran nimenomaan lenkkikaveriksi aj seuraksi, joten ulkoiluttaminen ei ole mikään rasite.
Se on trimmattavaa rotua. Mutta sotkua tulee ja karvaa tippuu.
Mikä rotu? Trimmattavastakin koirasta voi lähteä karvaa varsinkin karvanlähdön aikaan, mutta siihen auttaa säännöllinen harjaus ja pesu, sekä oikeaoppinen ravinto. Meillä on villis jota säännöllisesti itse trimmaan ja pesen, ja satunnaisemmin harjaan. Eipä ole koirankarvoja lattioilla, eipä pahemmin sotkuakaan kun pidän turkin lyhyenä ja siistin tassut ulkoilun jälkeen. Trimmattavissakin roduissa on muistettava säännöllinen turkinhoito 🐩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Teidän lähellä ei ole koirahoitolaa, jonne voisitte viedä koiran matkan ajaksi? Olisitte ottaneet trimmattavan rodun, niin ei karvoja tipu koko ajan. Minä otin koiran nimenomaan lenkkikaveriksi aj seuraksi, joten ulkoiluttaminen ei ole mikään rasite.
Se on trimmattavaa rotua. Mutta sotkua tulee ja karvaa tippuu.
Mun koiralta tippuu vaan karvaa, kun on aika taas trimmata. Sotkua ei tule, kun tassut pyyhitään ennen sisälle tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti akaton, päätin ryhtyä sellaiseksi kun akka lähti ja sain avioeron.
On kyllä elämä helppoa akattomana, voi mennä ja tulla miten sattuu, voi matkustella vapaasti, ei tarvi turhaan siivota paikkoja, voi aina kutsua kavereita kylään ja voi ihan vapaasti juoda kaljaa aina kun tekee mieli.
Ei kyllä pätkääkään enää kiinnostaisi alkaa akalliseksi.
Mulla sama ja nyt v*tuttaa kun vanhemmat ja sukulaiset kyselee koko ajan, että milloin oot aikonu hommata akan taloon! Työnhaussakin mahdollinen esihenkilö kyseli, että oletko suunnitellut akkoja tulevaisuudessa!
Vierailija kirjoitti:
Valinnanvapaus. Ihan kuten lapsien hankkimisessa. Joillain menee tunteisiin muiden valinnat, koska se koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä itseä vastaan. Näihin tuntemuksiin on kuitenkin apua saatavilla, jos sitä uskaltaa kysyä.
Ne, joita muiden ihmisten yksityisasiat vaivaavat, ovat kaiken avun ulottumattomissa. Liian syvällä hulluudessa, että paranisivat ilman pakkohoitoa.
Ja tuskin silläkään. Niuvanniemi ja Vanha Vaasa ovat täynnä tuollaisia raukkoja, lähinnä miespuolisia.
Olen vapaaehtoisesti kilpikonnaton.