ASUNTOLAINOISTA JA SUMISESTA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA::::

Olemme jonkin aikaa pähkäilleet asunnon oston kanssa, nyt lopulta päätimme odottaa hieman ja säästää. Minä olen matalapalkkaisessa työssä, mies juuri päättänyt opinnot ja siirtynyt työelämään.



Asumme edullisessa kaupungin vuokra-asunnossa, saamme nyt ihan hyvin säästötilille n.600e/kk, samalla lyhennän opintolainaani ja rahaa jää mukavasti elämiseen ja matkustamiseenkin. Parin vuoden päästä toivottavasti on kasassa jo hyvä alkupääoma asuntoa varten, siinä vaiheessa miehen palkkakin on toivottavasti noussut ja voisimme ruveta perhettäkin perustamaan.



Kova hinku olisi jo nyt hankkia oma koti, mutta toisaalta meillä on sen verran edullinen vuokra, että voimme hyvin säästää samalla. Haluamme myös nauttia elämästämme nyt kun rahaa vihdoin opiskeluvuosien jälkeen on enemmän käytössä.

Vierailija:

Oman asunnon hankkiminen on normaalisti ihmisille se aikuisiän suurin taloudellinen ponnistus, ja sitä tosiaan sitten usein aloitetaan pienestä yksiöstä tai kaksiosta, ja joskus nelikymppisenä sitkeimmillä saattaa olla velaton pieni perheasunto alla.

Mm. 56-vuotias työkaveri kertoi, kuinka on joutunut perheineen etenemään yksi huone kerrallaan aina isompaan asuntoon ja se 5h+k jne. on sitten saatu ostettua joskus 45-vuotiaana. Kovasti harmittelevat sitä, ettei ennen saanut lainaa kuin juuri sen verran kerrallaan että sai aina yhden huoneen lisää. Pankit ja välittäjät veivät omansa joka välissä ja asuntojen hinnatkin nousivat käytännössä koko ajan. Nyt on sitten vaimon kanssa kaksistaan se asunto, jota olisi tarvittu 20 vuotta sitten kun lapset olivat pieniä. Ja näitä tarinoita olen kuullut ko. ikäluokkaan kuuluvilta monia.

Me ostettiin ensiasunnoksi 250 tuhannen OK-talo lähes kokonaan velkarahalla ja 25 vuoden laina-ajalla. Vain reilu kymppitonni oli omaa rahoitusta ja sekin mummolta lahjaksi saatua. Ikää oli ostovaiheessa yhteensä 62 vuotta ja bruttotulot yhteensä 5000 ¿/kk. Nyt tällä hetkellä halvin myynnissä oleva ok-talo meidän postinumeroalueella maksaa 300 tuhatta. Kovasti ovat kaikki 20-30 vuotta meitä vanhemmat kehuneet miten hyvä tuuri meillä kävi kun saatiin ostettua heti ensiasunnoksi se lopullinen koti.

Ei meillä ole koskaan varaa maksaa 800 euroa kuussa pelkkiä korkoja, mitä 200 000 lainasta tulisi maksettavaksi. Mieluummin maksetaan 800 lyhennystä ja 400 korkoja, mitä pienemmällä lainalla voi tehdä.

Vierailija:

Asuntojen arvonnousu on koskenut myös niitä perheiden edellisiä asuntoja, joista isompaan on muutettu...

Siitä arvonnoususta ei ole juuri hyötyä jos ei muuta omistusasunnosta vuokralle. Kun nimittäin sen ostettavan asunnon hintakin on siinä välissä noussut. Siis jos pysytään samoissa maisemissa.

Me olemme nyt 45-vuotiaina velattoman asunnon omistajia. Lainaa olemme ottaneet kaikenkaikkiaan n. 70.000 euroa, asunnon arvo on nyt 350.000. Pienemmissä asunnoissa asuessamme säästimme sivussa koko ajan välirahaa ja näin isompaan muutettaessa ei tarvinnut ottaa kuin pikkuisen lisälainaa (yhdessa vaihdossa muistan, kuinka harmittelimme, kun jouduimme ottamaan nykyrahassa n. 5000 euron lisälainan).



Nyt meillä on sitten varaa tehdä ihan mitä vain haluamme, myös tukea lastemme harrastuksia ja säästää heille samalla mukavaa pesämunaa omaa asuntoa varten. Mitkään isommat muutokset eivät tule meitä heilauttamaan, koska asumiskustannukset ovat 220 euroa kuukaudessa.

Mitä on tapahtunut ajatukselle omaisuuden kartuttamisesta? Jamiksi tarvitaan niin suuria asuntoja?

Entä sun tulot ja palkka? Kai teillä on avioehto? Noissa piireissä se on yleensä normi.

Itsekin olen jotenkin hurahtanut tähän materialismiin mukaan. V*tuttaa oma surkea palkkani ja ahdistaa kun ei ole rahaa ostaa rivarin pätkää täältä Espoosta. Mutta nyt olen alkanut pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Meillä on kaikki mitä tarvitsemme (ja enemmänkin!), vuokralla on ihan hyvä asua ja ostamme asunnon/talon sitten kun meillä on siihen OIKEASTI varaa. Sitäpaitsi elämä on minusta paljon mukavampaa kun kaikki ei pyöri ostamisen ja omistamisen ympärillä! Nyt saa loppua minun osaltani muiden kadehtiminen, lottoaminen ja muu typeryys! Mitä hittoa sitä elämäänsä murehtimaan tuhlata! Meillä on hyvä näin, paljon paremmin kuin monella muulla. Hiljaa hyvä tulee, eikä sitä omakotitaloa tai ranstasaunaa kuitenkaan saa hautaan mukaan ;)

Totesimme, että jos emme nyt osta, tuskin hankimme sitä koskaan. Asumiskulut 5-henkiseltä perheeltä, joka tulojensa vuoksi ei pääse tuettuihin vuokra-asuntoihin olivat melkoisen kovat. Vuokramenoja jo pienensimme ensin muuttalla vuokra-asunnosta asumisoikeusasuntoon, josta kuitenkin asomaksu oli lainaa. Vuokra oli edullisempi kuin vuokra-asunnossa, erotuksen maksoimme kuitenkin tuota lainaa. Saimme pienen pääoman. Sen ja lainarahan sekä vanhempieni takauksen avulla saimme oman asunnon.



Laina on meillä kahdessa osassa, vanhempieni takaama osa erikseen, tämä siksi, etteivät he missään tapauksessa joudu maksamaan enempää kuin takaamansa osan. Tähän osaan lainasta on myös otettu lainaturvavakuutus.



Minun bruttotuloni ova 3350 euroa kuussa, miehen 3100 euroa. Me olemme 40 - 50 -vuotiaita. Takana avioero, jossa menetetty pienoinen omaisuus. Ja meillä on iso perhe, eli emme voineet aloittaa kaksiosta ja lähteä siitä suurempaan.



Me emme myöskään halua muuttaa nykyisestä kodistamme koskaan, tämä riittää meille ellei nyt aivan mieletöntä lottovoittoa kohdalle kolahda.



Tuolla listalla, joka muuten esille laitettiin, oli pari minusta aivan ihanalta vaikuttavaa kohdetta.



Mutta alkuperäiselle kysyjälle suosittelen vaihtoehdoksi myös sitä asumisoikeusasuntoa, asuminen halvempaa kuin vuokralla, ja asuntoja on tosi kivoilla paikoilla. Siinä ehkä sitten onnistuu samalla jotakin säästämään.

51 kyllä kirjoittaa ihan puuta heinää. Vaikka kuinka ottaisi ihan kaikki välityspalkkiot, muuttokustannukset ja kaiken mahdollisen mukaan, niin se on taloudellisesti aivan hurjan paljon kannattavampaa ostaa se isompi asunto vähitellen. Joskus laskin näitä lukuja ja hämärä muistikuva on, että kerralla 200000 euron kämpän ostaneet maksoivat noin 70000 enemmän kuin ne, jotka ostivat ensin 80000 sitten 140000 ja sitten 200000 euron asunnon. Jälkimmäiset selvisivät 12 vuodessa tuohon kämppään ja käytännössä se siis tarkoitti, että ne 12 väljempää alkuvuotta maksoivat n. 500 euroa kuussa, ei ihan halpaa minusta. Lisäksi usein pienemmissä asunnoissa on pienemmät asumiskulut (yhtiövastike, talonyhtiön remontit).

51:ltä kysyisin vielä sen verran, että paljonko teillä on nyt lainaa jäljellä?



Niin ja se on kans ihan hupun puppua, että esimerkiksi 25 vuoden ajanjaksolla asuntojen hinnat nousisi aina vaan. Vaikka tilastokeskuksen sivuilta voi käydä katsomassa viimeisien vuosikymmenten asuntojen hintojen hintakehitystä, sinne on mahtunut aika monta nousua ja laskua.

Paljonko maksatte sitä kuussa? Paljon on korkoja ja paljon on lyhennys? Meillä on pidetty nyrkkisääntönä, että lyhennystä maksetaan aina enemmän kuin korkoja.

melba:

51 kyllä kirjoittaa ihan puuta heinää. Vaikka kuinka ottaisi ihan kaikki välityspalkkiot, muuttokustannukset ja kaiken mahdollisen mukaan, niin se on taloudellisesti aivan hurjan paljon kannattavampaa ostaa se isompi asunto vähitellen. Joskus laskin näitä lukuja ja hämärä muistikuva on, että kerralla 200000 euron kämpän ostaneet maksoivat noin 70000 enemmän kuin ne, jotka ostivat ensin 80000 sitten 140000 ja sitten 200000 euron asunnon. Jälkimmäiset selvisivät 12 vuodessa tuohon kämppään ja käytännössä se siis tarkoitti, että ne 12 väljempää alkuvuotta maksoivat n. 500 euroa kuussa, ei ihan halpaa minusta. Lisäksi usein pienemmissä asunnoissa on pienemmät asumiskulut (yhtiövastike, talonyhtiön remontit).

Ei todellakaan ole aina taloudellisesti kannattavampaa ostaa " vähitellen" . Jos hinta nousee vähitellen 50% alkuperäisestä kuten on monessa tapauksessa käynyt (ja paljon enemmänkin) niin ilman muuta ostaa heti jos p**se kestää kunnon kuukausierät eli lyhyemmän laina-ajan. Ja esimerkkisi mukainen kannattavuus on aivan täysin riippuvainen laina-ajasta. Tietystikään mikään +30v laina ei ole kannattavaa mutta asuvathan monet ikänsä vuokralla ja se jos mikä on varsin heikosti kannattavaa touhua. Sitä paitsi, kuten 55? edellä kirjoitti, vuokran suuruus pk-seudulla +100 neliön rivarissa tms. on aika lähellä sitä lainankoron osuutta, josta verottaja vielä hyvittää parhaimmillaan >3000 ¿/vuosi.

Ja toinen pointti on se tarve kullakin hetkellä. Lapsiperhehän sitä tilaa tarvitsee eikä kaksi eläkeläiskäppänää. Eikä ok-talossa ole mitään vastikkeita eli asumismenot eivät kasva samalla tavoin lineaarisesti kuin kt-yhtiössä.

melba:

51:ltä kysyisin vielä sen verran, että paljonko teillä on nyt lainaa jäljellä?

Niin ja se on kans ihan hupun puppua, että esimerkiksi 25 vuoden ajanjaksolla asuntojen hinnat nousisi aina vaan. Vaikka tilastokeskuksen sivuilta voi käydä katsomassa viimeisien vuosikymmenten asuntojen hintojen hintakehitystä, sinne on mahtunut aika monta nousua ja laskua.

Kyllä ne hinnat nimen omaan pitkällä aikavälillä ovat AINA nousseet. Nousut ja laskut ovat niitä lyhyemmän aikavälin juttuja. Ihan tasan asunnot ovat pk-seudulla 20 vuoden päästä nykyistä kalliimpia poislukien purkukuntoiset.

..pista

Minulla on yksin vuositulot vähän vajaat 40 te/vuosi. Kolmekymppinen olen ja yhteensä operheen bruttotulot on noin 90 te/vuosi. Lainaa on 155 000 ja enempää ei tee mieli ottaa.



Molemmat ollaan DI:ksi opiskeltu ja ihan omin voimin kartutettu omaisuutta, kaksio ostettiin velaksi jo lopputyötä tehdessäni 23- vuotiaana. Kovalla työllä kohta 10 vuotta säästettyämme on päästy omaan taloon kiinni pk-seudulla kohtuulainalla. Talo on itse rakennettu.



Dink-vaihetta ei ole juuri ollut. Kun valmistuin korkeakoulusta niin reilun puolen vuoden päästä syntyi ensimmäinen lapsi. Lapselle ostettiin lähes kaikki tarvikkeet kirppiksiltä. Ja kaikki liikenevä raha pistettiin lainan lyhennyksiin ja asunnon remppaukseen.