Lue keskustelun säännöt.
Miksi tosi moni alkaa jo kolmekymppisenä elää vanhuselämää?
28.09.2025 |
Elämässä ei ole mitään paheita, harrastuksina sienestys ja neulonta, meikit ja hiusvärit on heitetty roskiin ja vaatteet on valittu mukavuus edellä. Mitään spontaania ei voi tehdä, koska ruokailut (erikoisruokavalio) ja nukkumaanmenoaika pitää huomioida.
Kommentit (97)
Onneksi tuli nuoruus vietettyä huolella kaksin käsin niin on jo kolmekymppisenä onnellinen siitä kun pääsee töiden jälkeen omaan kotiin ruokaa laittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi vanhuuselämäksi nimittää? Elämäntyyli mikä elämäntyyli, ei kai sen ikää tarvitse katsoa. Itse olen parikymppinen ja elän hyvin rauhallista elämää, koska se sopii minulle paljon paremmin kuin vauhdikkaampi rällästys. Miksi tehdä jotain itselle epämukavaa?
Siksi kun vanhukset elävät tuollaista elämää. Hukkaat elämäsi, jos et koskaan tee mitään hauskaa ja rutiineista poikkeavaa. Elämä ei kaadu siihen, jos kerran vuodessa syöt pizzan, juot oluen ja valvot klo 01 saakka.
Ap
Voi Ap kuule, sinä et ole oivaltanut, että kaikki eivät halua elämältä samanlaisia asioita. Joku nauttii siitä, mikä on toisen mielestå tylsää ja jokaisella meillä kait on oikeus elää omannäköistä elämää. Joillekin meistä kypsymisen myötä "teinivuodet" jää taakse, toisille ne jäävät päälle, mutta kukin taaplaa tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Olemme seitsemänkymppisiä, kävimme illalla leffassa, syömässä, lasi viiniä.Ryder cuppia telkkarista yömyöhään. En tiedä kelpaako tämä elämä aloittajalle?
Miten tämä liittyy aloitukseen, jossa pohditaan kolmekymppisten elämää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko susta siis joku pizzan tilaaminen tai myöhään valvominen erityisen rebelliä? Ei minusta. Ajattelin että tarkoitat jotakin paikasta ja tapahtumasta toiseen säntäämistä pää märkänä, mitä elämäni ei todellakaan ole.
Tämä. Jos pelkkä pizzan syöminen kerran vuodessa on Ap:lle jännittävää ja nuoruuden merkki, niin se saisi varmaan sydärin jos minä, mummoutunut kolmikymppinen, kutsuisin sen mukaan super radikaaliin toimintaan osoittamaan mieltä jonnekin, tai sabotoimaan nazzzien tarroja ja graffiteja. Olen oikein hurja vandaali joka kaivaa Muumimamman laukustaan antifasistisia tarroja ja länttää niitä huomaamatta lyhtypylväisiin. Hui!
Olisihan se ankeaa, jos me kaikki joutuisimme noudattamaan AP:n tapaa elää. Onneksi jokainen kuitenkin saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa, vaikka se aloittajan mielestä olisikin kuoleman tylsää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa aikamoinen provo. Sitä hauskaa draamaa näki syntymästään saakka alkoholistiperheessä, oli vauhdikasta menoa väkivallan ja heitteillejätön marinoimana. Sitten laitoskierre päälle, samoin oma huume/alkoholiongelma. Pääsin jaloilleni 26-vuotiaana, ja siitä suoritin lukion ja sain hankittua korkeakoulututkinnon. Nyt ikää 49-vuotta, ja olen viettänyt sitten mummoelämää viimeiset 18-19 vuotta siitä. Hyvä näin, olen tyytyväinen kun on rauhallinen elämä.
Jos mulla olisi lapsia, niin pidettäisiin itsestäänselvyytenä että elämässä on rytmi jota noudatetaan, syödään terveellistä ja tasapainoista kotiruokaa, mennään nukkumaan klo X ja herätään klo Y.
Mutta kun olen lapseton, niin tämä onkin jotain "vanhuselämää"? Entä jos tämä tasainen, rutiininomainen elämä on se kaikkein miellyttävin, vähiten kuorimittava ja eniten omalta tuntuva elämäntapa? Olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni, koen sen täydeksi ja saan siitä paljon iloa elämääni. Nautin hiljaisista illoista, terveellisistä, luonnollisesti tulevista elämäntavoista ja riittävästä unensaannista. Elämäni ei ole tylsää, vaan seesteistä ja mielekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni huomaa kolmekymppisenä, että säännölliset elämäntavat ylläpitävät hyvinvointia ja jaksamista. Silti siihen elämäntyyliin ei tarvitse kuulua tiukkapipoinen kieltäytyminen "paheista" tai minuutintarkka nukkumaanmenoaika joka ikinen ilta. Kolmekymppisenä kun hahmottaa yleensä myös ne kuuluisat harmaan sävyt eikä jaa ihmisiä mustavalkoisesti "vanhuselämää eläviin" ja "spontaaneihin".
Elävässä elämässä olen tosin törmännyt siihen, että joillekin spontaanius tarkoittaa holtitonta elämäntyyliä ja suoranaisia elämänhallinnan ongelmia. Heidän silmissään tavallista arkielämää elävä ihminen on pystyynkuollut nipottaja, joka ei osaa tai uskalla "elää". Aikuisissakin on hätkähdyttävän paljon heitä, joille oikea elämä on jatkuvaa epävakautta ja draamaa.
Olen juuri aloituksessa kuvattu kolmekymppinen. Itse koen, että mitä paremmin voin sitä rauhallisempaa ja tasapainoisempaa elämäni on. Ja kyllä minäkin irroittelen vuoden mittaan tilaisuuden tullen, muttei se ole mikään tavaramerkkini. Esim. ystävien juhlissa, keikoilla, mökkiviikonlopuissa tai ulkomaan matkoilla. Yleisesti minut tunnetaan varmaan kuitenkin aika rauhallisena kaverina.
Mulla ei ollut lapsuudessa hirveästi mitään rutiineja. Olen kovalla vaivalla joutunut opettelemaan ne aikuisiällä. Noin 26-vuotiaaksi asti elämäni oli aika kaoottista ja sekavaa. Tasainen elämä ja rutiini tuo turvaa sekä hyvinvointia. En vain olisi voinut jatkaa niin, että juhlista menisin suoraan aamuvuoroon. Olen tähän mennessä uupunut kahdesti pahasti elämässäni ja noussut masennuksesta. En halua enää samaan jamaan. Tukiverkkoni arjessa on hyvin pieni, 1-2 ihmistä. Kaikki muut asuvat toisilla paikkakunnilla. Minun on pitänyt itse luoda oma tukiverkkoni arjen rutiineilla. Tässä elämänvaiheessa on tällaista. Joskus myöhemmin ehkä erilaista. Ja ap:n kannattaisi jutella kolmikymppisten kanssa siitä mikä ko. elämäntyyliin motivoi. Ehkä voit oppia jotain ja ymmärtää ihmisiä paremmin tuomitsematta heti kättelyssä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi vanhuuselämäksi nimittää? Elämäntyyli mikä elämäntyyli, ei kai sen ikää tarvitse katsoa. Itse olen parikymppinen ja elän hyvin rauhallista elämää, koska se sopii minulle paljon paremmin kuin vauhdikkaampi rällästys. Miksi tehdä jotain itselle epämukavaa?
Siksi kun vanhukset elävät tuollaista elämää. Hukkaat elämäsi, jos et koskaan tee mitään hauskaa ja rutiineista poikkeavaa. Elämä ei kaadu siihen, jos kerran vuodessa syöt pizzan, juot oluen ja valvot klo 01 saakka.
Ap
Onhan ap:llä outo kuva ikäihmisistä. Vielä niputtaa kaikki samaan kasaan. Ikäihmisiäkin on kovin monenlaisia. Olen itse just 75 v. enkä tunne ainoatakaan ikätoveria tai haarukalla 60-75 v. jotka viettäisivät jotain mainitsemaasi "vanhuselämää". En ja emme silti syö edes kerran vuodessa pitsaa ja juo olutta mutta valvomme usein pidempään kuin kello 01. Käymme kerran pari viikossa tanssimassa. Yhtenä iltana käymme ryhmässä, jossa keskustellaan uusista ilmestyneistä kirjoista (jotka tietty olemme lukeneet). Aika rauhallista elämää tämmöinenkin on tietysti. Hoidetaan kasvimaata, puutarhaa ym. ok-talossa ilmenevää ja patikoimme siellä sun täällä maisemassa. Kutsutaan ystäviä kotiimme syömään ja meidät kutsutaan myös toisten luo, joilla ruoka merkitsee muutakin kuin pitsa ja olut. Silti saatan kutoa sukkiakin.... mistään rällästyksestä emme ole koskaan tykänneet.
Olen elänyt melko lailla tuolla tavalla siitä saakka, kun muutin omilleni ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ikää on 33 vuotta, enkä ole koskaan ollut humalassa, parisuhteessa, sosiaalisen draaman osapuolena tai yökerhossa. Elän omaa pikku elämääni, pidän huolen omista pikku asioistani enkä häiritse ketään. Luen, kirjoitan, opiskelen, käyn lenkillä ja pyyhin tasoja. Elämä on oikein hyvää juuri näin - huomenna vielä parempaa, kun Emmerdale palaa viikonlopputauon jälkeen ruutuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minua koskaan ole kiinnostanut ihmisjoukot, baarit tai muoti-ilmiöt. Nuorempana saatoin kokea joskus ulkopuolisuutta mutta nykyään vaan nautin kun ei tarvitse osallistua.
jomo - joy of missing out :)
No itse olen syntynyt mummona, olen ollut samanlainen aina. Mitään näkyvää teini-ikääkään ei mulla ollut ja harrastukset on aina olleet samoja tylsiä, just tyyliin sienestys, ruoanlaitto, lemmikit ja viherkasvit. Äitikin sanoi, että olin maailman helpoin lapsi, kun edes teininä en juoksennellut missään.
Tykkään elämästäni näin, ainut huono puoli että tylsyyteni takia ei ole löytynyt oikein ystäviä eikä miestä. Mitään jännitystä ja muutoksia en kuitenkaan kaipaa, vaan olisi kiva jos joku tykkäisi minusta tällaisena rauhallisena kuin olen. Ehkä iän myötä se onkin jo mahdollista kun muutkin alkaa rauhoittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi vanhuuselämäksi nimittää? Elämäntyyli mikä elämäntyyli, ei kai sen ikää tarvitse katsoa. Itse olen parikymppinen ja elän hyvin rauhallista elämää, koska se sopii minulle paljon paremmin kuin vauhdikkaampi rällästys. Miksi tehdä jotain itselle epämukavaa?
Siksi kun vanhukset elävät tuollaista elämää. Hukkaat elämäsi, jos et koskaan tee mitään hauskaa ja rutiineista poikkeavaa. Elämä ei kaadu siihen, jos kerran vuodessa syöt pizzan, juot oluen ja valvot klo 01 saakka.
Ap
Pizzan voi tilata rauhallisesti kotiinsa.
Mä teen vielä rauhallisemmin sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota pitäisi vanhuuselämäksi nimittää? Elämäntyyli mikä elämäntyyli, ei kai sen ikää tarvitse katsoa. Itse olen parikymppinen ja elän hyvin rauhallista elämää, koska se sopii minulle paljon paremmin kuin vauhdikkaampi rällästys. Miksi tehdä jotain itselle epämukavaa?
Siksi kun vanhukset elävät tuollaista elämää. Hukkaat elämäsi, jos et koskaan tee mitään hauskaa ja rutiineista poikkeavaa. Elämä ei kaadu siihen, jos kerran vuodessa syöt pizzan, juot oluen ja valvot klo 01 saakka.
Ap
Mä syön parastaikaa pizzaa oluen kera ja valvon iltaisin vähintään klo 24 asti. - Eläkkeellä
Yleisesti ottaen "nuoruus" on huimasti pidentynyt viime vuosikymmeninä. Se mikä mielletään mummoelämäksi ja mikä nuorten touhusi on myös muuttunut. Jotkut esim viiskymppisenä jatkaa baari elämää ym. " nuorekasta". Kun taas nykynuoret näkevät ton touhun mummotouhuna tai vähintään keski-ikäisten menona. Räväkkää eli noloa 😂.
Pizzan voi tilata rauhallisesti kotiinsa.