Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen kaikille, jotka sai lapset nuorena ja pienellä ikäerolla.
28.09.2025 |
Olinpa tyhmä koko elämäni ajan! Lapset olisi kannattanut yrittää saada parikymppisenä ja vieläpä sellaisella vuoden parin ikäerolla. Elämä olisi nyt helpompaa! Kyllä sitä on ollut tyhmä...
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Vuoden välein syntyneiden murkkuvuodet olivat aika iisejä. Ovat läheisiä, liikkuvat yhdessä ja pitävät toisistaan hyvää huolta ja aika vähän purkivat angstejaan kotona eivätkä lainkaan koulussa tai kaduilla. Iltatähti sen sijaan on harmaannuttanut, valvottanut ja vääntänyt minut mutkille ja varmaan toipuminen vie vuosia näistä teiniajoista. Olinhan vanha eli 36 saadessani hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapsia nuorena (21v ja 23v), "keski-ikäisenä" (30v) ja "vanhana" (42v).
Kaikki toivottuja ja rakastettuja, eivät pilanneet ainakaan mun elämääni, päinvastoin! Rinnalla on aina ollut hyvä puoliso jonka kanssa on arki ja vastuu jaettu jolloin ei ole tarvinnut kokea menettäneensä mitään:)
Hienoa. Tiesithän, ettei ole sinun ansiotasi, että puolisosi on lojaali ja sitoutunut ja on valinnut sinut ja pysyy rinnallasi. Olette varmasti toisillenne parhaat ja ihanaa kuulla tällaisestakin perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi iloinen, että sain viettää huolettoman nuoruuden. Minulla sopiva aika lapsille olisi ollut noin 33 vuotta. Tietysti osa ei siinä iässä enää tule helposti tai ollenkaan.
Mutta eihän näitä pysty itse päättämään.
Moni nykynuori viettää mielenterveyshaasteiden täyteisen nuoruuden, eli nuoruus ei ole todellakaan huoleton vaikka se on lapseton. Positiivisen luonteen omaavilla, hyväosaisilla nuorilla vanhemmilla se nuoruus on paljon huolettomampi kuin niillä lapsettomilla nuorilla, joilla energia menee mt-ongelmien kanssa selviytymiseen - ja se on tosiaan nykyään yleisempää kuin nuorena vanhemmaksi tuleminen..
Olet ehkä X-sukupolvea tai 80-luvun milleniaali, jos nuoruuden huolettomuus on sinulle noin normaali asia. 70-80-luvulla syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapsia nuorena (21v ja 23v), "keski-ikäisenä" (30v) ja "vanhana" (42v).
Kaikki toivottuja ja rakastettuja, eivät pilanneet ainakaan mun elämääni, päinvastoin! Rinnalla on aina ollut hyvä puoliso jonka kanssa on arki ja vastuu jaettu jolloin ei ole tarvinnut kokea menettäneensä mitään:)
Hienoa. Tiesithän, ettei ole sinun ansiotasi, että puolisosi on lojaali ja sitoutunut ja on valinnut sinut ja pysyy rinnallasi. Olette varmasti toisillenne parhaat ja ihanaa kuulla tällaisestakin perheestä.
En nyt tiedä joo onko hänen ansiota sinänsä, mutta ainakin hän on valinnut hyvän miehen! Hän, valinnut.
t: yh
Mäkin olen onnellinen että sain lapset nuorena, 22v, 24v, 25v ja 28v iässä. Opiskellut lasten äitiysvapailla ja välissä. Vakituinen työpaikka. Omistusasunto ostettiin toista odottaessa koko nykyiselle perheelle. Enempää lapsia ei ole toiveissa, alkavat kaikki olemaan jo suht isoja ja itse koen olevani vielä nuori.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse vaihtaisi mihinkään sitä parikymppisen vapauden tunnetta. Sain matkustella, rellestää ja elää itselleni niin pitkään, että nyt perhe-elämä tuntuu ihan mukavalta. Sain lapset 30-35-vuotiaana ja 50-vuotiaana on taas vapautta enemmän. Mutta muitakin vaihtoehtoja järjestykselle on eikä elämää ole pakko suorittaa juuri tietyssä järjestyksessä.
Meillä ei ollut rahaa mihinkään edes ilman lapsia parikymppisinä joten ajattelimme tehdä lapset kun kuitenkin olimme enimmäkseen kotona.
Vapaus? Rellestäminen?
Vapaa olen aina ollut ja rellestämiseen kyllästyin jo 19v:nä, biletys ei kiinnosta. Työn puolesta olen joutunut iltamenoihin enemmän kuin tarpeeksi mutta onneksi järjestäjänä/emäntänä minun ei ole tarvinnut juoda muiden mukana.
30v lähtien reissasimme sitten jo 3 lapsen kanssa sujuvasti ympäri maailmaa.
Nyt 60
Ei alkoholilla ja vapaudella ole mitään yhteyttä. Kännääminen enemmän rajoittaa.
Ei siihen rahaakaan aina tarvita. Voi lähteä vaikka pyörällä kaverien kanssa uimaan. Kävellä kaupungin kadulla keväisenä yönä, kun mustarastaat laulavat.
Nuorena minulle oli sopivaa, ettei tarvinnut huolehtia muista. Parikymppisenä itsestä huolehtiminen oli jo vaativaa. Oli paljon nähtävää.
Kolmikymppisenä olisi ollut tyhjää aikaa lapsille ja vähän tylsää muuten. Kaverit häipyivät perheisiinsä.
Vanhemmiten viihtyy aina vain paremmin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Vuoden välein syntyneiden murkkuvuodet olivat aika iisejä. Ovat läheisiä, liikkuvat yhdessä ja pitävät toisistaan hyvää huolta ja aika vähän purkivat angstejaan kotona eivätkä lainkaan koulussa tai kaduilla. Iltatähti sen sijaan on harmaannuttanut, valvottanut ja vääntänyt minut mutkille ja varmaan toipuminen vie vuosia näistä teiniajoista. Olinhan vanha eli 36 saadessani hänet.
Sisaruus ei tarkoita sitä, että sisarukset olisivat parhaita ystäviä tai edes ystäviä keskenään.
Luonteet voivat olla täysin vastakkaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Kiinnostaa, miksi sinusta nelikymppisenä ei saisi elää uutta nuoruutta?
Vierailija kirjoitti:
Eka kommentoija ei ollut ap :D On minulla lapsia ja tiedän, miten raskaaksi tullaan! :D En vain saanut lapsia kuin kolmekymppiseksi, enkä noin pienellä ikäerolla...
Niinpä.
Elit nuoruutta.
Nyt olet aikuinen.
Onko sulla masennus?
Et sä olis ehkä saanut parikymppisenä lapsia. Jos olisit saanut, niin oletettavasti naukumista, että nuoruus jäi elämättä.
Kiitollisuus lapsista. Onko sulla sellaista?
Ihminen syntyy omalla ajallaan.
Masennusta veikkaan, muuta et tunnista sitä. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiselle kertyy lapsuudessa pahoja traumoja, niin parikymppinen on vielä aivan liian nuori ja henkisesti kypsymätön lasten hankintaan. Todennäköisesti tämmöinen ihminen vain siirtää traumansa omille lapsilleen, ja ylisukupolvinen kierre on valmis. Eli joissain tapauksissa on lapsen etu, että vanhempi tekee lapsen vasta kypsemmällä iällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse vaihtaisi mihinkään sitä parikymppisen vapauden tunnetta. Sain matkustella, rellestää ja elää itselleni niin pitkään, että nyt perhe-elämä tuntuu ihan mukavalta. Sain lapset 30-35-vuotiaana ja 50-vuotiaana on taas vapautta enemmän. Mutta muitakin vaihtoehtoja järjestykselle on eikä elämää ole pakko suorittaa juuri tietyssä järjestyksessä.
Meillä ei ollut rahaa mihinkään edes ilman lapsia parikymppisinä joten ajattelimme tehdä lapset kun kuitenkin olimme enimmäkseen kotona.
Vapaus? Rellestäminen?
Vapaa olen aina ollut ja rellestämiseen kyllästyin jo 19v:nä, biletys ei kiinnosta. Työn puolesta olen joutunut iltamenoihin enemmän kuin tarpeeksi mutta onneksi järjestäjänä/emäntänä minun ei ole tarvinnut juoda muiden mukana.
30v lähtien reissasimme sitten jo 3 lapsen kanssa sujuvasti ympäri maailmaa.
Nyt 60
Ei minullakaan paljon rahaa ollut, mutta minimibudjetilla halvimmissa luukuissa kuljin kesätyörahoilla ja vaelsin, harrastin, tutustuin ihmisiin/suurkaupunkeihin ja juhlin. Biletys kiinnosti parikymppisenä enkä sitä kyllä millään tavalla häpeä, vaikka ilmeisesti ihmisten mielestä pitäisi. Nykyään perheellisenä en enää juuri käytä alkoholia. 20-30v oli minulle suurten elämysten aikaa ja ne ovat itselle tärkeitä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Minä sain lapseni vuoden välein, vieläpä useamman
Lapsista oli aina seuraa toisilleen. Murkkuikä oli jokaisella helppo, nyt se on nuorimmallakin ohi.
Esimerkiksi ystäväni ainokainen oli murkkuna todella hankala. Ei sitä etukäteen voi tietää.
Olen jo yli 40, eikä mun ole tarvinut enää elää uutta nuoruutta. Ehdin elää ja mennä ihan riittävästi siinä ennen kuin sain lapseni, 24-vuotiaana.
Minulle tämä oli hyvä ratkaisu, ja tekisin samat valinnat uudelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapsia nuorena (21v ja 23v), "keski-ikäisenä" (30v) ja "vanhana" (42v).
Kaikki toivottuja ja rakastettuja, eivät pilanneet ainakaan mun elämääni, päinvastoin! Rinnalla on aina ollut hyvä puoliso jonka kanssa on arki ja vastuu jaettu jolloin ei ole tarvinnut kokea menettäneensä mitään:)
Hienoa. Tiesithän, ettei ole sinun ansiotasi, että puolisosi on lojaali ja sitoutunut ja on valinnut sinut ja pysyy rinnallasi. Olette varmasti toisillenne parhaat ja ihanaa kuulla tällaisestakin perheestä.
Ei tietenkään ole. Hän vain halusi minut
Mutta kun rakastaa toista ja sitoutuu toiseen vapaaehtoisesti ja haluaa myös lapsia ei elämä ole pelkkää velvollisuutta tai suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Kiinnostaa, miksi sinusta nelikymppisenä ei saisi elää uutta nuoruutta?
Ohiksena.
40 v. elää keski-ikäisyyttä. Perheellisen ihmisen muuttuminen teiniksi on lähinnä surullista niiden perheen oikeiden teinien kannalta.
Ei minullakaan paljon rahaa ollut, mutta minimibudjetilla halvimmissa luukuissa kuljin kesätyörahoilla ja vaelsin, harrastin, tutustuin ihmisiin/suurkaupunkeihin ja juhlin. Biletys kiinnosti parikymppisenä enkä sitä kyllä millään tavalla häpeä, vaikka ilmeisesti ihmisten mielestä pitäisi. Nykyään perheellisenä en enää juuri käytä alkoholia. 20-30v oli minulle suurten elämysten aikaa ja ne ovat itselle tärkeitä muistoja.
***
Misi luulet ettei meillä ollut mitää elämyksiä elämässä vv 20-30v? Ehkä ne olivat sinun mittajaavassasi pieniä mutta meille ikimuistoisia.
Ja lapsista huolimatta olen reissannut pitkälti toistasataa matkaa työn ja huvin vuoksi, työskennellyt ulkomailla ja nyt asunutkin osittain jo muutaman vuoden.
Mitään en ole jäänyt vaille (tai no moottoripyöräreissusta halki Euroopan olen jo luopunut)
Turha katua kun ei siihen voi aina vaikuttaa miten elämä menee
Vierailija kirjoitti:
Ei minullakaan paljon rahaa ollut, mutta minimibudjetilla halvimmissa luukuissa kuljin kesätyörahoilla ja vaelsin, harrastin, tutustuin ihmisiin/suurkaupunkeihin ja juhlin. Biletys kiinnosti parikymppisenä enkä sitä kyllä millään tavalla häpeä, vaikka ilmeisesti ihmisten mielestä pitäisi. Nykyään perheellisenä en enää juuri käytä alkoholia. 20-30v oli minulle suurten elämysten aikaa ja ne ovat itselle tärkeitä muistoja.
***
Misi luulet ettei meillä ollut mitää elämyksiä elämässä vv 20-30v? Ehkä ne olivat sinun mittajaavassasi pieniä mutta meille ikimuistoisia.
Ja lapsista huolimatta olen reissannut pitkälti toistasataa matkaa työn ja huvin vuoksi, työskennellyt ulkomailla ja
Kyllä varmasti oli elämyksiä. Mutta onhan se erilaista, kun lasten tarpeet pitää huomioida. Sinulle sopi noin, toisille näin.
On ihan fakta, että osa perheellisistä, jopa kaksinhuoltajista kaipaa omaa aikaa.
Lasten kanssa vietetty aika on elämys myös, mutta erilainen kuin yksin nuorena.
On hyvä, jos jokainen on tyytyväinen elämäänsä eikä kukaan kadehdi ketään.
T: Eri.
Nuorena sain lapset,18vee,21vee ja 24vee
Minusta se oli elämäni parasta aikaa siihen asti kunnes esikoiseni rupes oireilee,oli vaikea lapsuus hällä ja tähän olisin halunnut saada apua mutta siihen aikaa en ainakaan minä saanut apua,kaikki vaan hoki että noin käy kun nuorena teet lapsen!
Mun poika on nyt 28vuotias,skitsofrenia ja tämä tuli jo lapsena esille mutta apuja ei saatu just sen takia kun olin liian nuori äiti kaikkien mielestä, ylä asteella poikani leimattiin ongelma nuoreksi ja tämäkin oli sen syytä kun olin vaan liian nuori äiti
Olen tehnyt nyt vähän vanhempana iltatähden ja nyt osaan jo pitää puoleni! Toki kohta olen varmaa liian vanha äiti joka sekin sitten huono asia😂
Elämä voisi olla nyt helpompaa, mutta kuinka vaikeaa se olisi ollut silloin? Ei olisi ollut ainakaan itselleni vaihtoehto.