Nykymaailma ja itseälykkäiden yksinäisyys

Nykymaailmassa me reflektiokykyiset (itseälykkyys eli self-smartness) koemme pohjatonta yksinäisyyttä. Verkostot ovat ohkaiset, sillä valtaosalla nykyihmisistä on jonkin persoonanhäiriön tai nepsyyden vuoksi oma peili säpäleinä. Emme voi toimia kaikkien terapeutteina, voimme vain olla tukena henkisessä kasvussa.

Tuo tukeminen aiheuttaa myötäuupumusta eli uupumusta siitä, kun kantaa muiden taakkoja ilman että pitää huolta itsestään. Milloinkohan sitä saisi kokea tulevansa vastaanotetuksi? Torjunnan sijaan, tulla rakastetuksi? Ettei joudu välttelemään muita, kun heillä ei oma peili toimi.