Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen kaikille, jotka sai lapset nuorena ja pienellä ikäerolla.
28.09.2025 |
Olinpa tyhmä koko elämäni ajan! Lapset olisi kannattanut yrittää saada parikymppisenä ja vieläpä sellaisella vuoden parin ikäerolla. Elämä olisi nyt helpompaa! Kyllä sitä on ollut tyhmä...
Kommentit (39)
Eka kommentoija ei ollut ap :D On minulla lapsia ja tiedän, miten raskaaksi tullaan! :D En vain saanut lapsia kuin kolmekymppiseksi, enkä noin pienellä ikäerolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka kommentoija ei ollut ap :D On minulla lapsia ja tiedän, miten raskaaksi tullaan! :D En vain saanut lapsia kuin kolmekymppiseksi, enkä noin pienellä ikäerolla...
Olin se minä. Lopeta trolli!
Ap
Miksi joku
kirjoittaa
näin rasittavalla
tavalla?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku
kirjoittaa
näin rasittavalla
tavalla?
-ohis
Vauvat ovat ihania 💕
Vaikeaa se on kaksikymppisenä saada lapsia tai edes pillua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Minä sain lapsia nuorena (21v ja 23v), "keski-ikäisenä" (30v) ja "vanhana" (42v).
Kaikki toivottuja ja rakastettuja, eivät pilanneet ainakaan mun elämääni, päinvastoin! Rinnalla on aina ollut hyvä puoliso jonka kanssa on arki ja vastuu jaettu jolloin ei ole tarvinnut kokea menettäneensä mitään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni ikäero oli meillä vain rasite. Vanhempi oli äärettömän mustasukkainen, väkivaltainen fyysisesti ja henkisesti, varasti kaverit ja lelut, muistutti kaikessa missä oli parempi (koska oli kuitenkin vanhempi ja kehittyneempi).
Minä sain ekan 19 v ja toisen 23 v. Kaikki on mennyt hyvin. Olen korkeakoulutettu ja ollut naimisissa yli 30 v lasten isän kanssa. Nyt +50-vuotiaina ollaan oltu jo pitkään vapaita elämään ns. omaa elämää. Olen siis ap:n kanssa samaa mieltä. En tiedä, sopiiko kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse vaihtaisi mihinkään sitä parikymppisen vapauden tunnetta. Sain matkustella, rellestää ja elää itselleni niin pitkään, että nyt perhe-elämä tuntuu ihan mukavalta. Sain lapset 30-35-vuotiaana ja 50-vuotiaana on taas vapautta enemmän. Mutta muitakin vaihtoehtoja järjestykselle on eikä elämää ole pakko suorittaa juuri tietyssä järjestyksessä.
Olen iloinen, että meillä on ollut isommat ikäerot. Kokoajan ollut joku pieni hellittävänä. Olen myös jaksanut hyvin ja saanut keskittyä jokaiseen kerrallaan uupumatta.
Nyt kun kaksi vanhempaa on jo isompia ymmärtää hyvin kuinka pikkulapsiaika on se mitä todellakin tulee myöhemmin kaipaamaan. Onneksi pieniä on vielä yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse vaihtaisi mihinkään sitä parikymppisen vapauden tunnetta. Sain matkustella, rellestää ja elää itselleni niin pitkään, että nyt perhe-elämä tuntuu ihan mukavalta. Sain lapset 30-35-vuotiaana ja 50-vuotiaana on taas vapautta enemmän. Mutta muitakin vaihtoehtoja järjestykselle on eikä elämää ole pakko suorittaa juuri tietyssä järjestyksessä.
Meillä ei ollut rahaa mihinkään edes ilman lapsia parikymppisinä joten ajattelimme tehdä lapset kun kuitenkin olimme enimmäkseen kotona.
Vapaus? Rellestäminen?
Vapaa olen aina ollut ja rellestämiseen kyllästyin jo 19v:nä, biletys ei kiinnosta. Työn puolesta olen joutunut iltamenoihin enemmän kuin tarpeeksi mutta onneksi järjestäjänä/emäntänä minun ei ole tarvinnut juoda muiden mukana.
30v lähtien reissasimme sitten jo 3 lapsen kanssa sujuvasti ympäri maailmaa.
Nyt 60+v:nä olen enemmän kuin vapaa, elämme mieheni kanssa lähes puolet vuodesta eri maissa. Nyt saan hänet taas luokseni pariksi viikoksi, onkin jo vähän ikävä!
9
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, etten tehnyt lapsia liian nuorena ja sain kokea kaiken, eikä tarvitse olla katkera mistään tai elää nelikymppisenä uutta nuoruutta. Eikä syntymävälikään ollut liian tiheä, muuten olisin seonnut, kun lapset olivat teinejä, ja käyttäytyivät huonosti. Tsemiä niille murkkuvuosiin, jotka vuoden välein synnyttivät...
Mitä vikaa on nuoruudessa ja nuoruuden elämisessä 40/50/60/70 vuotiaana, jos se tuo elämään kokemuksia ja onnellisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on kaksikymppisenä saada lapsia tai edes pillua.
Silloin vasta hankitaan ammattia ja lisäksi pojat armeejassa. Ei koluttamattomille ole työtä eikä pentuja tehtailla sossun rahoille. Aamen.
Vanhenmaksi ei kannata ryhtyä ennen kuin on itse aikuistunut... Terveisin kahden keskenkasvuisen lapsi
Hankin ensin hyvän ammatin josta valmistun vasta 26 vuotiaana,, siten pitäisi saada töitä että voisi maksaa opintovelat ....vasta sitten voisi suunnitella lasta jos molemmilla varma työpaikka. Köyhyyteen ei kukaan lapsia tee. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on kaksikymppisenä saada lapsia tai edes pillua.
Pillun lisäksi pitäisi olla vakituinen työ molemmilla ennenkun voi lapsenkin elättää.
Olen tosi iloinen, että sain viettää huolettoman nuoruuden. Minulla sopiva aika lapsille olisi ollut noin 33 vuotta. Tietysti osa ei siinä iässä enää tule helposti tai ollenkaan.
Mutta eihän näitä pysty itse päättämään.
En ole kateellinen yhdestäkään lapsesta.-vela
Tikuta ovulaatio
Meille tuli vauva 2 vuoden jälkeen.
Kai osaat laskea ovulaation ja tarkistat tikusta? Munasolu irtoaa jo ennen piik-kiä.
Joillain naisilla on ovulaatio kaksi piik-kiä, mikä vai keuttaa irtoamisen ajan selvittämistä.
Sperma voi pysyä elinkelpoisena huonoimmilla miehillä vain päivän emättimessä. Eli joka päivä kannattaa mutta etupainotteisesti, koska osa spermasta voi elää 7 päivää emättimessä.
Osa siittiöitä on hitaita uimareita ja matka munasolun luo kestää jopa päivän. Osalla vain tunteja.
Ota näitä asioista huomioon.
Ap