Mitä 10v voi tehdä yksin ilman kokaikaista valvontaa, harrastaa, käydä kaupassa , kirjastossa mitä?

Noh, aika ,oni lapsi joutuu menemään ekaluokasta asti kouluun bussilla.

Eikö nykyään ole aika helppoa jos vanhemmat on aina tavoitettavissa puhelimella? En itse ollut enää 10v missään 24/7 valvonnassa, enkä joutunut mihinkään pahoihin ongelmiin.

Itse kävin vasta peruskoulun yläasteen julkisilla koska ala-aste oli lähellä, mutta jotkut kävivät jo ala-asteen julkisilla koulussa. M40

Hitto noi Hesalaiset on pöllöjä. Muutakin elämää on kuin Helsinki. Kaikkialla ei ole edes niitä kauppakeskuksia missä lojua. Tampereella esim. ertityislapset kulkee jo bussilla kouluun. Enää tuossa iässä ei kyytiä anneta, jos lapsi riittävän terve kulkemaan bussilla. On hiukan eri asia liikkua bussilla jossain rauhallisella paikalla kuin esim. Helsingissä. Helsingissä muutenkin enemmän viiripäitä.

Monessa maassa alle 12-vuotiasta lasta ei saa päästää yksin kulkemaan minnekään. Lapsi on lapsi ja lapsia saavat ollakin. Aikuistuvat kyllä ihan normaalisti.

Joillakin suomalaisilla on hirveä kiire sysätä vastuu elämästään jo pienille lapsille. Se on lapsesta rankkaa ja ahdistavaa, luo myös turvattomuuden tunnetta. 

[quote author="Vierailija" time="12.04.2007 klo 11:47"]

ei ole ihme, etta nykylapset kasvaa niin nopeasti aikuismaisiksi, kun tatakin ketjua lukee. Siitahan on tehty tutkimuksiakin, etta taman paivan 6v vastaa n. 9 vuotiasta 20v sitten

ja se on surullista :-((. Luullaan, että lapsi on isompi kuin onkaan. 10v on vielä täysin lapsi, LAPSI, ei mikään teini. Tottakai pitää jo opetella vastuuta ja kulkemaan itsekseen, mutta kyllä siinä pitää joku raja olla. Antakaa niiden lasten olla lapsia, älkää ainakaan itse olko siinä hoputtamassa aikuistumaan, päinvastoin jarruttakaa! Kyllä tuonikäiset kuuluu vanhemman vielä kuskata harrastuksiin, ei niitä matkoja voi lapsen harteille sysätä. Ne on aikuisellekin raskaita työpäivän päälle, saati sitten lapselle..

[/quote]

Sinun lapsesi ei osaa laittaa ruokaa, ei käyttää julkisia kulkuvälineitä ja itsetuntonsa on niin murskattu ettei selviä harrastuksiinsakaan omatoimisesti?

1960-1990 luvuilla oli vähemmän tuolla lailla pahoinpidletyjä lapsia...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:16"]

Monessa maassa alle 12-vuotiasta lasta ei saa päästää yksin kulkemaan minnekään. Lapsi on lapsi ja lapsia saavat ollakin. Aikuistuvat kyllä ihan normaalisti.

Joillakin suomalaisilla on hirveä kiire sysätä vastuu elämästään jo pienille lapsille. Se on lapsesta rankkaa ja ahdistavaa, luo myös turvattomuuden tunnetta. 

[/quote] suurimmassa osassa maailman maita 10-vuotiaat ovat hyvinkin omatoimisia. Väkisin pitkitetty "vauvaikä" eli normaalin kasvun ja kypsymisen estämisen sen vuoksi, että äiti halua pitää lapsensa omana lelunaan mahdollisimman pitkään on yksi pahoinpitelyn muoto.

Kaikkea ap:n mainitsemaa saavat lapsemme tehdä jo alle kymmenvuotianaa.

Myös saavat mennä tallille itsenäisesti, futisharkkoihin , tanssitunnille ja kuvataidekouluuun itsenäisesti, käydä ystäviensä kanssa leffassa tai pizzalla, käydä uimahallissa, matkustaa junalla isovanhempien luokse 300 kilometrin päähän...

Ovat myös tuossa iässä osanneet siivota jälkensä, pestä pyykkiä, leikata nurmikon ja laittaa ruokaa.

Olemme siis rakastaneet ja kunnioittaneet lapsiamme kylliksi, jotta olemme antaneet heille hyvät evät omaankin elämään. Ja hyvin ovatkin sitten pärjänneet myös aikuistuttuaan. Kaikille ystävillene ei ole käynyt samoin vaan 20+ ikäisinäkin ovat vielä olleet avuttomia , itsetunnottomia ja elämänhallinta hukassa, johtuen siitä että vanhempansa ovat nähneet heidät enemmän leluina kuin kasvavina ihmisinä. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:16"]

Monessa maassa alle 12-vuotiasta lasta ei saa päästää yksin kulkemaan minnekään. Lapsi on lapsi ja lapsia saavat ollakin. Aikuistuvat kyllä ihan normaalisti.

Joillakin suomalaisilla on hirveä kiire sysätä vastuu elämästään jo pienille lapsille. Se on lapsesta rankkaa ja ahdistavaa, luo myös turvattomuuden tunnetta. 

[/quote] suurimmassa osassa maailman maita 10-vuotiaat ovat hyvinkin omatoimisia. Väkisin pitkitetty "vauvaikä" eli normaalin kasvun ja kypsymisen estämisen sen vuoksi, että äiti halua pitää lapsensa omana lelunaan mahdollisimman pitkään on yksi pahoinpitelyn muoto.

[/quote]

Oletko syönyt sieniä, mitä?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 12:50"]

Oletko syönyt sieniä, mitä? 

[/quote] En ole. Minä kunnioitan ja rakastan lapsiani. He eivät ole minulle leluja toisin kuin joillekin häiriintyneille naikkosille, jotka kutistavat vielä kymmenvuotiastakin vauvakseen.

Se että vanhempi antaa lapsen kulkea julkisesti liikenteessä ei tarkoita, että hän haluaa lapsen olevan aikuinen! Me kuulkaas pikkuveljeni kanssa ihan leikimme leluilla ja katsomme välillä pikkukakkosta! (tässä vaiheessa muistutan että olen 11 vuotias, kohta 12 vuotias...) Turha sanoa että "antakaa lasten olla lapsia"  kyllä me olemmekin! Ja jotkut ikäiseni väittävät jo että olevat esiteinejä yms... Joka on minusta ihan älytöntä. Mutta tämän ikäiset voivat kyllä laittaa ruokaa, en siis tarkoita että mitään kunnon kotiruokaa vaan jotain helppoja keksejä. Eli ottakaas äidit opiksenne. KII-TOS!

10-vuotiaan ei tarvitse mielestäni osata laittaa ruokaa. Meillä 9-vuotias osaa lämmittää mikrossa ruoan ja se riittää. Auttaa kyllä ruoanvalmistuksessa ja kotitöihin saisi osallistua enemmänkin. Se, miksi ei osallistu johtuu siitä, että vanhemmat eivät ole sitä vaatineet ;)

Kulkee fillarilla asuinalueellamme, mutta harrastuksiin kuljetamme lapsen. Ei tulisi mieleenkään edellyttää, että esim. ilta-aikaan reissaisi yksin kaupungin keskustan läpi.

Ihmettelen 9v lapseni kavereita. Eräskin on toistuvasti aina paskasissa vaatteissa, liian pienellä ja risalla fillarilla liikenteessä, puhelin kaulassa. Saattaa tulla meille esim. klo 15 ja vanhemmat eivät kysele perään, eivät pyydä lasta syömään tai ole muuten hänestä kiinnostuneita.Me sitten lähetämme ko. lapsen kotiin illalla klo 20 maissa, kun omien lasten iltatoimet alkavat. Puistattaa tällainen välinpitämättömyys, että lapsen annetaan haahuilla tuntitulkulla missä tahansa.

Mulla 9-vuotias:

Käy uimahallissa

Käy kirjastossa

Kesäisin käy futistreeneissä (talvella kuskaan sisähalliin, kun pitkä matka)

Kavereilla käy parin-kolmen kilometrin säteellä

Käy siwassa

Mitä EI saa tehdä ilman valvontaa:

Mennä järvelle uimaan

Olla koulun jälkeen yksin kotona (harjoitellaan tätä, mutta pääasiassa menee mummolaan missä saa välipalan ja tekee läksyt)

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 08:43"]

Ihmettelen 9v lapseni kavereita. Eräskin on toistuvasti aina paskasissa vaatteissa, liian pienellä ja risalla fillarilla liikenteessä, puhelin kaulassa. Saattaa tulla meille esim. klo 15 ja vanhemmat eivät kysele perään, eivät pyydä lasta syömään tai ole muuten hänestä kiinnostuneita.Me sitten lähetämme ko. lapsen kotiin illalla klo 20 maissa, kun omien lasten iltatoimet alkavat. Puistattaa tällainen välinpitämättömyys, että lapsen annetaan haahuilla tuntitulkulla missä tahansa.

[/quote]

Noi likaiset vaatteet toki on asia erikseen, mutta...

En mä kyllä lapsena tuntenut olevani mitenkään turvaton saati, että mun vanhemmat muka olisi olleet välinpitämättömiä, kun kesälomalla aamuysiltä oli jo kavereiden kanssa edellisiltana sovittu treffit paikkaan X. Jossain vaiheessa päivää käytiin jossain välipalalla (välillä kodeissamme, välillä toisen kodissa, välillä jonkun mummolassa..), ruoka-aikaan kaikki lähti koteihinsa syömään ja taas sovittiin treffit jonnekin tunti tuosta ja haahuiltiin milloin mitäkin tehden yhdeksään asti, joka oli ala-asteella kotiinmenoaika kesäisin.

Jos lähdettiin uimaan, niin se piti kertoa kotona, mutta se hoitui siinä samalla, kun haki pyyhkeen ja uimapuvun. Sitten polkupyörillä 5km matka ja järveen. Usein mentiin jo heti aamusta, jolloin toki otettiin sitten eväätkin mukaan.

Välillä oli mukana myös makkaraa, jota grillattiin ko. rannan grillipaikalla. Tällöin ei tarvinnut keskeyttää uimareissua ruoka-ajan takia.

Mulla oli hyvä lapsuus ja rakastavat vanhemmat. Sain terveen itsetunnon ja hyvät eväät elämään.

Tätä mieltä edelleen, nyt ikää 36v.

Itse osasin 10-vuotiaana tehdä ruokaa (mm. makaronilaatikko), leipoa, kävin omatoimisesti harrastuksissa (urheilukeskukseen n. 3 km, kaupungin keskustaan vähän enemmän, uimahalliin 5 km) kävellen/pyörällä, huonolla kelillä bussilla. Eihän me kulmakunnan nuoret paljoa edes kotona oltu, mitä nyt käytiin välillä syömässä. Juuri tuossa vähän reilu kymmenen vanhana saatettiin käydä kymmenenkin kilometrin päässä puolukassa polkupyörillä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 09:28"]

Antakaa lasten olla lapsia.

[/quote]

Lapsena olo on jatkuvaa itsenäistymisprosessia. On ihan hullua, jos vanhempi kieltää lasta itsenäistymästä ja ottamasta vastuuta itsestään sillä verukkeella, että pitää olla lapsi.

Se että osallistuu perheen ruuanlaittoon omalla taitotasollaan, kulkee itse kavereille ja harrastuksiin, osaa hakea kaupasta maitoa tai kulkea paikallusbussilla ei tarkoita, että lapsen pitää aikuistua liian äkkiä. Itse kuuntelen omaa lastani: tänä kesänä hän halusi mennä uimahalliin yksin. On kolmevuotiaana aloittanut uimakoulun ja ollaan viikoittain käyty uimassa yhdessä. Tiedän että hän osaa toimia pukuhuoneessa, pesutiloissa ja altaassa. Paikalla on myös uimavalvoja. En nähnyt mitään syytä kieltää. Samalla tavoin kirjastokin on ollyt paikka missä ollaan aikaisemmin käyty yhdessä ja nyt lapsi käy yksin.

Hän saa kyllä olla lapsi. Mutta on myös osallistuva perheenjäsen joka tekee kotitöitä siinä mussä minäkin.

Onko lapsena olo sitä ettei voi ottaa vastuuta mistään? Että äiti aina tulee selvittämään sotkut, jos jotain sattuu? Sitä että on toisten passattavana? Ettei ikinä oteta missään vakavasti?

Minulle lapsi on ihminen vähemmällä elämänkokemuksella kuin minä. Olen läsnä, mallutan, tuen ja autan ratkomaan pulmia. Mutta lapseni elämä kuuluu lapselleni, ei minulle. Minä olen ainoastaan taustatukena.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 10:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 09:28"]

Antakaa lasten olla lapsia.

[/quote]

Lapsena olo on jatkuvaa itsenäistymisprosessia. On ihan hullua, jos vanhempi kieltää lasta itsenäistymästä ja ottamasta vastuuta itsestään sillä verukkeella, että pitää olla lapsi.

Se että osallistuu perheen ruuanlaittoon omalla taitotasollaan, kulkee itse kavereille ja harrastuksiin, osaa hakea kaupasta maitoa tai kulkea paikallusbussilla ei tarkoita, että lapsen pitää aikuistua liian äkkiä. Itse kuuntelen omaa lastani: tänä kesänä hän halusi mennä uimahalliin yksin. On kolmevuotiaana aloittanut uimakoulun ja ollaan viikoittain käyty uimassa yhdessä. Tiedän että hän osaa toimia pukuhuoneessa, pesutiloissa ja altaassa. Paikalla on myös uimavalvoja. En nähnyt mitään syytä kieltää. Samalla tavoin kirjastokin on ollyt paikka missä ollaan aikaisemmin käyty yhdessä ja nyt lapsi käy yksin.

Hän saa kyllä olla lapsi. Mutta on myös osallistuva perheenjäsen joka tekee kotitöitä siinä mussä minäkin.

Onko lapsena olo sitä ettei voi ottaa vastuuta mistään? Että äiti aina tulee selvittämään sotkut, jos jotain sattuu? Sitä että on toisten passattavana? Ettei ikinä oteta missään vakavasti?

Minulle lapsi on ihminen vähemmällä elämänkokemuksella kuin minä. Olen läsnä, mallutan, tuen ja autan ratkomaan pulmia. Mutta lapseni elämä kuuluu lapselleni, ei minulle. Minä olen ainoastaan taustatukena.

[/quote]

Hienosti sanottu!

Tuota yritin itsekin sillä jatkolauseellani sanoa.

Se, keneltä lainasit tuon "antakaa lasten olla lapsia"

Mun äiti ei anna mun mennä esim kauppaa juna radan toiselle puolelle nii kyl mä ”istun äitin helmois”😖