Lue keskustelun säännöt.
Olen vapaaehtoisesti koiraton
30.09.2025 |
On ihanaa nauttia elämästä vapaana ilman koiraa ja sen tuomia rajoitteita elämään.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on koiran omistajilla kova tarve vakuutella onnellisuuttaan ja perustella omia valintojaan 🤭
On niin vaikea ymmärtää että kaikki ei tosiaan jaksa mitään rakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuo on kyllä harvinaisen totta. Koira rajoittaa enemmän, kuin lapsi. Koira ei koskaan opi tekemään itse tiettyjä asioita, vaan se on aina yhtä riippuvainen sinusta kuin pikkulapsi. Ei opi käymään itse ulkona, ei opi laittamaan itselleen ruokaa ja vettä, ei opi käymään kaupassa jne. Minusta se on hurjan ahdistavaa!
Ja se lapsi kasvaa yllättäen nopeaa aikuiseksikin. Koiraihmisillä näyttää olevan uusi koira heti kun edellisestä aika jättää eli tuo härdelli jatkuu vuosikymmeniä, käytännössä koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on lemmikeistä kaikista rasittavin ja työläin.
Väittäisin, että hevonen on työläämpi.
T. Hevosia omistanut
No ei se änkeä sisälle taloon sotkemaan.
Toiset pitää koiria ulkotarhassa ja kopissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on koiran omistajilla kova tarve vakuutella onnellisuuttaan ja perustella omia valintojaan 🤭
On niin vaikea ymmärtää että kaikki ei tosiaan jaksa mitään rakkia.
Joillain on taas niin vaikeaa ymmärtää että jotkut tosiaan nauttivat elämästä lemmikkieläimen kuten koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koira on lemmikeistä kaikista rasittavin ja työläin.
Antaa eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo on kyllä harvinaisen totta. Koira rajoittaa enemmän, kuin lapsi. Koira ei koskaan opi tekemään itse tiettyjä asioita, vaan se on aina yhtä riippuvainen sinusta kuin pikkulapsi. Ei opi käymään itse ulkona, ei opi laittamaan itselleen ruokaa ja vettä, ei opi käymään kaupassa jne. Minusta se on hurjan ahdistavaa!
Ja se lapsi kasvaa yllättäen nopeaa aikuiseksikin. Koiraihmisillä näyttää olevan uusi koira heti kun edellisestä aika jättää eli tuo härdelli jatkuu vuosikymmeniä, käytännössä koko elämän.
Näillä aina uuden "vauvan" ottavilla on joku paapomisaddiktio. Koira on sopiva kohde. Monella voi olla myös tiedostamatonta vallankäyttöä: on mu,ava, kun on joku jota voi kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
No tuo on kyllä harvinaisen totta. Koira rajoittaa enemmän, kuin lapsi. Koira ei koskaan opi tekemään itse tiettyjä asioita, vaan se on aina yhtä riippuvainen sinusta kuin pikkulapsi. Ei opi käymään itse ulkona, ei opi laittamaan itselleen ruokaa ja vettä, ei opi käymään kaupassa jne. Minusta se on hurjan ahdistavaa!
Vaikka ne on ihania ja niistä myös nauttisi suunnattomasti, niin kyllä se 13-15 vuoden täydellinen ja muuttumaton riippuvuus, sitovuus ja työläys on ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on lemmikeistä kaikista rasittavin ja työläin.
Antaa eniten.
Antaa ja ottaa. Siinä saa kyllä arpoa, kumpi painaa enemmän vaakakupissa ja mihin omat voimavarat riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähden vaikkapa etelänlomalle, voin viedä koirat ja kissan perheenjäsenelle hoitoon, ja hoitolatkin on tietty keksitty. Kun teemme automatkoja kotimaassa, Norjassa ja Ruotsissa on koirat ja joskus kissakin mukana. Viimeksi mainittu kyllä kulkee valjaissa pitkiäkin matkoja vaikkei ole "reissukissa Pessin" veroinen "kairan kiertäjä", mutta muutama km menee ihan heittämällä. Viime kuussa oltiin 3 koiran kanssa Lapissa vaeltelemassa, retkeilemässä ja kalastelemassa. Koirista on paitsi seuraa, niin myös turvaa kun viikot asustelen yksin syrjäisellä mökillä.
Hyi saakeli, miten kukaan ihminen alistuu tuollaiseen ja vielä uskottelee että tykkää tuollaisesta hankalasta ja ankeasta elämästä!
Veko, joka on vapaa kuin taivaan lintu eikä tarvi mitään rakkia seuraksi tai turvaksi!
Mäkin asun yksin maalla pienessä torpassani. Mutta en koe tarvitsevani eläimiä suojelemaan itseäni. Koko kesän ulko-ovikin oli lukitsematta yöt. Nyt pitää laittaa avaimella kiinni, ettei myrskytuuli repäise voimalla auki.
N68, metsän eläimenä muiden joukossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vastentahtoisesti koiraton. Ei ole rahaa :( Bruttopalkkani on alle 2000 e /kk ja koiran hinta on 1500-2500 euroa. Ei mitään mahiksia koiraan.
Vastuullista on olla hankkimatta eläintä, jos ei ole varaa huolehtia siitä hyvin. Koiran hankintahinta on pieni kustannus verrattuna siihen, mitä koirasta huolehtiminen vaatii. Varsinkin jos koira sairastaa, niin eläinlääkärille saa kantaa euron jos toisenkin.
Älä ole naurettava! Ei kukaan maksa 2000 euroa kuussa koiranhoitokuluja. Olen maksanut 400-500 euroa edellisten koirien vakuutuksia, ruokia, ravintolisiä ym. kuukaudessa ja harva rikkaampi suostuisi tuohon. Kyse on siitä, että opiskelijana 20 vuotta sitten sain pidettyä 2 koiraa vakuutuksineen ja hoitoineen ja niiden hankintahinnat olivat tuloihin nähden 10:s osa siitä mitä nykyään. Koirien hankintahinta on nostettu mahdottomaksi. Totta kai 400 euroja hoitokuja on mahdollista maksaa parin tonnin palkasta, mutta sitä hankintahintaa ei ole.
Olen allerginen koirille, älkää tuputtako uskomushoitojanne altistusharjoituksista jne minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on koiran omistajilla kova tarve vakuutella onnellisuuttaan ja perustella omia valintojaan 🤭
On niin vaikea ymmärtää että kaikki ei tosiaan jaksa mitään rakkia.
Rakastan takkeja, katteja ja muita eläimiä. Haluaisin sellaisen kotiini. Mutta en haluaisikaan. Jos joku muu hoitaisi? En kyllä kestäisi sitäkään, että joutuisi luopumaan, lomankaan ajaksi. En kestäisi nähdä eläimen ikävää, hätää ja tuskaa, omaanikaan.
Missä kissakoiramarsupapukaijakahvilat, tai jonkinlaiset kotieläinkodit joissa voi vierailla pientä maksua vastaan. Perustakaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, meitä on moneksi!
Itse puolestani olen vapaaehtoisesti koirallinen ja kissallinen.
🤮🤮🤮
Entäpä jos sokeudut ja tarvitset opaskoiraa tai vammaudut ja tarvitset avustajakoiran? Entäpä jos lapsesi sairastuu diabetekseen ja saisi apua hypokoiralta? Entäpä jos sulla olisi lammastila ja tarvitsisit laumanvartijoita eläintesi turvaksi kuten minä? Vieläkö yököttäisi? Koirat eivät ole vain lemmikkejä, niistä on moneen tarpeelliseen työhön.
Työkoirat ovatkin asia erikseen. Muut ovat turhia.
Työkoiria ei voida kasvattaa ilman harrastajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana aloitus! Itekkään en oo ymmärtänyt tätä lemmikki pakkomielle. Varsinkin täällä Suomessa korvataan ihmisuhteet lemmikeillä.
Ne on kalliita, niissä on hirveästi tekemistä. Pitää kokoajan lenkittää, haisevat pahalta, tuhoavat pinnat. " joo joo mun koira/kissa on siisti". Vaikka ovat kuinka siistejä niin aina on jotain karvoja tai haju jossain.
Ei lapsikaan niin paljon sitouttaa kuin lemmikki.
Ei ihmissuhteita "korvata", vaan valitaan se parempi eläinten seura.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin, kunnes mieheni ilmoitti, että haluaa koiran. Asia tuli minulle yllätyksenä. Harkinnan jälkeen suostuin, vaikka pelkäsin mitä tuleman pitää.
No, nyt asunto on siivottava päivittäin. Silti haisee. Ulkona ravattava kokoajan. Töistä kiireellä kotiin. Ei enää viikonloppureissuja tai muitakaan matkoja. Kamalaa.
Parisuhteessa koiran ottaminen ei voi olla toisen ilmoitusasia! Siitä on keskusteltava ja harkittava asiaa kunnolla.
Jos toinen lopulta suostuu, pitkin hampain vaikka ei itse haluaisi, siitä ei yleensä seuraa hyvää suhteelle. Eli koiran ottaminen yksipuolisesti vääjäämättä johtaa suhteen kriisiin ja usein myös eroon, etenkin, jos omalle kohdalle sattuu 'erityiskoira', joka vaatii paljkn huomiota ja koulutusta oppiakseen tavoille.
Tietysti puolisot voivat sopia, että koiran hoito jää pelkästään sitä haluavalle, mutta tässäkin on sudenkuoppansa. Onhan koiran hyysäämiseen kuluva aika pois toiselta puolisolta. Rahallisista kuluista puhumattakaan. Ei, tässä pätee sama kuin lapsen suhteen: se ei voi olla vain toisen kontolla, kun parisuhteessa ja yhteistaloudessa eletään.
Kiitos. Yksi räksyttävä päällehyppijä ja kadulle kusija vähemmän maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista älyttömintähän on se että monet ihmiset pitävät koiria vuosikymmenien ajan! Edellinen ei ehdi kuolla kun otetaan jo seuraava. Ei saakeli hetken rauhaa kun koko ajan tuo paskatus-karvanlähtö-eroahdistus-mihinhoitoonreissunajaksi -ralli.
Pthyi, en alkaisi edes vuodeksi tuollaiseen elämään.
Lapsiperheissä onneksi edellinen lapsi tapetaan ennen seuraavan lapsen syntymää?
Öö, ne lapset kasvaa koululaisiksi, teineiksi, aikuisiksi. Yksi hujaus, niin pientä vauvaa ja taaperoa ei enää ole, eikä tarvitse miettiä hoitopaikkaa, ulkoilutuksia, syöttämistä, juottamisia, neuvolakäntejä. Yhtäkkiä ne on koulussa, kavereiden luona jopa yökylässä, sitten niitä ei paljoa enää näykään.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös vako!
Minä myös. Tykkään kyllä koirista, mutta elämäntilanteeni ei ole otollinen koiran ottamiselle, joten tyydyn rapsuttelemaan muiden kouria ja minäkin aion ahkerasti seurata Ylen pentuliveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla pimeässä taas koiranomistajat rämpivät.
Voihan sinne mennä koirien era tai ilman. Eilen oli valtavan kauniita revontulia ja on tullut nähtyä monet kuunsillat ja tähdenlennot. Muuten ei tulisi kyylättyä taivaan tapahtumia.
Revontulten ikuistaminen valokuvaan voi olla vähän hankalampaa
No tuo on kyllä harvinaisen totta. Koira rajoittaa enemmän, kuin lapsi. Koira ei koskaan opi tekemään itse tiettyjä asioita, vaan se on aina yhtä riippuvainen sinusta kuin pikkulapsi. Ei opi käymään itse ulkona, ei opi laittamaan itselleen ruokaa ja vettä, ei opi käymään kaupassa jne. Minusta se on hurjan ahdistavaa!