Lue keskustelun säännöt.
Kyllä tämä vanheneminen ottaa koville
28.09.2025 |
Lähinnä henkisesti. Tuntuu, että energisempi aikuisuus meni hukkaan ja nyt 53- vuotiaana ei enää jaksa tehdä mitään, kun olisi aikaa. Lähinnä mä mietin sitä, että luontainen innostus ja mielenkiinto ympäröivään maailmaan ja sen ilmiöihin on sammunut ja sitä vain ajelehtii, eikä elä. Ja musta tuntuu, että en ole elänyt moniin vuosiin. En mä oikeasti halua ajelehtia, vaan haluaisin saada mielenkiintoni syttymään johonkin ja elämän maistuvan.
Tämä ajatus iski oikein voimakkaasti eilen, kuin katsoin ohjelmaa Leonardo Da Vincistä, joka suurin piirtein kuolin vuoteella vielä tutki sydämen toimintaa, opiskeli ja piirsi.
Kommentit (22)
Tavallaan kiva kuulla, että muilla on samoja ajatuksia.
Mun mieli ei ole seesteinen, vaan haluaisin "hötkyillä" ja saada itseni innostumaan jostain sen sijaan, että möllötän. Tavallaan elän ihan ok elämää, ei taloushuolia, olen naimisissa ja ihan ok työpaikka. Tuntuu vain, ettei tämä riitä ja kohta olen haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus oli ihan kuin suoraan omasta kynästäni. Tuntuu, että kaikki on nähty ja koettu vaikka näinhän ei tietenkään ole. Matkustelu ei aiheuta enää samanlaisia tunnelmia kuin ennen, kaupungilla käynti vaikkapa shoppailemassa ei voisi nykyään yhtään vähempää kiinnostaa. Kunnosta tulee pidettyä huolta ja fyysinen kunto onkin suht hyvä. Tuntuu vaan, että mikään ei enää oikein tarjoa sellaisia elämyksiä kuin mitä aiemmin. Ei se mitään. Eipähän tarvitse enää hötkyillä paikasta paikkaan ja mieli on seesteinen.