Ajatteletko päivittäin jotain ikävää tapahtumaa?
Itselle kävi vuosia sitten selkkaus silloisen vuokranantajan kanssa, ja tätä hänen vi**uilua ajattelen todella turhaan melkein joka päivä vieläkin. En tiedä olenko vaan muuten päässyt elämässä poikkeuksellisen helpolla kun tämä jäänyt vellomaan mieleen näin pitkäksi aikaa. Toki ajan mittaan tämä on vähän enemmän asettumut oikeisiin mittasuhteisiin mielessäni, mutta haluaisin päästä eroon tämän ajattelemisesta kokonaan.
Tunnistaako koku vastaavia ajatusmalleja?
Kommentit (10)
Pari viikkoa meni yöt ja päivät miettiessä, tuntui että pää räjähtää. Tällä viikolla keskiviikkona asia selvisi ja nyt onnellisesti ohi. (Ei ollut mitään parisuhdehömppiä)
Naisystävä kuoli oman käden kautta kymmenisen vuotta sitten. Vieläkin mietin päivittäin sitä.
Ajattelen päivittäin niitä Gazan lapsia, eläviä nälkää näkeviä, haavoittuneita ja kuolleita. Etenkin ruokapöytään käydessä muistuvat nämä mieleen, että kunpa hekin saisivat ruokaa. Rukoilen päivittäin, että sota loppuisi.
T. Äiti Etelä-Karjalasta
Vierailija kirjoitti:
Naisystävä kuoli oman käden kautta kymmenisen vuotta sitten. Vieläkin mietin päivittäin sitä.
Saat miettiä. Suru ei vanhene. Minun tyttäreni teki itsemurhan yhdeksän vuotta sitten, ja suren häntä koko ajan. Menetys ei lakkaa olemasta menetys.
No se, kun olisi joku oikeasti tärkeä asia, mutta kun oli kyse siitä, että vuokranantaja vaan vi**uili. Siis oli ihan aihetta hänen puuttua, mutta se tyyli, millä tuon asian hoiti, oli ala-arvoinen. Itse olin heikossa asemassa silloin. Mutta siis joku toinen olisi tuon hoitanut ihan toisella tavalla. Mutta samalla tosiaan tiedän, että monet ihmiset kohtaa tällaista ihan jatkuvasti.
Kuolema ja sen läheisyys on joka päivä mielessä. Ei oma, vaan iäkkäiden ja huonokuntoisten läheisten. Tämä on väistämättömästi edessä.
Vuokra-asunto voi olla oman identiteetin jatke, että on sama kuin henkilökohtainen loukkaus, tai jopa pahempi, jolloin puolustaa kuin lastaan.
Törmäsin juuri yhteen toisella palstalla, kun sattui jäämään yksi sana välistä, tiedä miten pitkään jaksaa jauhaa mielessään.
Nuorena. Keski-iässä ei voisi ajatella kaikkia tapahtumia, kun on voinut olla monta ikävää kohtelua. Mutta ikävä kohtelu tuntuu.
En mitään yhtä yksittäistä, mutta kyllä monet elämän epäreilut tapahtumat välillä mielessä pyörivät.
Kyllä monikin asia vtuttaa